Mun on vaikea ymmärtää synnytyspelkoa. Ei millään pahalla.
Että on niin voimakas synnytyspelko, ettei mitään muuta vaihtoehtoa suostu näkemään kuin keisarinleikkauksen. JÄnnityksen ymmärrän, mut sairaalloinen pelko tuntuu jotenkin.. vinksahtaneelta.
Kommentit (11)
Vierailija:
Ainoa asia mikä esti minua pyytämästä sektioa on se, että en halua olla synnytyksen jälkeen sängyssä kiinni kivun takia
Mihin sinulla on sieltä synnäriltä kiire jos et 24 tuntia malta leikauksen jälkeen olla sängyssä makaamassa? Ystävä hyvä, sen kauempaa ei ole sektion jälkeen tapana levätä!
Sitten lähdetään jalkeille.
Mistä nämä keisarileikkauksesta toipumisesta kerrotut tarinat ovat? Joltain 50-luvulta?
En tiedä mistä moni mamma on saanut päähänsä että sektion jälkeen ollaan sängyssä päiväkausia, mutta ei tod pidä paikkaansa. Jos siis hyvin mennyt sektio.
Ja se kipu hoidetaan sairaalassaollessa kipulääkkeillä. Et tunne mitään. Kotiinpäästessä se kipu on jo kaikonnut.
ai ei tunnu missään vai? Voin kertoa että totta helvetissä tuntuu! Kipulääkettä saa kyllä, minulla on ollut jopa kipupumppu pari ensimmäistä vuorokautta ja silti koskee. Todella kovasti koskee kun nousee sängystä tai menee sinne takaisin. Kävely koskee myös. Paikallaan makaaminen koskee vain vähän, mutta paikallaan olohan ei olekkaan suotavaa.
Ja kivutko katoaa kun pääsee kotiin :O?! Viimeksi pääsin kotiin kun sektiosta oli kulunut 2 yötä. Olo oli ihan ok, mutta särkylääkettä jouduin syömään kyllä kotonakin. Kun sitten neljäntenä päivän äsektiosta alkoi tikit kiristää. Voi luoja kun muistelenkni sitä kipua. makuullaan ollessa ei oikeastaan koseknut, mutta yritäppä nousta ylös tai istua. Tuntui siltä kuin joku olisi repinyt mahaa auki. Pissalla pystyin pikaiseen käymään mutta sen verran en voinut taipua että olisi pyyhkimään pystynyt. Isommalle aisalle ei ollutkaan asiaa koska oli aivan mahdotonta istua niin kauaa pytyllä.
Viikko sektion jälkeen tikit poistettiin ja taivas aukesi:). Kun se kiritys kipu katosi sen myötä. Maha tosin oli hellä vielä PITKÄÄN tuonkin jälkeen. Ja esim. sängystä naousu teki kipeää.
Esikoisen aikaan tuo kiristys kipu ei ollut lähllekkään noin voimakasta, en tiedä miksi toisella kertaa oli noin kauheata?
Kipu ei ole kestänyt koskaan kahta päivää pidempään. Ainoastaan jälkisupistukset on vähän kirpaisseet.
Vpoi riippua ompeleestakin kiristääkö. Mulla ei vastaavaa tunnetta ole ollut.
Vierailija:
Kipu ei ole kestänyt koskaan kahta päivää pidempään. Ainoastaan jälkisupistukset on vähän kirpaisseet.Vpoi riippua ompeleestakin kiristääkö. Mulla ei vastaavaa tunnetta ole ollut.
Siis voihan se olla vaikeaa mennä korkealle, mutta että ei suostu menemään lainkaan? Huh, en ymmärrä.
Olen empaattinen ja tunnen myötätuntoa synnytyspelkoa kohtaan mutta sisimmissäni en ymmärrä pelkoa luonnollista asiaa kohtaan.
Ei irrationaalisia pelkoja voikaan täysin ymmärtää, ellei itse niistä kärsi.
Kolmas taas oli tosi kivulias, mutta kun oli niin lyhytaikainen niin en sitä " pelkää" niin paljon.
Ainoa asia mikä esti minua pyytämästä sektioa on se, että en halua olla synnytyksen jälkeen sängyssä kiinni kivun takia enkä halua, että vatsani leikataan auki! Joten kumpikin vaihtoehto on minulle kammotus!!!
Niin ja minun lapsilukuni on täynnä!
synnytystä (eikä millään suostu yrittämään ns normaalisti synnyttää), heillä on useimmiten taustalla oikein pahoja traumoja mistä eivät itse edes tiedä. Jopa seksuaalinen hyväksikäyttö on löydetty niiden joukosta. Ja paljon muuta todella outoa, sairasta mitä me tavikset ei edes voisi kuvitella. Suurin osa pelkoäideistä kuitenkin pääsee pelon voittamaan keskustelemalla ja synnyttävät sit hienostikin alakautta. Silloin voivat todella mainiosti, kun kaikki solmut irrotettu ja vielä ovat pystyneet synnyttämään.
lääkärini oli myötämielinen sektiota kohtaan.
Onpa omituista, jos et yhtään osaa asettautua toisten asemaan. Enemmän vikaa on mielestäni sinun päässä, kun synnytystä pelkäävien.