Lue keskustelun säännöt.
Huoh. Kokemuksia löytää jokin kompromissi yli-innokkaiden tuoreiden isovanhempien kanssa.
05.10.2007 |
Enkä nyt kaipaa kommentteja " olisit iloinen" . En ole. On hienoa, että lapsella on välittävät isovanhemmat joo mutta olen niin onneton ja väsynyt, että en ole varma, olisko parempi että olisivat välinpitämättömiä.
Molempien puolelta tuoreet isovanhemmat on hurahtaneet. Haluaisivat olla meillä kokoajan ja ovatkin. Olen totaalisen väsynyt!!!! Haluaisin nauttia vauvasta, jota yritimme monta vuotta. Haluan olla joskus ihan oman perheen kesken. Ne ajat, jotka olemme kolmisin, on ihania aikoja. Vaikka niistäkin osa menee vain isovanhemmista toipumiseen.
He ovat lähes muuttaneet meille ja ostaneet vauvalle jo kaiken varmaan seuraavaksi viideksi vuodeksi.
Mulla on neuvot jo loppu. Olen huono sanomaan suoraan, mutta olen yrittänyt, että nyt ollaan perheen kesken ja tulkaa huomenna. Vastaus on, että no tullaan ihan nopeasti tuomaan tämä tuhannes body ja sitten istutaan neljä tuntia...
Auttakaa.
Kommentit (3)
Älä ainakaan vähättele omia tunteitasi. Ne kertovat jotain tärkeää tarpeistasi, jotka ovat nyt myös lapsesi tarpeita.
Itseä ahdisti ihan sikana myös, vaikka koko ajan tiesin, ettei mitään oikeastaan edes tapahtunut. Olen silti myös tyytyväinen, etten sanonut mitään ihan korjaamataonta, mutta tiukkana piti olla. Vaikka anoppi oli kädet ojossa heti vauvan nähtyään, ajattelin vaan että tämä on mun vauva eikä tähän nyt muut puutu. Syyllisyyden tunteet isovanhempia kohtaan ovat kuitenkin aivan eri luokkaa kuin se, että tuntisi tehneensä (äidin?)vaistojaan vastaan. Ne muistot ahdistavat vieläkin, ihan fyysisesti! Pahinta on, että anoppilan takanreunuksella on kuva MINUN vauvastani HEIDÄN tyttärensä sylissä. Kyllä mä olen pikkumainen, mutta silti...
Pääajatukseni ja linjanvetoni oli: vauvaa ei oteta minulta vaan minä annan hänet toisille.
Ei voi mitään, sinä olet vauvallesi ainoa tärkeä alkuvaiheessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on kaikille uusi ja roolit pitää määritellä uudelleen. Jos potuttaa, muista, että hormonitkin tekee tepposiaan, sekin tasaantuu muutaman kuukauden sisään. Mä tunnistin itsestäni jälkikäteen, että olin purkanut omia lapsettomuuden jälkeisen äitiytymisen negatiivisia tunteita (joka jutussa on puolensa, oikeesti) puolisoon ja isovanhemppiin, kun vauvasta ja vauvaperhe-elämästä en uskaltanut aluksi myöntää edes ajattelevani mitään negatiivista. Mutta nykyään menee hyvin, isovanhemmat pysyy lestissään mutta on meille ja pojalle tärkeitä, ja toisin päin. Tsemppiä!
tehtiin alusta alkaen selväksi että kerran viikossa saa ihan luvalla tulla katsomaan vauvaa, jos ei kutsuttu muuten kylään. Alussa minäkin olin ihan kypsä isovanhempiin, mutta nyt kun lapset ovat isompia niin on se niiiiiin mukavaa että asuvat lähellä ja haluavat auttaa lastenhoidossa!