rv25 supistuksista tietävät..
Tosiaan noilla viikoilla mennään ja seisoma työssä olen. Teen 30h/vko ja päivät on aika hektisiä ja jaloillani olen kokoajan ja joudun nostamaan ja kurottamaan ja kyykkimään vaikka painavat olen jättänyt muille jo aikaa sitten. En oikein ollut varma noista supistuksista, että miltä ne kipeät, mitä ei saisi tulla, tuntuu. Terkkari sanoi, että kyllä sinä sitten huomaat... heh. Noh nyt niitä sitten kai on ollut joka yö yli viikon ajan. Mahaa särkee vaikka kuinka kääntää asentoa ja maha on ihan koppura. Menee myös päivällä helposti ihan kovaksi vaikka ei niin kipeää teekään. Tänään sitten neuvolantäti antoi torstaille lääkäriajan ja sanoi että lääkäri arvioi tilanteen ja kirjoittaa sairaslomaa.
Siis kysymys kuuluukin, että tuleeko sitä saikkua tällaisessa tilanteessa ja kuinka paljon olette saaneet. Voiko viikon mittaisista yöllisistä supistuksista jo aiheutua haittaa?
Kiitokset etukäteen:)
Kommentit (12)
siis unohtu vielä mainita että kohdunsuun tilanetta tarkkailtiin,mutta ei ollu onneksi paikat vielä ruennu aukeamaan. Sitähän kyllä sanotaan että supistukset voivat " aukoa paikkoja" vaikka ne eivät kipeitä olisikaan.
eli siis tulkitsinko oikein että et mennyt sitten enään ollenkaan töihin? vai kokeilitko työtä aina noiden saikkujen välissä jonkun aikaa? Tosiaan yöllä mulla saattaa maha tosi kipeä, mutta päivälläkin välillä tulee sellaisia villtäviä pistoksia, mutta niistä en ole niin varma onko ne niitä liitoskipuja vai liittyykö tähän. Tuliko sinulle jotain muita rasituskieltoja?
En mennyt enää ollenkaan töihin.Eli nyt on itsellä menossa rv33+2 ja 27.11 jään äitiyslomalle.Supistuksia tuli tosiaan melko tihiään työpäivienaikana ja olo oli kyllä tosi vaikee.Tällä hetkellä supistukset on vain satunaisia mutta vuoroon on astunut toi huimaus. Toivottavasti olosi parantuu ja pääset lepäämään.Pyydä vaan sitä sairaslomaa ja katot helpottaako.
ja nyt toista viikkoa saikulla. Supparit alkoi tuntumaan joskus viikko 17, ja viikko 20 oli jo kivun tunnetta ja kolotusta alavatsalla, nivusissa, selässä. Niiden takia kävin lääkärillä toissa perjantaina. Kun kerroin tuntemuksista oli lääkäri vaan silleen että " joo joo, kolmatta odotat, kyllä kaikenlaiset tuntemukset voi olla ihan normaaleja" . Toki, olin ja olen samaa mieltä lääkärin kanssa, mutta mulle ne oli outoja tuntemuksia verrattuna edellisiin raskauksiin. Niin vaan sitten ulkosuu oli sormelle auki, pehmennyt ja lyhentynyt. Edelleenkin lääkäri sanoi että voi olla normaalia, mutta kirjoitti samantein 2 viikkoa saikkua (en edes pyytänyt!) ja käski välttää supistuksia. Seuraavassa tarkastuksessahan sitten selviää onko tämä rauhallisesti ottaminen auttanut vai ei...
Mutta siis mitä tahdon sinulle sanoa on, että käy lääkärissä varmuuden vuoksi, ja tosiaan kannattaa siellä töissä ottaa oikeasti rauhallisesti. tokkopa kumpikaan meistä haluaa vauvaansa ennen viikkoa 36 ainakaan!
Säikähdimpä minäkin. Kolmatta odotan rv 21+ ja nyt on lauantaista lähtien alavatsakipuja ja supistuksia. Välillä ihan painattaa tuonne alas supistusten aikana. Soitin terkallekin tänään, kehotti lääkäriin, mutta en jotenkin osannut vielä ottaa tosissaan. Edellisissä raskauksissa ei ole ollut tällaisia supistuksia. Pitää kai mennä lekurille käymään.
tosiaan nämä kyllä selvästi laukaisi tuo seisominen, kun reilu viikko sitten seisoin sen 10h miinus puolen tunnin ruokkis niin sitten heti seuraavana yönä maha oli niin kipeä, että itkua väänsin. Siitä asti ne on jatkuneet ja ennen sitä niitä oli vähän öisin joten en osannut ajatella edes supistuksiksi.
