Voi että on paha mieli tarhaan menevän lapsen takia.

Lapsikin sen tajuaa.

Enkä herjalla sano, vaan olen itsekin ollut masentunut ja näin jälkikäteen katsottuna olisi ollut järkevämpää viedä lapsi hoitoon silloin aikanaan...

tuminen päiväkotiin saattaa kestää päiviä-viikkoja. voi mennä pari kuukauttakin.

Mies on siis työmatkallaan vienyt lapsen aamulla, voisin tietysti itse viedä nyt jonkun aikaa jos se auttaisi. Olen miettinyt myös sitä, jos veisin lapsen vasta vähän myöhemmin, esim. kymmeneksi tai puoli yhdeksitoista, kun väsymys varsinkin näin maanantaisin (on huono nukahtamaan illalla) varmaan näyttelee suurta osaa tuossa itkuisuudessa.

Hänet pannaan syrjään, että pienempi saa huomiota! Pienempi myös päivähoitoon ja äidille muita virikkeitä kuin lastenhoito!



Ei se mitään helpota, että toisen laitat päiväkotiin! Molemmat päiväkotiin ja äiti töihin hankkimaan sosiaalisia kontakteja.. vaikka roskia siivoamaan ulos, että pääset vähän tuulettamaan omia ajatuksia!

Ymmärrän, että sinusta tuntuu kurjalta, mutta pidemmän päälle tuo on varmaan kuitenkin hyväksi. 3-vuotiaalla varmaan kestää aikansa päästä sisälle uuteen juttuun, vielä on varmaan vähän totutteluvaihe käynnissä.



Voisitteko yrittää vahvistaa lapsen viihtymistä juttelemalla aamuin ja iltapäivin enemmän hoitajien kanssa niin että tiedätte molemmissa päissä missä mennään, mikä on ollut kivaa ja mikä ei yms. Kotonakin voisi ehkä muistella niitä päiväkodin kivoja juttuja, kavereita, leluja, leikkejä, mukavia tätejä, hyvää ruokaa jne... Ja kehua lasta siitä, että on ollut siellä reipas ja että on siellä jo ihan " itsenäisesti" tekemässä omia juttuja. Ajatukseni on, että lapsellekin tulisi vähitellen enemmän ne positiiviset asiat mieleen.



Ja aamuisin lähtö mahdollisimman helpoksi, ei esim. herätä kesken unien jollei kotiaamuinakaan niin tehdä, vaan omassa rytmissä lähdetään liikkeelle.



Tsemppiä ja voimia sinulle!

Kolme päivää viikossa kuusi tuntia kerrallaan kuulostaa sopivalta. Etsikää päiväkodissaolon positiivisia puolia ja jatkakaa vielä ainakin toinen kuukausi kokeilua. Älä viestitä lapselle, että sinulla on paha mieli hänen päiväkodissaolostaan. Pikemminkin kannusta ja iloitse lapsen uusista kavereista. Jos itse päivät säälit lasta, koska on päiväkodissa, ei olosi voi parantua. Yritä nauttia niistä kuudesta tunnista, jonka olet pienemmän lapsen seurassa.



Ottakaa vanhempina myönteinen asenne päiväkotiin ja katsokaa, mitä tapahtuu! Päättäkää kokeilun jälkeen, jatkaako lapsi päiväkodissa. Jos kaikilla on edelleen paha olo, päiväkotiin menoa voi toki lykätä.

Onko hänessäkin masennusoireita?



Päiväkotiin on todella hölmöä mennä kesken päivän - jää ulos leikeistä. Sitäpaitsi kai se lapsi voi nukkua päikkärit kotonakin, mitä järkeä sinne on mennä puolelta päivin nukkumaan?

Sen ajan ottaisit itsellesi!

jos pienempikin menee hoitoon.

Tällöin kuitenkin aamu-unet jäävät kesken, joskus pahastikin. Eli molempien ohjeiden noudattaminen ei vain onnistu!



Lasta ei masennusoireiden varalta ole tutkittu, mutta en itse usko, että huolta on. On tosi iloinen ja vilkas lapsi tavallisesti, tämä päiväkotiasia on vaan nyt vaikea.



Ja myönteistä asennetta olen todellakin viljellyt. Aina kun lapsi sanoo pelkäävänsä, ollaan mietitty yhdessä ja muisteltu kivoja kavereita, metsäretkiä ja tekemistä. On katsottu yhdessä päiväkodin ruokalistaa ja mitä herkkuruokia on siellä tulossa. On puhuttu siitä, että jos tulee paha mieli, voi aina tädeille siitä sanoa, lapsi kyllä puhuu silloin itsekin myönteisesti asiasta. Toivottavasti tämä tosiaan on vain totutteluvaihetta.

