Millainen käytös on eroperheen lapselle tyypillistä?

ja miten se on hoidettu. Miten suhteet toiseen vanhempaan ja hänen puolensa sukulaisiin on taattu. Onko lapsi riitakapula. Joutuuko olemaan toisen vanhemman tukijana. Kuuleeko ja näkeekö enemmän kuin on tarpeen, jne. Toki pelokas ja ahdistunut lapsi oireileekin sen mukaisesti. Jos taas elämä on tasapainoista, niin lapsikin on tasapainoinen.

ei välttämättä ilmene ulospäin mitenkään.

kotona on ollut koko lapsen elinajan riitaisaa ja eroamisen yhteydessä taistellaan huoltajuudesta verissäpäin. Lapselle solvataan toista vanhempaa ja vaihtotilanteissa melkein käydään siihen eksään käsiksi. Entisen puolison uudet kumppanit tietysti haukutaan paskoiksi.



Niin siis eihän se eroperheen lapsi sen kummempi ole kuin muutkaan, mutta kyllähän tuommoiset tapahtumat vähän sitä turvallisuutta keikuttavat.



Että mikäs käytös on sitten normaalia?

joka sitten kertoi minulle, että tyttöni on itkuinen koska sen isä ja äiti riitelee. Ennen eroa siis.



Nyt on erolapsi ja kaikilla helpompaa. Isä ja äiti eivät riitele, ovat väleiussä, suunnittelevat lapsia koskevia isoja asioiyta yhdessä ja muutenkin on hyvin asiat. Ja päiväkodissa ja koulussa asia on huomattu, lapset voi paremmin.

Halutaan, että vanhemmilla olisi hyvä mieli ja siksi ei keikuteta venettä. Isälle ja äidille ei näytetä, että tilanne ahdistaa. Psykosomaattisia oireita kuten unihäiriöitä, vatsaskipua, päänsärkyä ilmenee. Lapsi voi myös purra huultaan, kiskoa hiuksia päästään tai taantua monta vuotta pienemmän tasolle. Tic-oireet ovat myös yleisiä.