Muita, jotka tajusivat vauva-ajan olevankin ihanaa vasta toisen lapsen synnyttyä?
Esikoisen vauva-aika oli rankkaa oman masennuksen, koliikin ja huonojen öiden vuoksi. Toisen lapsen synnyttyä kaikki on toisin. Tunnen rakastavani tätä pientä heti alusta alkaen, kun taas esikoisen kanssa ensimmäinen puoli vuotta meni ihan sumussa ja usvassa, enkä oikein tiennyt mitä ajatella pienestä (kuulostaa kamalalta!!)... Harmittaa kovasti, kun en saanut hänen kanssaan irti niitä pieniä vauva-arjen iloja, jotka vasta nyt ymmärrän :-/
Kommentit (3)
Esikoisen kanssa ei pahemmin ole muistoja vauva ajalta, on yhtä sumua, oli koliikkia ja vauva ei nukkunut öisin kun tunnin pätkissä.
Tämä toinen vauva oli aika samanlainen , koliikki, nukkui toki paremmin mutta jotenkin olin itse rennompi ja älysin että kukaan ei ole täydellinen. Jaksoin nauttia toisesta heti ja rakkauskin oli siinä heti eikä tarvinnut " syttymisaikaa" .
Ja mulle oli kriisi huomata, miten helppoa sellaisen tavallisen vauvan kanssa onkaan. Oli ihan uskomatonta, että vauva saattoi makoilla lattalla tyytyväisenä tai jäädä sänkyyn nukkumaan ilman tunnin hyssyttämistä.
Koska toisen lapsen vauva-aikana oli helpompaa (isommasta taaperosta huolimatta), niin kyllä siitä osasi enemmän nauttiakin. Huomasin myos, että yksi vaativa vauva voi viedä energiaa enemmän kuin kaksi lasta yhteensä.
Nyt sitten olenkin nauttinut senkin edestä :)