Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko vaikeaa lasta vaikeampi rakastaa?
29.10.2008 |
On pakko tehdä tällainen avaus kun mieltäni kaivelee sukulaisnaisen sanat omasta lapsestaan. Heillä siis ilmeisesti erittäin hankala tapaus esikoinen, nyt 2v9kk. Ei nuku kunnolla, ei syö kuin kahta ruokalajia, kiusaa (esim. käy lätkimässä ja istuu päälle) 5kk ikäistä pikkuveljeä... Äidillä on vaikeuksia tämän tempperamenttisen tytön kanssa oikeastaan joka asiassa.
Nyt sain kuulla heillä vieraillessamme miten äiti menetti hermonsa tyttöön ja tukistaen vei hänet huoneeseensa, paiskasi oven kiinni ja tuhahti kai osaksi vaan itsekseen, että "helvetti kun joku ottas ja veis ton kakaran pois, ei tulis ikävä". Lisäksi siinä vähän ajan päästä itse teki aloitteen ja puhui lapsestaan tosi negatiiviseen sävyyn. Ei kuulemma juuri positiivisia tunteita herätä lapsi hänessä eikä hän päivisin odotan muuta kuin sitä, että mies tulee kotiin ja hoitaa illan tuota "karseeta tenavaa".
Itselläni on kaksi lasta, poikaa, jotka ovat aivan päivänsäteitä. Kilttejä, iloisia, helppoja lapsia, jotka nukkuu kellon ympäri, syö mitä vaan ja heidän kanssaan on ihana olla. Siksi en siis ymmärrä tätä äidin kokemaa antipatiaa lastaan kohtaan.
Te, joilla on hankalia lapsia syystä tai toisesta, miltä teistä tuntuu? Mitä tunnette lastanne kohtaan? Onko tuon äidin ajatusmaailma todellakin ihan arkipäivää, kehtaako kukaan tunnustaa jos kokee samanlaista negatiivisuutta lastaan kohtaan?
Olisi huojentavaa lukea mitä muut ovat mieltä ja tunnistaako joku itsensä tästä vai onko tuo sukulaisnainen ihan sekaisin?
Kommentit (16)
että mun on pakko ulkopuolisille välillä sanoa, miten hirveä hän välillä on, ihan vain osoittaakseni, että tiedän senkin, en kuvittele kullannuppuni olevan täydellinen, etten ole lastani tarkoituksella tämmöiseksi kasvattanut- turha siis tulla haukkumaan - ja että olen tässä auttaakseni kun tarve tulee, voitte kysyä apua.
Todennäköisesti sä olet noissa tilanteissa juuri näyttänyt jotenkin hämmestelleen lapsen karmeaa käytöstä. EHkä olet huomauttanutkin siitä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tietenkin ollaan niin sitä mieltä, että jos joku nainen uskaltaa/kehtaa/viitsii tehdä aloituksen jossa kyseenalaistetaan tavalla tai toisella jonkun äitiys tai toimintamallit niin johan täällä epäillään että on joku miehen karseista sukulaishaahkoista kyseessä.
Suppeeta maailmankuvaa tuollakin kysyjällä.
Mut ap, vaikeelta kuulostaa tuon äidin ja lapsen suhde. En osaa siihen mitään sanoa kun vasta yksi helpolta vaikuttava 11kk ikäinen on itsellä. Voimia hälle kuitenkin!
Minulla on helppo ja sopeutuvainen 4,5v poika ja sitten tempparamenttinen ja kiivas vähän päälle 2v poika. Tämä nuorempi nukkuu huonosti yöt, on hankala syömään ja joka asiassa pitää aina taistella. Lisäksi läpsii ja lyö toisia. Tottakai rakastan tuota lasta :) mutta suhteeni häneen on vaikeampi kuin esikoiseen. Jos olen nukkunut huonosti, kuopus on valvottanut ja kuopuksella on hankala päivä (lähinnä vaan huutaa jatkuvasti ja saa kantaa sylissä ja kokea jatkuvaa naukumista ja läpsimistä), tuntuu minustakin hetkellisesti, etten jaksa häntä. Joskus on jopa tuntunut, etten tunne häntä kohtaan kuin pelkkää vihaa... :( Mutta se tunne menee ohitse kun pääsen vähän lepäämään ja saan nukuttua.
Luulen, että tuolla tuttavallasi on sama asia. Tosin hänellä on siinä vielä 5kk ikäinen vauva, joka vie voimia ja valvottaa. Ehkäpä hän kaipaisi lastenhoitoapua, että voisi välillä päivisinkin rauhoittua?
rakkain. Jollain surullisella tavalla, sitä on kamalan vaikea selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti kaipaakin apua lastenhoitoon mutta kun ei ota vastaan!!! Me itse emme voisi auttaa kun asutaan niin kaukana, mutta ollaan sanottu, että jos koettaisi saada vaikka MLL:lta tai muulta hoitajaa silloin tällöin niin saisi vähän levättyä. Mutta ei vaan kuulemma halua ketään vierasta taloonsa pyörimään, mieluummin siis itse siellä kiukkuisena huutaa ja heittää lasta pihaan puolialastomana jäähylle.
Mua vaan huolettaa, että miten tuossa vielä käy...
ap
tuo äiti ole todella väsynyt ja ehkä masentunutkin. Ei ole tarkoittanut mitä on suustansa päästänyt. Ei kai kukaan nyt tosissaan lastaan vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sen suhteen mitään ongelmia.