On niin pieni vielä, ei edes puhu kunnolla. Hän nukkuu päiväunet, toisin kuin isosiskonsa, joten saan päivällä vähän sitä omaakin aikaa vaikka pienempi onkin kotona. Tottakai myös kotihoidontuki loppuisi jos hänkin menisi hoitoon, mutta kyllä varmaan sairaslomaa saisin.



Isommalle on tilannetta selitetty siten, että " pikkusisko on vielä niin pieni, ettei _pääse_ päiväkotiin. Sinä olet iso ja reipas tyttö, ja saat mennä päiväkotiin, jossa on tosi kivaa ja kivoja kavereita. Sitten kun pikkusiskokin kasvaa yhtä isoksi, hänkin pääsee päiväkotiin."

jos on terve? Vai onko masentunut ja riekkuu sen takia?

mutta lähtemisen sinne tekee vaikeaksi nimenomaan se, että äiti ja sisarus jäävät kotiin. Ei minulla mitään ratkaisua ole, mutta kuvittelisin että näin lapsi ajattelee. Jos o n " hyvä" eli tuonikäiselle lapselle ymmärrettävä syy, kuten äidin töissäkäynti, hän varmaan lähtisi helpommin. Voisit ainakin kovasti yrittää selittää, että nimenomaan lapsi itse tarvitsee uusia kokemuksia ja kavereita ja lääkärit tms. asiantuntijat ovat suositelleet tätä ja siksi hänet viedään tarhaan. Ei sen takia, että äiti ei jaksa hoitaa häntä tms.

Lapsi on aina ollut sellainen, vauvasta asti. On huono nukkuja, heräili tosi pitkään yöllä ja joskus jopa vieläkin. Ei siinä ole mitään sairasta, lapset vaan ovat erilaisia.



ap

nimenomaan juuri tähän pahaan saumaan yrittää muuttaa väkisin lapsen rytmiä?



Laita iltapäiväkerhoon tms. johon kaikki muutkin tulee vasta iltapäivällä.



Tai ota hoitaja kotiin käyttämään se lapsi puistossa iltapäivisin. Tai sovi hänelle leikkitreffejä jonkun toisen samanikäisen luona iltapäivisin.

Mietin olisko helpompaa, jos molemmat lapset saisi samaan ryhmään ja molemmat siis lähtisi aamulla päiväkotiin? (En nyt muista enää toisen lapsen ikää, onko liian nuori yms.). yksi vaihtoehto voisi olla se, että vie lapset myöhemmin. Itse aikoinani vein lapset vasta klo 9.30, jolloin jäivät suoraan ulos, se oli helpompaa. Ja saivat aamulla olla rauhassa kotona ja sai itsekin välillä nukkua vähän pitempään. Yritä jaksaa vielä! Tiedän, että ratkaisu voi tuntua tosi tuskalliselta, mut itsekin masentuneena tiedän, et välillä lapsen on parempi olla hoidossa joinakin päivinä viikossa. Tsemppiä :)



t. masentunut äiti

(jo työelämässä, lapset hoidossa ja nyt itse sairaslomalla)

saa samaan ryhmään.

Hän kun ei ihan heti unohda, millaista on olla vain kotona ja osaa jännittää monia asioita, joita vuoden vanha ei tajua edes ajatella. Tuo kuukausi on siis vielä lyhyt harjoitteluaika ja kannattaa odottaa pitempään ennen kuin luovuttaa. Minusta voisitte kokeilla sitä, että sinä viet, jos se sujuu paremmin. Samoin voisitte mennä päiväktiin vähän myöhemmin, syökää ainakin aamupala kotona ja hoitoon sitten esim. vasta yhdeksäksi. Yleensä ohjattu toiminta alkaa silloin, joten ihan hyvin ehtii vielä mukaan.



Tuosta positiivisuudesta... Tietenkin on hyvä puhua lapselle positiivisesti päiväkodista, mutta lapsen tunteitakaan ei saa vähätellä. Jos lapsella on tosi kurjaa, on aika julmaa sanoa, että kivaahan siellä on, olisit iloinen kun pääset sinne. Se saa olon luultavasti vain kurjemmaksi. Muistathan siis myös osoittaa että hyväksyt sen, että lapsella ei aina ole kivaa eikä hän halua aina mennä päiväkotiin. " Keksi" jokin lapsen ymmärrettävä syy (sinun sairautesi, pikkusiskon hoidon raskaus, se että sinulla on hoidettavia asioita tms) ,miksi esikoisen TÄYTYY mennä päiväkotiin ja perustele hoitoa sillä. Lapsenkin voi olla helpompi alistua ulkopuoliseen pakkoon kuin uskoa että päiväkoti on hänen omaksi ilokseen ja hyödykseen silloinkin, kun häntä ei haluta sinne mennä.

kun niitten pitäisi mennä tarhaan. Tuon ikäinen kyllä sopeutuu nopeasti, ja kohta haluaa mennä itsekin tarhaan, oikein odottaa!