Lopettakaa, aikuiset ihmiset ja vanhemmat, se ainainen kitina opettajista ja opettajille. Saattaa sujua lastenne koulu paremmin, jos kiinnostuisitte siita muiltakin

Kyllä joukkoon pitää mahtua aina muutama kylähullu, jotta vire säilyy :).

ketään kiusannut, ei meidän Pertti kyllä niin huono ole matikassa jne jne) Kun minä olin lapsi, ei opettajaa häiritty jatkuvasti!

Ja pitäkää se numero salaisena, ettei kukaan saa sitä käsiinsä. Varmasti on olemassa muitakin tapoja kommunikoida kuin soittelemalla iltaisin opettajalle kotiin.

" Meidän Urpo-Kalervo on oikeasti tosi lahjakas matematiikassa. Miksi sai huonon numeron kokeessa?"



Eräs äippä soitteli mulle jatkuvasti tällaisia puheluita. Hänen mielestään hänen Mikko-poikansa oli poikkeuksellisen lahjakas hyvin monessa aineessa. Mikko-poju sai kokeista sinänsä ihan hyvää seiskanumeroa. Mutta kun seiska ei kelvannut äidille, niin mepä sitten puhelimessa käytiin joka kokeen jokainen kohta läpi. Äipälle ei mennyt kaaliin, että Mikko-poitsu ei ollut poikkeuksellisen lahjakas oppija. Oppituntien aikanahan nämä puhelut käytiin, kun välitunnit eivät riittäneet. Oppilaat odottelivat opea, joka praattasi Mikon mamman kanssa.



Sitten tämä Valtteri, joka osallistui liikkatunteihin kävelemällä farkut jalassa ja iso pepsipullo kädessä, kun oli hiihtojakso. Kun Valtsu veti talviurheilujaksosta seiskan, niin siitäkös mamma hermostui. Kun Valtteri kuitenkin kävi vapaa-ajallaan pelaamassa jääkiekkoa. Olishan sen pitänyt numerossa näkyä.



Eräs Markus raivostui joka liikkatunnilla ja istui välinevarastossa mököttämässä. Annoin Makelle liikunnasta kutosen. Mutta seiskaksihan se piti korjata, kun äippä tuli lankoja myöten alvariinsa kotiini vaatien, että Markus-pienoiselle tulee antaa liikasta parempi numero, koska Markus kävi jujutsussa. Eihän jujutsupoju voi liikasta saada kutosta.



Voi, kuinka sitä rutkutusta tulee nimenomaan näistä numeroista. Lapsi saattaa kyssätä kaikki vapaa-aikansa tietokoneen tai pleikan ääressä. Läksyjä ei tehdä ja tunnilla maataan kyllästyneenä ja kaikin tavoin työlääntyneenä. Mikään muu kuin Pringles ei kiinnosta. Mutta juuri nämä samat kersat ovat niitä superlahjakkuuksia, joiden herkkyyttä ja erityisyyttä paha ja tyhmä opettaja ei havaitse.



Mutta huumoriahan näistä saa revittyä, ei siin mittään.

Peppi on seitsemänvuotias tyttö, joka on voimakastahtoinen. Hänen temperamenttinsa on sellainen, että hänen on pakko saada aina tehdä juuri sitä, mitä hän haluaa. Jos hän tahtoo maata matikantunnilla lattialla, äipän mielestä tulee edetä lapsentahtisesti. Peppi siis maatkoon lattialla ja ope odottakoon Pepin matemaattista herkkyyskautta, joka nasahtaakin käyntiin kesken ympäristötiedon tuntia. Silloin Peppi heittelee kirkuen kaikki ypin kirjat pitkin tannerta ja vaatii saada tehdä matikkaa. Ope ei anna Pepin tehdä matikkaa. Pepin äippä on sitä mieltä, että ope tappaa lapsen luontaisen oppimisenhalun.



Peppi ei pidä kouluruuasta, jota ope väkivaltaisesti pakottaa Pepin syömään. Peppi ei pidä muista lapsista, eivätkä muut lapset pidä Pepistä. Tämä on toisten lasten ja tietenkin opettajan vika.



Opettaja on vanhakantainen ja vaatii tyttölapsilta vanhanaikaista kuuliaisuutta vaikka totteleminen ja aikuisen kunnioitus ei laisinkaan ole kuuminta hottia.

koska hänellä ei vielä ollut herkkyyskausi meneillään sukupuolivalistukseen.

Pepsi-Valtsu mieltyy myöhempinä vaiheinaan kaljaan. Jääkiekkoilu kiehtoo edelleen Valtteria: hän istuu mäyräkoiran kanssa television edessä tuijottamassa sekä jääkiekkoa että vähäpukeisia naisia.

Valtteri rakentaa Älvsby-talon ja elelee synnyinkaupunkinsa lähiössä onnellisen perheensä kanssa.



Koulun jälkeen Valtteri ei lue yhtään kirjaa. Kirjahylly on hifivehkeitä ja muijan aaltovaaseja varten, perkele.