Gradua tai muuta opinnäytetyötä kotona tekevät, oletteko törmänneet tällaiseen asenteeseen?
Nimittäin sukulaisten taholta... Olen opiskellut äitiyslomalla ja kotihoidontukea saadessani nyt kahden lapsen ajan yhteensä 4v. Gradua en kuitenkaan ole jaksanut lastenkaitsennan ohella tehdä, vaan laitoin lapset päiväkotiin, jotta saan gradun kevääksi valmiiksi. Ovat päiväkodissa 13pv kuukaudessa. Olen ennen äitiyslomalle jäämistä toiminut kirjanpitäjänä ja aloittelin opinnot yliopistolla. Ehdin tehdä kandin tutkinnon liiketaloudesta ja nyt jatkan ylempään tutkintoon.
Kun sukulaiset kuulivat, että lapset ovat päiväkodissa alkoivat he ihmetellä, että milloin työni alkaa. Kerroin, että teen vielä gradun ja sitten niitä töitä etsimään. Anopin oli vaikea tajuta, että lasten pitää olla päiväkodissa, jotta voin kirjoittaa gradua. Ja yleensäkin miksi lasten pitää olla päiväkodissa jos istuksin vain kotona? Kun kaksi viikkoa oli kulunut (päiväkodin alkamisesta) niin anoppi kyseli, että joko se gradu alkaa olla valmis!? Miehen sisko on jo kaksi vuotta, nuorimman lapsen syntymän jälkeen jankuttanut, että olen hullu kun tuhlaan aikaani opiskeluun, pitäisi mennä töihin vain. Tämä gradu-hullutus on nyt sitten tarttunut anopista myös miehen siskoon.
Omat vanhempani ovat samoilla linjoilla. Äitini ehkä jollain lailla ymmärtää haluni opiskella lisää, mutta isäni ei. Kummatkaan eivät ymmärrä miksi lasten pitää olla päiväkodissa, vaikka olen kotona kirjoittamassa. Heidän mielestään voisin ihan hyvin kirjoittaa yöllä kuten olen tähänkin asti opintoni hoitanut. Yritin selvittää, että jo aineistonhankintaan, kirjastossa käyntiin yms tarvitsee päiväaikaa. Toisaalta ei kevääseen ole enää niin kauan aikaa, joten kiirettä pitää näinkin ehtiä saada tutkinto valmiiksi.
Onko teillä muilla ollut samanlaista? Olenko tosiaan ainoa epäonnistunut, joka ei saa maisterintutkintoa kasaan lasten ohella?
Kommentit (8)
Mulla varmaan on hänen mielestään vaikka kuinka luppoaikaa 5 kk:n ja 2 v:n ikäisten lasteni kanssa...
Silloin jonkun verran teinkin töitä kun esikoinen oli vauva, mutta vaikeaa oli jo silloin. Miehelläkin pitkät työpäivät ja viikonloppuja en ala uhrata, eikä rahan puolestakaan juurikaan kannata äitiyslomalla töitä tehdä.
yksi luento viikossa ja opiskelen ja teen vähän töitä kotona. Paitsi että mulle ei ole kukaan uskaltanut ihmetellä mitään. Ai niin ja mulla on lisäksi vauva kotona.
Pidettiin isompien lasten kanssa kahden kuukauden kesäloma, syksyllä taas jatkoin opiskelua. Silloin tällöin pidetään vapaapäiviä muuten vaan ja lapset ovat hoidossa 7 tuntia päivässä.
Ei tosiaankaan tulisi gradun teosta mitään, jos isot lapset pyörisivät tuossa jaloissa, ei olisi reilua lapsillekaan! Saati että kirjoittaisin yömyöhään ja heräisin sitten vielä imettämäänkin...
Jatkoon tsemppiä ja itseluottamusta sulle tukemaan omia päätöksiäsi. Ihmisillä on tapana ihmetellä ja tuomita asioita, jotka ovat eri tavalla kuin itsellä on ollut tai mistä ei tiedetä.
ja nyt alkaa tämä opiskelu (kauppiksessa) olla TOSI vaikeaa. Kun päivässä on aikaa noin tunti, niin eipä asiat oikein rullaa eteenpäin. Tosin mun sukulaiset kyllä ymmärtää, joten en osaa siihen kommentoida...
Pienet lapset vievät kaiken huomion päiväsaikaan, sukulaisillasi ei ole mitään tajua realiteeteistä. Ei lastenhoidosta, gradunteon perusteista ja vaatimuksista. Pidä kantasi ja unohda muut. Tsemppiä!
Totta kai lapset voivat olla hoidossa kun teet graduasi. Nuo sukulaiset eivät vaan ymmärrä miten suuritöistä se voi olla! Älä välitä muiden mielipiteistä. Sitä paitsi opiskelu lastenhoidon ohella on muutenkin rankkaa, saati että pitäisi vielä gradua vääntää. Huhhuh. Itse olen samankaltaisessa tilanteessa. On vain yksi luento viikossa, sen lisäksi teen jonkin verran töitä ja sitten opiskelen kotosalla. Joidenkin on pakko ihmetellä ääneen, miksi vien lapset hoitoon ja palaan takaisin kotiin istumaan tietokoneen ääreen.
Laitoin viime keväänä 2v3kk lapseni päiväkotiin 5-6 h / päivä, 4 päivää viikossa. Sain gradun valmiiksi syyskuussa. Aktiivisesti kirjoitin kolmisen kuukautta. Kesällä lomailtiin välissä, lapsikin oli siis pois pk:sta.
Yritin " lapsen kanssa" , mutta ei onnistunut. Seminaarityön pakersin lapsen kanssa, ja sekin oli tuskaa. 2 h päiväuniaika ei riittänyt kuin hädin tuskin ajatusten (ja kirjojen) kasaamiseen, ei itse kirjoitustyöhön.
Lapsi hoitoon oli siis ainoa vaihtoehto minulle. Viikonloput halusin pitää perheen yhetisenä aikana, olisi kai sekin ollut vaihtoehto, että mies on vkl lapsen kanssa ja minä kirjoitan gradua, mutta minusta koko perheen yhteiset hetket on tosi tärkeitä.
Lykkäsin g:n tekoa lapsen iän takia, en halunnut laittaa aiemmin päiväkotiin. Mutta nyt siis olen FM :) ja toinen lapsi syntyy toivottavasti pian! (rv 39)
opinnäytteen tekemisen vaativuudesta, jos eivät ole kouluja kovin pitkälle käyneet. Miksi ihmeessä edes lotkautat korvaasi moisille tietämättömäin puheiulle? Itsetuntoa, nainen!