Kivunlievitys nopeassa synnytyksessä?ov

Kuumeilen neljättä ja kivunlievitykset synnytyksessä myös askarruttavat mieltä...



eka syntyi 5h50min. ja ehdin saada epiduraalin ja ilokaasua.

toinen syntyi 1h 15min. mitään en saanut ja ponnistin lasta sairaalan ovilla.

kolmas syntyi 2h enkä taaskaan saanut mitään.





Koin ensimmäisen synnytyksen kivuliaimmaksi, ja kaksi viimeisintä vähän helpommiksi kivun kannalta.



Itse mietin, että jos ei lääkkeitä ehdi saamaan,kannattaa yrittää itse ehkäisemään kivun huippua. ekassa olin jumahtanut sänkyyn puoli-istuvaan asentoon, kun taas näissä toisissa olin ylhäällä käytännössä loppuun saakka (vauva laskeutui nopeammin synnytyskanavaan), ponnitusvaiheessa olin kyljelläni, joten paine ei ollut alapäässä niin kova kuin ensimmäisessä. Lisäksi syvään hengitys ja huokailu/puuskuttaminen auttavat!!!



Näillä eväillä ajattelin mennä neljättäkin yrittämään..luomuina kun pyrkivät noin niinkuin muuten tulla ;D



Tiitiäinen 02, 04, 06

Minulla ensimmäinen synnytys kesti 3,5h ja sain epiduraalin raskausmyrkytyksen vuoksi. Ponnistusvaihe kesti 15min ja oli siedettävä koska väliliha leikattiin ja autettiin imukupilla.

Toinen synnytys kesti 63min ja sain ilokaasua ja kohdunkaulan puudutuksen jotka helpotti sen verran ettei taju lähtenyt mutta ponnistusvaihe oli niin tuskainen että luulin lopun tulevan,välilihaa ei leikattu toisella kerralla.

Lapsi syntyi 2,5h sairaalaan tulon jälkeen. Kohdunsuu oli tullessa 8cm auki, joten mitään muuta ei ehditty antamaan kuin tuo pudendus, joka auttaa siis ponnistusvaiheen kipuihin.



Avautuminen kesti vajaa 2h ja ponnistus 40min. Avautumisen ajan naukkailin ilokaasua ja heiluttelin itseäni sänkyyn nojaten, sekä mies hieroi ristiselkää. Niillä pärjäsi yllättävän hyvin, eikä kipu missään vaiheessa saanut " otetta" .



Ponnistusvaihe kestikin yllättäen 40min, joten siinä mielessä tuo pudendus oli juuri oikea kivunlievitys. Varsinaista kipua ei ponnistaessa tuntunutkaan, vaan erittäin kova paineen tunne.



Tiitiäisen kanssa olen samaa mieltä, uskon että pystyssä oleminen ja liikkuminen auttavat sietämään kipuja paremmin.

Ensimmäinen syntyi 6h 15min, toinen 3h25min ja kolmatta ollaan yrittämässä. Ekalla kerralla sain epiduraalin, mikä oli aivan taivas, toisella kerralla sain ensin ilokaasua ja sitten spinaalipuudutuksen, mikä myös autoin todella hyvin. Nyt pelkään etten ehdi saamaan mitään, koska mulla on aika matala kipukynnys enkä meinannut pysyä tolkuissani edes toisella kerralla ennen kuin sain spinaalin juuri ennen ponnistusta puhumattakaan siitä, että joutuisin ponnistamaan ilman mitään. En myöskään pystynyt toisella kerralla seisomaan, kun jalat lähti alta joka supistuksen tultua eikä miehellä ole mitään asiaa koskea muhun silloin kun mulla tekee kipeää=)

Aikaisemmissa synnytyksissä en ole lainkaan pelännyt kipua tai nopeutta, mutta nyt pelkään. Toivottavasti helpottaa ajan myötä koska haluan kuitenkin sen kolmannen...

Kertokaapa missä se raja on, ettei enää epiduraalia anneta, onko se kohdunsuun avautumisen mukaan vai minkä? Itse ollut kahden viimeisen kanssa vajaa kaksi tuntia sairaalassa ja vielä saanut sen - olisko paikat olleet auki jotain 5 senttiä?- voin sen jostain varmistaa...

