Uskokaa tai älkää, mutta naapurini kertoi ostavansa lapsilleen

ostaa lapsille toisten lasten tekemiä leluja... Ja kaatopaikoillehan mahtuu myös ihan loputtomasti kamaa. Voi lapsilla leluja olla, mutta joku raja. Niitten lelujen valmistaminen ja tänne kuskaaminen vie ihan turhaan energiaa ja luonnonvaroja.

Ei lapsia kannattais opettaa siihen, että tavaraa pitää olla ihan hirveesti, kun vähemmälläkin pärjää. Parempi kuitenkin, jos ostaa "oikeita " leluja, ne mäkkärin ja hesen krääsät on jotain ihan hirveetä.

kateus paistaa selvästi läpi tosta sun teksistä. mitäs se sulle kuuluu jos ostavat paljo niitä leluja? niin mäkin teen, tosin en joka viikko jotain osta, mut aina jos käyn kaupungilla.

opetetaan siihen, että aina saa mitä haluaa eikä mitään tarvitse odottaa. Kuten kaikki vastuulliset aikuiset av:lla tiedämme, elämässä näin ei aina mene, ja joskus tulee karvaitakin pettymyksiä. Kotona saadut mallit vaikuttavat pitkälle elämässä -niin hyvässä kuin pahassakin.



Tuskin rahasta tai sen puutteesta on kyse niillä, jotka aik. tuomitsivat tämän. Itse ainakin huomaan silloin tällöin, että olisi paljon, paljon helpompaa ostaa lapselle kaupassa, mitä hän nyt sattuu haluamaan. Tai saada kiukutteleva lapsi rauhoittumaan antamalla uusi lelu kaapista, MUTTA en tee sitä, koska tekisin hänelle suuren karhunpalveluksen. Ja minä ainakin toivon lapselleni parasta, en helppoa ratkaisua itselleni.

ole kyse (tän verran mun palkasta jää kuukausittain irtorahaa, miehellä varmaankin saman verran? -en ole koskaan kysynyt). Vaikka meillä on rahaa, tyhmiä ja edesvastuuttomia vanhempia me ei silti olla.

musta se on vaan turhaa ostaa lapsille kasapäin tavaraa. Mä haluaisin jättää niille lapsille tähän maailmaan muutakin kuin kasan muovia.

Yritettiin toisen työkamun kanssa sanoa, että mieti nyt herrajumala hyvä ihminen minkä karhunpalveluksen teet lapsilles. Ei mennyt perille ei.

Naapurissani asuu viisivuotias lapsi, joka saa joka kerta jotain kun kaupassa käyvät. Vähintään jonkun taskulampputikkarimuovikrääsälelun.

Jatkuvasti tuo myös uusia leluja joita esittelee pihassa.



Sanoin kerran että taidat aika usein saada uusia leluja. Lapsi huokaisi että Joo.. aina kun mä haluun.

Minulle tuli yllätyksenä että lapsi huokaisi tuon "joo". Ilmeisesti olisi mieluummin halunnut jotain. Tämän lapsen vanhemmat ovat urakeskeisiä ja paljon töissä. Sääliksi kävi tuon kommenttinsa jälkeen.

Ei se lapsi niillä kaikilla kuitenkaan leiki, vaan isolla osalla leikkii kerran pari, osalla melkein koko ajan ja osalla sitten välillä.



Ja tämä on ihan kokemuksesta, minulla oli lapsena hirveät määrät leluja ja kirjoja, ja voin sanoa että lelujen suhteen vähempikin olisi riittänyt.

[i Itse ainakin huomaan silloin tällöin, että olisi paljon, paljon helpompaa ostaa lapselle kaupassa, mitä hän nyt sattuu haluamaan. Tai saada kiukutteleva lapsi rauhoittumaan antamalla uusi lelu kaapista, MUTTA en tee sitä, koska tekisin hänelle suuren karhunpalveluksen. Ja minä ainakin toivon lapselleni parasta, en helppoa ratkaisua itselleni.

[/quote]

joku sais 4v. lapsen rauhoittumaan! Mutta sitten mietin, että mitä joutuisin maksamaan ja ennen kaikkea sietämään, kun lapsi on 10v, 14v tai 18v?



Kyse on niistä paljon puhutuista rajoista, ja lelujen/hauskan ostamisen rajoittaminen on yksi tapa osoittaa raja ja VANHEMMUUTTA!

Aina se ei ole lelu vaan se voi olla vaate tai kirja tai uusi vanukas tai sitten se lempivanukas, karkkipussi tms, oikeastaan tosi harvoin se on lelu.



Aluksi se oli palkinto siitä että joutui olemaan ylimääräistä hoidossa eli muuna aikana kuin vanhempien töissä olessa. Sitten se oli palkinto siitä että olivat kiltisti kahdestaan kotona.

ja se oli äärettömän rakas. Olen huomannut että parhaat leikit lapsilla syntyy ihan yksinkertaisista asioista, ei siihen tarvita superhyperpilipalivinkupiippausvekotinta.