Noh onneksi se lääkäri on nyt varattu jo eli torstaina viisaampi. Äskenkin olin lenkillä koiran kanssa ja loppu matka oli niin inhottava kävellä kun tuntui että olisi kivi mahan pohjalla. Mutta voiko ne supparit tuntua selkäsärkynäkin, koska selkää kyllä särkee koko ajan välillä vähemmän välillä enemmän. Sain fysioterapeutilta tukivyön mitä töissä käytän kun selkä on prakannut jo alku metreiltä.
On tässä taas paljon mietittävää näin ensikertalaiselle ja näköjään riittää sitä myös kolmannelle kierrokselle asti;)
Mutta yritän muistaa isoisän sanat: voidaan paremmin kuin muut:)
Nyt on menossa rv25+0.. On ollut jos jonkinnäköstä kolotusta. Supistukset ei vielä kauheesti oo saaneet aikaseks, hieman oli tuossa rv23 paikkeilla lyhentäneet ja kypsentäneet paikkoja, mutta kiinni olivat silti. No sitten pari viimestä viikkoa onkin ollu harkkasuppareita tiuhenevaan tahtiin.
Viime yö oli ihan kauhea, säännöllisiä supistuksia 3-5min välein. Ei kipeitä mutta aivan tosi tiukkoja, työnnätti alas kauheesti.. Nukahdin niihin lopulta. Sitte heräski kuopus huuteleen ja supistukset alkoi uudestaan jos ees olivat kunnolla laantuneetkaan.. Taas niihin nukahdin.. Aamulla ei sitten enää muutaku kiristely hieman, tosin alapää oli hellänä..
Soittelin äitipolille jo mutta eivät sanoneet juuta eikä jaata. Otin sit ja soitin neuvolaan niin sain het huomiselle ajan lääkärille. Katsotaan onko mitään tapahtunu tuolla alakerrassa.
Minulla ei ollut kipeitä supistuksia, mutta kivuttomia siitäkin edestä. Vähän kuin vahingossa pääsin äitipolilla käymään ja siellä lääkäri sanoi ensin vähättelevästi että niitä harjoitus supistuksiahan on. Lääkärin tutkittua tilanne hän hiljeni ja sanoi että sinua on tainnut sittenkin ihan todella supistella!? Silloin viikkoja oli 24.
Kanava oli lyhentynyt ja sitä oli jäljellä enää 1,5cm, 4cm sijaan. Pääsin vielä kotiin, mutta oli tiukka kielto tehdä mitään. En saanut edes pyyhkiä pölyjä tai tehdä ruokaa. Piti vaan maata sängyssä toisten passattavana. Kontrolli aika tuli 1,5 viikon päähän. Kun kontrolliaika oli perjantai aamuna niin minä menin torstai iltana näytille kun supistukset säännöllisesti kolmen minuutin välein. Synnytyssalissa minulle laitettiin tippa ja sitä kautta supistuksia estäviä lääkkeitä ja pakaraan laitettiin kortisoni piikki ja sama piikki toistettiin 24h kuluttua. (kypsyttämään sikiön keuhkoja). Osastolla makasin 2 viikkoa. En saanut ensin nousta edes vessaan. Sitten sain käydä jo vessassa ja suihkuunkin pääsin :) Viimeisinä päivinä pääsin jo ihan syömään sinne osaston aulaan. Oli pitkä kaksi viikkoa! Uusivuosikin vaihtui sieltä sairaalan ikkunasta sängystä käsin ilotulituksia katsellessa.
Kun pääsin pois sairaalasta oli viikkoja 28 ja tilanne oli rauhoittunut. Pääsin kotiin sillä ehdolla että minulla on siellä ruuan laittaja jne.. Autossa en saanut matkustaa ollenkaan ja kotona tosiaan piti olla töröttää. Kävin minä vastoin lääkärien lupia joka päivä postin että sain edes hetken raitista ilmaa. (laatikolle huimat 40m)
Viikolta 34 sain rueta elämään normaalisti. Sitten otinkin kaiken irti ja reissasin ym :) Terve tyttö vauva syntyi sitten 39+6!