Toisaalta itse ajattelen että jos synnytys on kovin loppuvaiheessa jo niin mitä siinä suotta enää mitään lääkkeitä ottamaan. Mulla on ollu nopeat synnytykset eka 5t(se oli ihan " hallittu" vielä)ja tokassa kipeitä supistuksia oli n.1,5t. Toka oli kieltämättä kivulias ja käytin ääntä ihan reippaasti, mutta toisaalta tiesi että kohta vauva jo syntyy. Kummassakaan synnytyksessä en ole ottanut mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä, ammeesta haaveilin mutta koska vauvat ovat tulleet niin pian(ekasta olin 10cm auki kun tulin sairaalaan), en ole ehtinyt.



Muistan kyllä että tokan synnytyksen jälkeen olin aika järkyttynyt vielä muutamia päiviä siitä tajuttomasta kivusta joka oli kuin salamat olisivat ruoskineet kroppaa. Kivasti se unohtui kuitenkin enkä siinäkään edes ilokaasua pyytänyt kun en olisi varmaan pystynyt moiseen keskittymään. Pelkään lääkkeellisissä konsteissa mahdollisia sivuvaikutuksia ja olen ajatellut että ne tunnit on kestettävä ettei homma mene vaikeammaksi vaan. Nopea synnytys on kyllä ainakin oman kokemukseni mukaan paljon kipeämpi kuin hidas, mutta mielummin otan kuitenkin nopean kun toistakymmentä tuntia kestävän.

epiduraalin saa, jos ei vauva synny vielä 15-20 minuuttiin. (No mulla se syntyi just sitten 15 minuutin päästä). Auttoi taivaallisesti niihin vihonviimeisiin hirveisiin kipuihin ja aika hyvin myös ponnistuskipuun. Ja sitä edellisessä synnytyksessä sain epiduraalin, kun olin 9 cm auki. Kummatkin synnytykset olleet rajuja ja nopeita, 4 ja 3h.

Esikoinen syntyi käynnistyksellä ja kivunlievitykseksi suositeltiin epiduraalia. Kivutonta oli! Seuraavassa synnytyksessä ehdin juuri ja juuri saada spinaalipuudutuksen ennen ponnistusvaihetta, olo oli taivaallinen! Kolmannessa olisin ehtinyt saada kohdunsuun puudutusta tai jotakin, mutta päätin pärjätä ilokaasulla. Huh! Ajattelin, että jos vielä synnytän, haluan jonkin kivunlievityksen, sillä mitään etua en kivusta näe olevan.



Muutaman kuukauden päästä onkin taas synnytys edessä, varmaankin nopea sellainen... Toisaalta, jos ei ehdi kipua lievittää, niin ainakin se on nopeasti ohi. Spinaalipuudutusta aion toivoa, jos sen ehtii laittaa, muuten laittakoot kätilöt minkä vaan parhaaksi näkevät, jos ehtivät :-).



Onneksi sitä mukaa, kun vauva masussa kasvaa, alan yhä vähemmän jännittää synnytystä ja kipua. Tulee vaan niin tärkeäksi saada vauva masun ulkopuolelle. Toivottavasti näin on muillakin!

Sain sen ensimmäisessä synnytyksessäni joka oli melko nopea; vähän yli 3 tuntia. Sen voi saada vasta juuri ennen ponnistusvaihettakin. Tietysti edellytyksenä, että anestesialääkäri ehtii nopeasti paikalle laittamaan sen ja että itse ehtii ajoissa sairaalaan :)



Itsekin jännitän hiukan tulevaa synnytystä, kun ensimmäinen oli noin nopea. Pitäisiköhän pystyttää teltta sairaalan pihalle viime viikoiksi? ;)

edellinen synnytys kesti 2,5h ja oli raju mutta spinaali pelasti koko jutun. Oli nopea ja auttoi täydellisesti. Minäkin mietin josko panis teltan oysin pihalle rv 35 niin ei tarttis jännätä syntyykö moottoritielle vai kotia :o)

mitään muuta en pelkääkään synnytyksessä kuin sitä nopeutta.



