Miten 3-vuotiaan saa pyytämään anteeksi?

Ja jäähyllähän istuu niinkauan jos ei maita 2v9kk:lle anteeksi pyytely pikkusiskolta

Mutta vieläkin takkuillaan tuon asian kanssa. Kuten sanoin, veljeltään osaa pyytää anteeksi, muilta ei.



Ja kun sitä jäähypenkkiäkään ei yleensä ole leikkipuistoissa tms. joissa tilanne tulee vastaan.

jos olet esim. hermostunut lapseen---- lapsi ottaa esimerkin myös siinä asiassa. Osaa alkaa pyytämään anteeksi kun huomaa miten anteeksi sana muuttaa tilanteen ... meillä on pyydetty ja annettu anteeksi hyvin pienestä... viimeksi tänään hermoistuin puoltoista vuotiaaseen kun heitteli ruokaa... nostin syöttötuolista.. ja sanoin vähän liian tiukasti että niin ei saa tehdä ja ole sitten syömättä.. jouduin sitten pyytäää anteeksi kun äiti sanoi rumasti.. ja selitin asian sitten uudellleen nätemmin. huomaa selkeästi että noin pienikin osaa sopia. jos satuttaa 4 vuotiasta isosiskoa niin osaa itse mennä ja halata sanoen " anteet" ...

Meillä reilu 3v luulee, että anteeksi pyytämällä kuitataan kaikki eli voi tehdä mitä vaan, sanoo " anteeksi" ja jatkaa touhuja. Lohdullista se, että tarhassa sanoivat muilla samanikäisillä olevan samaa

riittää 3-vuotiaallani se, että halaa, jos sana ei tahdo tulla. Tämä käytäntö on ollut aina, mutta nykyään jo useimmiten sanoo.

Mitä järkeä on kiristää lapselta yksi sana?

Lasta nolottaa koko tilanne ja sitten vanhempi nolaa lasta enemmän.



Käytöstavat on tietysti hyvä osata, mutta väitänpä että oma lapseni on ihan hyväkäytöksinen vaikka en ole hyviä käytöstapoja hänelle väkisin paukuttanutkaan.

Meillä aina katkaistaan tilanne, jos satutetaan. Sitten kielletään ja kerrotaan, että mattia/pirkkoa sattui. Mennäänpä yhdessä pyytämään anteeksi. Jos lapsi syystä tai toisesta ei siihen suostu, niin istutaan alas ja käydään tilannetta läpi. Käydään vaikka maailmantappiin asti. Muistan aina välillä muistuttaa, että penkiltä/rappusilta/tuolista/sylistä lähdetään vain pyytämään anteeksi ja sitten pääsee takaisin leikkimään. Lapsi saa pyytää anteeksi sitten, kun hänestä tuntuu siltä, että on siihen valmis.



Meillä toimitaan samalla kaavalla muutenkin aina, jos lapsi kieltäytyy tekemästä jotain, joka on vaan pakko tehdä (esim. vessassa käynti, hampaiden pesu...) Istutaan ja odotellaan kunnes tuntuu siltä, että haluaa sen asian tehdä. Kauimmin ollaan istuttu tunti, kunnes lapsi suostui menemään päikkäreille. Sen jälkeen ollaan aina noista tilanteista selvitty minuutilla taikka kahdella. Ottaa paljon vähemmän aikaa kuin riiteleminen.

Tuota 7:n käyttämää tapaa olen yleensä käyttänyt. Mutta ongelmana on se, että joskus (pms oireiden aikana) minulla naksahtaa päässä, ja hermostun tilanteessa. Ja kun minä hermostun, niin sitten tilanne menee tietysti täysin sietämättömäksi puolin ja toisin. Siksi kai tämä on näin vaikeaksi mennytkin.



Ja kuten sanottu, veljeltään osaa pyytää anteeksi. Tätä tahkottiin jäähyrappusen avulla vuoden verran (useita kertoja päivittäin), mutta se oppi meni sitten perille. Mutta muilta ei tuo lapsi kyllä pyydä anteeksi...