Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäinen matkasi New Yorkiin. Pelottiko sinua isossa kaupungissa?
06.10.2007 |
Tämä on vähän kumma juttu, mutta minua pelottaa lähteä New Yorkin matkallemme. Minua huolestuttaa ne pitkät lennot, vaikea liikkuminen julkisissa kuten metrossa tms. Pelkään, ettei englannin taitoni riitä asioiden hoitamiseen matkalla.
Onko muita, joila on ollut vastaavanlaisia pelkoja? Miten reissusi meni loppujen lopuksi, lähtisitkö uudestaan?
Minulla on ikää jo ihan riittävästi, omat lapset ovat jo ihan isoja koululaisia, mutta nyt olen lähdössä aikuisten sukulaisten kanssa reissuun.
Kommentit (17)
Se on ihana kaupunki jonne tulee ikävä ja aina on päästävä uudelleen. Jos metrolla liikkuminen jännittää menkää taksilla. Tai kävelemälläkin pääse aika pitkälle.
Nykissä käy niin paljon turisteja ja asuu niin paljon ulkomaalaisia että kielen kanssa tuskin tulee ongelmia jos alkeet on hanskassa.
Oon kyllä vähän kade..
Itse olen menossa seuraavan kerran kun lapset ovat vähän isompia, varmaan vasta reilun vuoden päästä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin au pairiksi Tenneseehen. Lensin new yorkiin, josta perheen isä nouti minut autolla. Hän halusi mennä muutamaksi tunniksi World Trade Centeriin tervehtimään entisiä työkavereitaan (tää tapahtui siis vuonna -97). Minut hän lähetti siksi aikaa yksinäni kaupungille. Mulla oli mukanani pari käyntikortin takapuolelle häthätää piirrettyä " karttaa" , joissa meni muutama katu ristiin rastiin ja näkyi se WTC:n sijainti. Kuin ihmeen kaupalla palloilin siellä itsekseni ja löysin vielä takaisin sinne perheen isän luokse. Harmi vaan että kovin selkeitä muistikuvia tuosta päivästä ei ole säilynyt mielessä.
Ja suoraan sanottuna kyllä pelotti. Kun päästiin hotelliin, ja lähdettiin ekaa kertaa kaupungille, niin eikös ensimmäisenä sellainen varmaan joku 200 hengen hare krishna-joukkue (tai mikä olikin, valkoiset kaavut päällä) talsinut siinä meidän ohi. Oli aikamoinen kulttuurishokki. Arvatkaapa mitä tein ekana iltana? Katsoin hotellissa Melrose Placea (jaksoja joita ei näkynyt vielä suomessa), en halunnut/uskaltanut lähteä ulos (hävettää!!!!!). Seuraavana päivänä olin jo vähän rohkeampi ja kun viikko oli ohi, olisin voinut jäädä sinne kuukaudeksi! Se on oikeasti aivan ihana kaupunki, siellä on kaikkea mitä voi vaan kuvitella, mutta ymmärrän hyvin, että alkuun siellä voi pelottaa.
Ei pelottanut Nykissä. Ärsytti vain. Ei oikein ollut sitä mitä odotin. Oli todella likaista ja epämiellyttävää.
Ja tippiä piti antaa vaikkei palvelusta ollut tietoakaan. Helppo siellä oli minusta sulautua muuhun massaan, mutta väenpaljous ärsytti. New York taitaa olla paikka että sitä joko rakastaa ensi silmäyksellä tai inhoaa, ja minä kuulun jälkimmäiseen kategoriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei pelottanut siinä kaupungissa lainkaan, ei edes yö-/ilta-aikaan. Kunhan pysyttelee sellaisilla alueilla, missä liikuu muitakin ihmisiä (tavallisen näköisiä ihmisiä..).
Metrolla kulkeminen on helppoa ja selkeää, kunhan on selvillä mihin metroon (numero tai kirjain) on menossa. Metrocard on näppärä ja sillä voi kulkea useampikin henkilö. Asioiden hoitaminen on helppoa jos ymmärrät ja puhut englantia edes jonkin verran. Minusta monessa muussa lomakohteessa on ollut hankalampaa kun ei ymmärrä lainkaan paikallista kieltä. Ja amerikkalaiset ovat ystävällisiä ja valmiita auttamaan. Lentokentällä on heti ihmisiä ohjaamassa oikeisiin jonoihin ja vapaille virkalijoille. Maailman tehokkain maa ja se näkyy toiminnassa.
