Pätevöittääkö äitiys / kotiäitiys johonkin työhön?

Mutta monet perhepäivähoitajat kuvitelee, että pätevöittää varhaiskasvattajaksi.

Ennen koulutusta käsitykseni asiasta olivat aivan erilaiset kuin sen jälkeen.

Minähän olisin sitten pätevä vaikka mihin, kun minulla on humanistisen ja teknisen alan tutkinnot ja sitten olisin vielä kasvatusalallekin pätevä.



Ei tosiaan. Jos ajattelen omalta kohdaltani niin en voisi edes kuvitella, että olisin pätevä esimerkiksi perhepäivähoitajaksi, vaikka minulla onkin omia lapsia.

Äitiys on elämänkokemus, joka koulii ihmistä ja kehittää tätä kautta myös ominaisuuksia, joista on hyötyä johtajuudessa: ihmissuhdetaitoja, kuten ymmärrystä, motivointikykykä, muiden kunnioitusta, kärsivällisyyttä, muiden mielipiteen arvostamista, tiatoa vaikuttaa muihin ja kehittää heitä, epäonnistumisen sietämistä, empatiaa ja kykyä antaa palautetta.

Lisäksi usea haastateltava mainitse mm organisointikyvyn ja kyvyn tehdä monia asioita samanaikaisesti.

Eräs sanoi, että nainen, jolla on lapsia, on kuuntelevampi ja osaa ottaa muita huomioon.

Moni koki äitiyden tuovan konfliktienkäsittelytaitoja.

Erään mielestä lasten kanssa oppii toimimaan pelottavissa ja epämiellyttävissä tilanteissa, ottamaan vastuun, koska on pakko.

hemmoteltu vaimoäiti Helsingin luksusalueilta, joka rahoittaa sen kotiäitiytensä kansanedustajan eläkkeellä ryssittyään kaikki muut tekemisensä. Minä en jaksa lukea hänen juttujaan siitä, miten mielettömän vaativaa se äitiys on ja kuinka kokopäiväistä panosta se yhden koululaisen hyysääminen edellyttääkään. Ja Piha ei kyllä oikeasti osaa kuunnella ketään eikä mitään. Kuin itseään.

Mutta kirja ei olekaan hänen omia ajatuksiaan, vaan hän on haastatellut 20 suomalaista naisjohtajaa, ja tuo kirja kokoaa yhteen näiden näisten ajatukset.

Se on koostettu Pihan näkökulmasta ja siinä on hänen tekemiään tulkintoja ja yhteenvetoja. Kyllä se on mitä suuremmissa määrin myös hänen ajatuksiaan sisältää, ja ne ajatukset ovat varsin yksisilmäisiä.

Jos ei, niin kuka lienee muokannut ja valinnut?

En ole kirjaa lukenut kuin kolmanneksen, ja luulen,e tten ikinä pääse sitä loppuun asti. Miksi kirjoista pitää tehdä niin raskaat ja liian pitkät, ettei niitä jaksa lukea??



Anyway, Piha kyllä siteeraa haastateltavia aika paljon. Totta kai kirja on hänen näkökulmansa asiaan, ja hänen tekstiään ja siteerauksia vuorotellen, mutta kyllä nyt akateeminen ihminen tietää, miten tutkimus suoritetaan - ainakin pitäisi tietää.



Tuo lista, jonka ylös kirjoitin on haastateltavien sanontoja. Saman kappaleen muut osiot ovat hänen tulkintaansa. Niitä en edes tähän kirjoittanut.

Ei kaikki silti tiedä. Ja moni pääsee julkaisemaan kirjojaan vain ex-kansanedustajana, julkkiksena tai mediapomon vaimona. Vaikkei pitäisi.

(koulutusta vuosittain, ei ammattipätevyyttä). Kokemusta on ja kyllä tuo pph vie voiton. Lapseton ihminen jonka kaikki tiedot perustuu luettuun ja työharjoitteluun, ei oikeasti ymmärrä mistään mitään.

Mutta se, saako kotiäitiyden cv:ssä näyttämään hyvältä on eri juttu :-) Kyllä saa.



Sen kun vaaan muokkaa vaikka nuo Pihan kirjan sitaatit koskemaan itseään ja ' syyksi' (koti)äitiyden.



Itse olin melkein vuosikymmenen kotiäitinä ja vaikka omasta mielestäni vain vierannuin yhteiskunnasta, niin hyvän työpaikan sain, kun sekä itse että työnantaja päätti arvostaa elämänkokemusta ohi työkokemuksen. Oikea päätös, hyvin on mennyt :-)

tuota Pihan kirjaa. Mitä ihmeen elämänkokemusta se symboloi, että lainaa toisten kliseitä?

kaksi naista, jotka olivat pitkään kotiäitinä neljän lapsen kanssa.



Ensimmäinen oli jämpti, fiksu, kypsä, älykäs, oleellisuudet hoksaava, tehokas.



Toinen oli pahin hattarapää, jonka olen ikinä tavannut. Mikään, siis mikään, ei mennyt päähän, eikä pysynyt siellä. Eikä hän erottanut toisistaan pieniä ja suuria asioita. Kesken budjetin laadinnan sisustettiin kahvihuonetta jne.



Että kyllä se luonne vain on määräävämpi kuin pelkkä kotona olo. Tollosta ei jalostu fiksua kotona olemalla, eikä fiksu taannu tyhmäksi kotiäitinäkään.

Kun on ensin ollut useamman vuoden usean lapsen kanssa kotona, niin luulisi pph:n hommienkin luonnistuvan. On tottunut viemään päivärytmin läpi ja hoitamaan useamman todennäköisesti eri rytmissä olevan eri ikäisen lapsen.

Ruuan laitto ei välttämättä, koska voi antaa purkkiruokaa ja itselle lämmittää eineksiä.

Vierailija:

tuota Pihan kirjaa. Mitä ihmeen elämänkokemusta se symboloi, että lainaa toisten kliseitä?

Nimenomaan sitä tarkoitinkin, että paperilla saa muutamalla taitavasti muotoillulla kliseellä mustan näyttämään valkoiselta ja toisinpäin. Kotiäitiyden saa näyttämään haitalta, jos siitä kertoo vain sen, että olin ulkona työelämästä 10 vuotta. Tai sen saa näyttämään houkuttelevalta elämänkokemukselta, kun runoilee organisaatiokyvyn paranemisella, ajankäytön hallinnan oppimisella, priorisoinnin ja ajankäytön hallitsemisella jne. Jos vielä saa ympättyä siihen muutaman aktiviteetin, vapaaehtoistyön tai vastaavan näyttää taas ihan erilaiselta rekrytoijan silmään.

Tietenkään ei pidä sanoa, että " olin 10 vuotta pihalla työelämästä" , mutta kliseiden lätkiminen ja asian kermakakku-markkinoiminen ei ole myöskään todellakaan järkevää. Jos se rekrytoija arvostaa kotiäitiyttä, hänellä on itsellä lapsia jne. hän hoksaa sen sieltä hakemuksesta muutenkin, jos taas ei ole lapsia, eikä arvosta kotiäitiyttä, moinen tunteellinen rönsyily saa vain takajaloilleen!

Jos organisointikyky on todella parantunut, niin se kannattaa perustella. Mutta kukaan ei usko sitä, että olet kehittynyt viidellä eri sektorilla vain sen takia, että olet ollut kotona.



Mutta samaa mieltä olen,e ttä Pihan listaa kannattaa tutkailla omalla kohdalla ja miettiä, olisiko siitä mitään sovellettavissa omaan elämään.

Koulutus on sentaan jonkinlainen seula ja tae laadusta.