Kauheaa oli se aika kun piti vaan maata ja pelätä että jos vauva syntyy jo niin pienillä viikoilla. Sairaalassa oli moneen lähtöön hoitajia. Jotkut oli niin hirveitä että itkin aina niiden ollessa vuorossa :( Nyt se on onneksi ohi ja tyttö on jo 6,5kk vanha.
Vielä sen verran että kyllähän niillä supistuksilla vielä oli SUURI ero synnytys supistuksiin. Vaikka välillä kipeää tekikin niin en olis valitellu jos olisin tienny että miten kipeää tekee ne oikeat supistukset!
eli mulla ainakin on aika korkea kynnys valittaa mistään lääkärille, kun omastakin mielestä nasien raskuateen vaan kuuluu kaikenlaiset krempat. Toisaalta hyvin osoitti tämä mun tilanne, kuten myös usean muun keskusteluun liittyneen, että kyllä kuitenkin kannattaa tarkistuttaa viimeistään siinä vaiheessa, kun a) on kipua b) elämä vaikeutuu huomattavasti c) ero edellisiin raskauksiin on selkeä. Harmi vaan että monet terkkarit ja lääkärit vähättelee näitä ja saa äidin tuntemaan itsensä tyhmiksi.... MUTTA miten paljon tähän vaikuttaa terveysasemien resurssit? Itsehän soitin torstaina terkalle, joka olisi voinut antaa ensimmäisen neuvolaläääkärin ajan viikkoa myöhemmin. Onneksi sain yhden neljästa mahdollisesta akuuttiajasta seuraavana aamuna soittaessani. En todellakaan olisi osannut ottaa rauhallisemmin tuon viikon ajan ennen lääkäriä - koska " raskaus ei ole sairaus" . Eli kun ei terveysasemilla ole aikaa tutkia, sanotaan vaan että voi olla normaalia....
ja nyt pikkasen kyllä jännittää tuo lakon mahdollisuus. Tosin olen päättänyt (jo aiemmin) että ellen saa tarvittavaa apua neuvolan (=julkiselta puolelta) kautta, käytän yksityistä lääkäriä. Tutkimatta ei mulla jää ensi viikolla tämä kohdunkaulan tilanne, eikä myöskään myöhemmässä vaiheessa osittain etinen istukka...
Olipas jaarittelua, mutta jonnekkin aina täytyy purkautua ;-)
Eivät olleet supparit saaneet onneks mitään aikaseks, mutta raskausmyrkytysuhka on päällä=( Ja edelleen jatkuu supparit, mutta eivät onneks säännöllisinä.
kaikki oli vauvalla kunnossa ja ei ollut mitään muutoksia tapahtunut kohdunsuulla, onneksi. Lääkäri puhui että nämä on juuri niitä kriittisimpiä viikkoja milloin kohtu kasvaa kovasti ja venyy ja paukkuu ja supistelut alkaa ja joillain tietysti tulee niistä kipujakin. Fyysinen työ ei tietystikään helpota asiaa. Siispä olen nyt kahden viikon saikulla lepäilemässä supistelujen ja selkäkipujen takia. Tokaisi vaan ultran aikana ettei äiti meinaa oikein pysyä melskaavan vauvan tahdissa mukana, heh heh. Oli meinaan sellainen disco show masussa käynnissä:)
Sitten kahden viikon kuluttua kokeillaaan työtä uudelleen, mutta sanoi kyllä että herkästi saikkua jos siltä tuntuu.
Siispä koitetaan me tytöt lepäillä, minä aloitin kahden tunnin päikkäreillä:)
Minulla alkoi supistukset noilla viikoilla ja tein myös seisomatyötä.Itsellänikään supistukset ei ollut kipeitä supistuksia, mutta veivät voimat kyllä ihan täysin pois. Sairaslommaa kirjoitettiin 10pvä:n ja 14pvä:n pätkissä ja nyt viimeinen sairaslomalappu ennen äitiysloman alkua kirjoitettiin kuukauden mittaisena. Itse en enää siis töihin päässyt,mutta minlla myös osa syynä huimaus alhaisen verenpaineen takia.