Täällä haluton lahna.
Haluaisin haluta seksiä, mutta kun ei. Fantasioin ja masturboin kyllä, se ei ole menettänyt viehätystään. Mutta miehen kanssa homma on nykyään aina pettymys. Yhdynnässä en ole aikaisemminkaan yleensä saanut orgasmia (ehkä 10 kertaa elämäni aikana) ja nykyään yhdyntä suorastaan inhottaa. Siis haaveilen siitä kyllä, mutta kun päästään tositoimiin, niin blääh. Kosteus häviää, muna ei tunnu hyvältä, vaan inhottavalta ja iljettävältä, usein sattuukin. Odotan vain että se loppuisi, ajattelen suunnilleen, että tule jo, tule jo, lopeta nyt, en halua, mene pois! Joskus olen potkinutkin miehen pois päältä kun touhu on mennyt niin inhottavaksi etten ole kestänyt enää. Seksin jälkeen olen usein itkun partaalla, koska touhu on ollut niin vastenmielistä. Monesti olen vedet silmissä vetänyt vaatteet mahdollisimman nopeasti päälle ja häipynyt parvekkeelle tupakalle tai lähtenyt kävelylenkille nieleskelemään kyyneleitä. Ja palatessani sänkyyn olen pitänyt vaatteet päällä ja mennyt miehestä mahdollisimman kauas, koska se, mitä mies on juuri minulle " tehnyt" vaivaa niin paljon. Nautin kyllä hellyydestä todella paljon, samoin kaikista hyväilyistä ja suuseksiä rakastan, siinä saan aina, mutta se nylkyttäminen...
Ehkä olen psyykeltäni jotenkin kieroutunut, mutta suhde ilman yhdyntää sopisi minulle mainiosti. En nauti siitä enää tippaakaan, se on nimenomaan antamista ja palvelemista, erittäin vastenmielinen juttu, joka on " pakko" antaa miehen tehdä. Kaikesta muusta pidän kyllä todella paljon.
tuo reaktiosi varsinaiseen aktiin.
Olisko sinun aika harkita jonkinlaista terapiaa ja oletko varma ettet ole joskus esim lapsena kärsinyt hyväksikäytöstä?
Et sitä itse välttämättä muista lainkaan vaan alitajuntasi ja defenssimekanismit pitävät muistot piilossa mutta fyysiset tuntemukset ja kroppasi eivät osaa piilotella tai valehdella.
Tsemppiä!!