Elämä lipuu ohi. Ikää jo 26v eikä miestä eikä omaa asuntoa.

terv. 30 v., ei miestä eikä omaa asuntoa

Kyllä te vielä kerkiätte miehen, talon ja perheenkin saamaan. Itse olen JO 37 ja vieläkin tekis mieli vauvaa...

Nettideitit?

oon 22-vuotias yh. Ja ton lapsen takia, tai siis omien mokailujeni seurauksena, mun elämä menee nyt siis hyvin pitkälti ohi. Mulla ei olekaan mahollisuutta siihen unelmieni uraan, miehistä phumattakaan. Talosta en oo ees unelmoinu.



Eli sit kun toi mun ihana rakas lapsi on omillaan, niin mä olen nelikymppinen keski-ikäinen paska. Siinähän se elämä sit onkin. Noh, sain ainakin lapsen, mutta ei sekään homma menny niin kun pitäs.

kuhan se löytys jostain!! Ja sitten saisi asunnonki hommattua kaksin. Mutta sitä odotellessa..ap

ei ole omaa asuntoa eikä miestä. Eikä mulla ole mitään paineita kumpaakaan hankkia.

Lapsi on: maailman ihanin sellainen. : )



Ammattiakaan minulla ei vielä ole, joten opiskelen.



Enpä silti koe että elämä lipuisi ohi. Arjessa on paljon hyviä asioita.



menneisyyden valinnat eivät ehkä joka kohdassa ole osuneet ihan nappiin, mutta hyvä elämä mulla silti on. Ja pyrkimystä etiäpäin...

ja sitten niitä joilla elämä on aivan rempallaan ja ne haluis et mä tulisin laittaan sen järjestykseen..no thanks. ap

Mies on, mutta asutaan opiskeluiden takia erillään.

Ei lasta näkyvissä vielä muutamaan vuoteen.

Ei omaa asuntoa, asun SOLUSSA.

Ei ammattia, tosin opiskelen.



Ei mee mullakaan hyvin. Oman asunnon voin ostaa aikaisintaan 30-vuotiaana.

mistä niitä miehiä oikeesti löytyy. Kahden lapsen yh miestä vailla, kuinka

sitä edes löytää lasten kanssa, auttakaa!

Täällä 27-vuotias kahden lapsen yh. On ura, miesystävä, tasapainoiset lapset.

jos tuuri käy. Eikä oo ammattia mullakaan.

En tiedä, mutta mulle sopii tuo, että tutustuu ensin kirjoittamalla, että tietää vähän millainen mies on kyseessä ennen kuin tapaa ensimmäistä kertaa.

T. 25v 1-vuotiaan yh, joka jo ehti uusperheilläkin ja nyt tahtoo pois takaisin ihanaan omaan eläämänsä :-O



Tästä lähtien poistan rastin ruudusta " haluan miehen" , sen sijaan keskityn vaikka siihen oman asunnon hankintaan kun lapsikin kerran on.



Eli mullahan menee megahyvin..

Ole ihan huoleti. Muuttaahan voit omaan vaikka heti. Ja voin sanoa, että olet vielä todella nuori ja kannattaa TODELLA TARKKAAN valita elämänkumppaninsa, ettei sitten joka päivä loppuelämäänsä kaduta.

Nyt 36-vuotiaana lapsia kolme, ihana aviomies, oma asunto erittäin viihtyisällä alueella ja mukava työpaikka.

Nuoriahan te vielä olette ja elämää se on yksinhuoltajankin elämä, vaikka ei olekaan sitä miestä siinä. Rankkaa se on, kun kaikesta pitää selviytyä yksin, tiedän sen, kun itse olen lapseni yksin kasvattanut aikuiseksi elikkä siis entinen yksinhuoltaja. Nykyisin tämmöinen " keski-ikäinen YLI nelikymppinen paska" (lainatakseni jotain kirjoittajaa tästä ketjusta), jolla nykyään mies ja oma talo, jos niitä nyt sitten voi muka jollakin " mittarilla" pitää saavutuksina. Voi ajatella vaikka näinkin, että omat onnen hetket tulevat eri elämäntilanteissa eri asioista, lapsen kanssa paljolti lapseen liittyvistä jutuista, nyt vanhempana taas hiukan erilaisista asioista, vaikkakin lapsista edelleenkin, mummokin kun jo olen. Pääasia kuitenkin, että keskittyy tavallaan tähän hetkeen ja iloitsee niistä asioista, mitä nyt on. Ja elämää on hei vielä " yli nelikymppisenä keski-ikäisenä paskiaisenakin" .... ;)

No mä oon 29-vuotias yh, ja mulla ei oo vielä edes ammattia. Pitäis kai ens syksynä lähteä opiskelemaan, mutta en vielä tiedä mikä ala kiinnostaisi ja miltä olis mahdollista saada työtä opiskelujen jälkeen. Miehet ei oo kiinnostanu pitkään aikaan, sen jälkeen miten edellisen kanssa kävi, niin tuskin enää kiinnostakaan.

Elin ja nautin elämästäni huolehtimatta ko. asioista.



Nyt oon 35v. On mies, kaksi asuntoa (omakotitalo ison kaupungin ulkopuolella ja tuossa viereisessä kaupungissa kakkosasunto ihan kaupungin ytimessä), kaksi autoa, työpaikat molemmilla, yksi lapsi ja PALJON velkaa ;)



No, ihan edelleen nautin elämästäni ja iloitsen päivistäni eikä velkakaan mieltä ahdista, kun on varaa sitä maksella. Näin jälkikäteen ajattelen, että olishan sitä silti vielä vähän pidempaäänkin voinut ottaa rennosti, mutta meneehän se näinkin mukavasti



eli en ajattelisi, että sulla on elämä ohi.



Voit kohdata elämäsi miehen vaikka huomenna tai vuoden päästää tai kymmenen vuoden kuluttua, mutta ei kannata hukata odotusaikaa murehtimalla vaan nauti elämästäsi ja iloitse!



Silmät auki ja leuka ylös ja maailmaa vallottamaan ;)

Mä olen 30v. Mulla on mies, jonka kanssa olen ollut 15v saakka, kaksi lasta ja omakotitalo. MUTTA... en edes muista olenko oikeastaan koskaan ollut mieheni kanssa onnellinen... Kaikenlainen läheisyys puuttuu oikeastaan kokonaan. Seksiä on, mutta liian harvoin. Mustakin tuntuu, että elämä valuu hukkaan kun olen väärän miehen kanssa. Onneksi on sentään lapset!

Tai jos on vain joitakin noista?



Ihan niinkuin sitten kun olisi tuo setti kasassa, niin on ikionnellinen aivan väistämättä.



Opetelkaa etsimään sitä onnea muualta. Tavoitteita saa olla ja on hyvä olla, mutta tuollainen " sit kun" -elämä on todella surkeaa!