Munasoluja luovuttamaan

Ihanaa Kesämamma, että sinun kaltaisiasi ihmisiä on olemassa. Me emme ole luovotettua solua tarvinneet, mutta annat jollekin lapsettomalle parille maailman arvokkaimman lahjan.



Kokemukset hoidoista ovat tietysti hyvin henkilökohtaisia ja voin kertoa vain omani. Hoito alkaa oman hormonitoiminnan lamauttavalla jarrulääkkeellä, jolla voi olla vaikka minkälaisia sivuoireta. Itselleni sivuoireta tuli melko vähän. Välillä saattoi olla lieviä kuumia aaltoja, mutta ei mitään sietämätöntä.



Itse pistäminen pelotti ja jännitti ensimmäisellä kerralla hirveästi, mutta siihen tottui nopeasti. Itse pistäminen ei minun mielestäni satu. Neula on tosi ohut. Lääke saattaa aiheuttaa pienen nipistyksen tunteen hetkellisesti heti pistämisen jälkeen, mutta ainakaan minusta pistäminen ei ollut mikään kovin ihmeellinen juttu.



Kun munasolut sitten alkavat kasvamaan - ja varsinkin jos niitä on paljon - alkaa alavatsassa tuntua eräänlaista paineen ja lievän kivun tuntua. Kyse ei ole mistään kovasta kivusta, enemmänkin vain sellaisesta hieman epämukavasta olosta.



Itse punktio on kohtuullisen epämukava tilanne, mutta ei varsinaisesti kivulias, sillä sinulle annetaan melko vahvoja lääkkeitä. Kaikista kurjimmillaan olo on punktiopäivän illalla, jolloin reippaammat liikkeet saattavat sattua. Kannattaa varautua ottamaan pari päivää melko rennosti.



Tie, joka sinulla on edessäsi ei ole mikään pikkujuttu, vaan joudut todella laittamaan itseäsi likoon, mutta ei se toisaalta mitään kamalaakaan ole. Tsemppiä tulevaan.



Valitettavasti tuosta korvausasiasta en osaa sanoa mitään.



Hantta