Mutta jos mä mietin vaikka tuttavapiirin lapsia, niin kyllä mä niistä helpoista ja hauskoista lapsista tykkään enemmän kuin niistä vaativista ja vaikeista lapsista.
oppi nukkumaan yönsä kokonaan 7v, itsepäinen kuin muuli, ei suostunut istumaan koskaan rattaissa käveli ,aina keskellä tietä eli oli kannettava kainalossa jos ei halunnut lapsen jäävän auton alle. Allerginen lähes kaikelle tai ainakin kaikkea epäiltiin, syöminen oli sitten välillä pelkää huutoa.
Vei kyllä kaiken huomion, mutta jotenkin tuntuu että kuitenkin on se läheisin lapsista.
Osaa vielä 19v ottaa tilan haltuunsa niin, että olemme isänsä kanssa nauraneet nyt kun tulee viikonlopuiksi kotiin opiskelupaikkakunnalta, että miten yksi ihminen saa elämän aina sekaisin enemmän kuin neljä muuta jotka kotona vakituisesti asuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän erityistarpeista tyttöä 6v kohtaan! Hän on vaan niin hemmetin temperamenttinen ja vaikea:(((. Yleensä on pahantuulinenkin vielä. Häntä on vain niin vaikea käsitellä. Eikä asiaa auta yhtään se, että hänen on vaikea oppia lähes kaikkea...:((. Esim. ei osaa vielä pyöräillä, pissailee sänkyyn, omantoiminnan ohjaus heikkoa, ei halua ikinä tehdä mitään kehittävää, yleiskehitys n. 1-2 vuotta ikäisiään jäljessä!!! Tytöllä myös paljon häiritseviä ticsejä ja pakkojuttuja, fobioita jne.
ja aivan jumalattoman jääräpäinen ja temperamenttinen. Pikkusisko on aivan eri maata, helppo ja aurinkoinen lapsi. Kyllä mä otan tämän vanhemman kanssa yhteen niin, että välillä on "vaikea rakastaa". Vasta kun sain toisen lapsen, ymmärsin kuinka erilaisia lapset ovat ja ymmärrän kyllä senkin, että sitä "hankalaa" lasta joskus ei vaan jaksa. Musta se on aika inhimillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kannattaa kokeilla!
Jonnekkin vaikka uimaan, jos molemmat tykkää. Ja sitten paljon niitä kehuja, jos reissu menee hyvin niin niitä saattaa äidiltä tulla ihan luonnostaankin!
vaikea tapaus ollut vauvasta lähtien.3 vilkasta poikaa ja 4. tulossa.Tuntuu joskus,että eniten rakastaa juuri tätä vaikeinta lasta,vaikka hermoja rassaakin välillä oikein urakalla.
Varsinkin nyt,kun lapsi pitkällä osastohoitojaksolla,niin tuska on valtava,kun joutuu viikot olemaan erossa,vaikka katsomassa saakin käydä milloin haluaa.Pojalla kanssa hirveä ikävä kotiin,vaikka tykkääkin olla siellä,kun on paljon ikäistään seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni sukulaisesi on todellakin avun tarpeessa. Asiasta kannattaisi puhua neuvolassa. Tuo negatiivinen ajattelu vain vahvistaa lapsen huonoa käytöstä. Sitten varmasti vauvan tultua perheessä on elämä todella raskasta. Äiti kärsii luultavasti unen puutteesta, esikoinen on uhmaiässä ja mustasukkainen vauvasta. Äiti on luultavasti ainakin pahasti uupunut, jollei masentunutkin. Perhe tarvitsee apua, ihan konkreettista, jotta äiti saisi nukkua, apua vanhemman lapsen hoidossa (päiväkoti?), mahdollisesti siivousapua yms ja lisäksi ehdottomasti kasvatusneuvoja.
Oma esikoiseni on haastava, adhd-lapsi, mutta on hänessä paljon hyvääkin, enkä kyllä edes masennusta sairastaessani ajatellut lapsesta noin negatiivisesti. Hermot toki menee harva se päivä ja lapsen kanssa oleminen on ajoittain stressaavaa tai aika useinkin (meilläkin vauva, mutta esikoinen on jo 5-vuotias), mutta ehdottomasti rakastan lastani ja hänessä on paljon hyvää. Ei minusta koskaan ole tuntunut siltä, että haluaisin hänet pois antaa. Kuulostaa todella pahalta mielestäni. Apua saa ja sitä pitää hakea!
Häntä minäkin rakastan jollain surullisella tavalla ehkä eniten, vaikea selittää, niin kuin joku tuolla ylempänä sanoi. Mutta minun "vaikea" lapseni oli kyllä vaikea vain vauvana (ei nukkunut, vaati seuraa, syliä ja virikkeitä koko ajan, huusi noin puolet vuorokaudesta), taaperona ja leikki-ikäisenä helppo ja hyväntuulinen (tosin nukkui vähän ja huonosti noin nelivuotiaaksi).
Minun mielestäni rakkaus vaikeampaa lasta kohtaan ei ole varsinaisesti vaikeampaa, vaan jollain tavoin kipeämpää.
Alue: Aihe vapaa
yksi heistä on erityslapsi,kun päivät yksin painiskelee lasten kanssa niin kyllä mäkin odotan miehen kotiintuloa ja tukistanutkin olen joskus. Silti rakastan heitä enkä pois antaisi,varsinkin tämä hankalin tapaus tuntuu jotenkin rakkaimmalta.