Niiloakseli rv 17+0

Eli nuorin tyttäreni syntyi 7/06, synnytys kesti 2½h. Nukutuslääkäri tuli laittamaan spinaalia, mutta mua alkoi samalla ponnistuttamaan, joten kätilö kutsui lääkärin paikalle ja sain kohdunkaulanpuudutteen, se kyllä lievensi supistus ja ponnistus kipuja jonkin verran ja tehosi tosi nopsaan.

ehdotettiin kohdunkaulan puudutusta, en sitten ottanut kun itse pärjäsin ilman mitään, synnytys kesti ensimmäisestä supistuksesta lukien 5h 55min

Eka kesti 4 h ja ehdin saamaan juuri ennen ponnistusvaihetta kohdunkaulapuudutuksen (tosin vain toiselle puolelle) ja ponnistuksen alkaessa väliliha puudutettiin ja leikattiin. Ponnistusvaihe kesti vain 5 min.



Toinen synnytys oli niin nopea (1 h 15 min), etten saanut mitään puudutusta. Edes välilihaa ei ehditty puuduttamaan, koska vauva syöksyi ulos ilman ponnistamista. Silti en kokenut sitä kivuliaana toisin kuin kauheita supistuksia. Mitään repeämiäkään ei onneksi tullut.

ja siis korkean verenpaineeni takia->laskee verenpainetta). Toisen lapsen synnytys 2h enkä ehtinyt saada mitään, ponnistusvaiheessa imutin pari kertaa ilokaasua, onneksi ponnistusvaihe kesti vain 5min. Kolmas kestikin sitten 8h, mutta edellisestä pelästyneenä pyysin melkein heti sairaalaan tullessani jotain kivunlievitystä, ja sanoin etten viimeksi ehtinyt saada mitään. Sain spinaalipuudutuksen, joka minulla kesti hyvin, kolmisen tuntia ainakin puudutuksen kesto vaikka yleensä kestää vain 2h. Ainoa huono puoli oli järkyttävä kutina ekat puoli tuntia, reidet ja vatsa kutisi niin että iho kihisi, oli ihan pakko raapia hulluna.:-/ Mulla siis paras kokemus epiduraalista, ja on sikäli kätevä että puudutetta voi lisätä kun sen teho lakkaa. Spinaali pitää laittaa uudestaan. Mutta siis kivut vie aivan taivaallisesti pois molemmat. En suosittele kyllä luomusynnytystä kenellekään! Oli ihan hirveä kokemus itselleni, niin järkyttävät avautumisvaiheen supistuskivut oli että huusin täyttä kurkkua loppuvaiheen kun supistuksilla ei ollut mitään taukoa, sitten kyllä pian pääsikin synnyttämään onneksi. MUtta niin raju oli tuo synnytys että vauva oli tehnyt hätäkakat ja lapsivesi oli vihreää ja anestesialääkäri joutui imemään kesken ponnistusvaiheen vauvann hengitystiet puhtaiksi. Eli kun oli pään saanut ponnistettua ulos, niin oli pakko kestää ja olla ponnistamatta vauvaa kokonaan ulos, jotta hengitystiet saatiin imettyä heti. Onneksi oli nopea synnytys, mutta silti kivut ovat edelleen ikimuistettavat vielä näin 2,5 vuoden ja yhden helpomman synnytyksen jälkeenkin...

Mulla oli molemmissa synnytyksissä, ekassa pitkässä ja tokassa nopeassa (n. 4h) kohdunkaulanpuudutus, joka ei edellytä tippaa ja pistetään paikallisesti ja vie kivut kyllä lähes kokonaan. Hetkessä helpotti törkeät kivut, kalvojen puhkaisemisen jälkeen piti odottaa yksi supistus ennen kuin puudutusta voi laittaa ja se oli elämäni tuskallisin pariminuuttinen, toisessa synnytyksessä siis. Sen jälkeen ainoa kipu oli se kun vauva piti työntää ulos ja väliliha vähän repesi, ekassa synnytyksessä ei ollut kipeä edes tuo loppu kun olivat puuduttaneet ja leikanneet alapään (kysymättä kylläkin).