Mukavaa matkaa maailman pääkaupunkiin!
Saavuin Kennedyn kentälle juuri uuden vuoden aattona, eli vuosi oli vaihtumassa samana yönä. Olin lähtenyt miehen perään, jonka tavannut 33 kk aiemmin, ja olimme viettäneet aikaa yhdessä tasan 2 viikkoa.
Sitten kentällä palloilin " hieman" orpona, ei näkynyt eikä kuulunut miestä...Mulla ei tietenkään kolikoita, joilla soittaa miehen kännykkään puhelinkopista. Pari tuntia meni, ennenkuin hän saapui hakemaan (sain yhteyden jossain vaiheessa häneen puhelimella). Oli valtavat ruuhkat ollu matkan varrella eli hän oli jumittanut muun liikenteen mukana.
Jo silloin tajusin, ettei siellä asiat todellakaan mene suunnitelmien mukaan, kaikkeen pitää varautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enemmän mua rajan itäpuolella on pelottanut esim. Pietari vaikkei saman kokoluokan kaupunki olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä siellä voi tehdä? Olen aina ihmetellyt.
Vierailija:
Mitä siellä voi tehdä? Olen aina ihmetellyt.
Shopata nonstoppina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en mä sen takia sinne asti menisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä muualla teet? New Yorkista löytyy kulttuuria (UPEITA museoita, teatteria, elokuvaa, gallerioita), urheilua, shoppailua, hyvää ruokaa ja juomaa etc. Ihan kaikkea. Itse tykkään lähinnä kuljeskellä eri kaupunginosissa ja nauttia tunnelmasta. New York on ihanan monikulttuurinen kaupunki ja sieltä löytyy erittäin mielenkiintoista juttuseuraa ja uusia tuttavuuksia.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: älä jännitä, vaan nauti matkasta, siitä tulee upea. Metrolla matkustamistakaan ei kannata jännittää, se on todella näppärä ja selkeä, kunhan vähän tutkit metrokarttaa. Ja kuten moni jo mainitsikin, amerikkalaiset ovat auttavaista kansaa, eli selviät varmasti. Mukavaa matkaa!
Vierailija:
Mitä siellä voi tehdä? Olen aina ihmetellyt.
ja ainoan kerran kun " pelotti" , oli perjantai-illalla kun tulimme pimeellä ulos musikaalista (about Times Squarella). Matkaa hotellille oli vain muutama kortteli (Madison Square Gardenin kohdalle) mutta sen matkan päätimme mennä taksilla...
Oli muuten melkoinen kokemus kun saavuimme Manhattanille, tulimme junalla ja sehän kulki loppu matkan maanalla. Joten kun astelimme ulos Penn-stationilta(?) ja kadulla katsoimme ylöspäin niin " kulttuurishokki" oli melkoinen! Aika korkeita olivat talot...
Kiva lukea näitä.
Käytän englantia töissä miltei päivittäin, mutta se on jotenkin eri juttu, kun puhun aina minulle tutuista aiheista, ja asiakkaat tarvitsevat minulta paljon tietoa.
Mutta siellä matkalla ei paljon auta, jos osaankin esitellä jonkin hilavitkuttimen toimintaa tönkköenglanniksi.
Minua vähän hirvittää ne pilvenpiirtäjät, niiden katsominen tekee olon huonoksi. Silloin kun WTC:n tornit paloivat ja ihmiset hyppivät ikkunoista alas, minä itkin ja oksentelin kotona ihan hysteerisenä.
Tulevalla matkalla se entisten tornien paikka kuuluu varmaan käyntikohteisiimme, mutta jotenkin tuntuu vaikealta lähestyä sitä absoluuttisen pahuuden keskipistettä.
Meni vähän nyt ot, mutta tällaiset ajatukset mielessä siis laukkaavat, hui.
Varmasti kun pölähdät ulos koneesta pitkän, väsyttävän lennon päätteeksi, aikaeroväsymyksestä pöllähtäneenä tulee ensimmäiseksi mieleen, että pitikin lähteä koko reissuun.. Mutta takaan että kun olet avoimin mielin, kaupunki vie sinut mukanaan ja loma kuluu liiankin nopeasti. Amerikkalaiset ovat ystävällisiä ja erittäin palveluhenkisiä ihmisiä, joten taatusti pärjäät puuttellisellakin englannilla, kunhan muistat olla iloinen, hymyilevä ja kohtelias. Normaalilla maalaisjärjellä pärjää muutenkin pitkälle. Ihanaa reissua!!