miten joku oikeesti voi olla kateellinen toisen vauvauutisesta!

koska siinä vaiheessa ei ollut ollenkaan varmaa tulenko koskaan itse saamaan omaa lasta.

Tuntuu, että nykyään se käsitettäs " mä haluan TON" .



Kun oikeammin se on " minäKIN haluaISIN tuoLLAISTA" .

Voihan sitä olla kateellinen sen edessä mitä itse haluaa ja toiselle annetaan. Lapsettomuuskin on asia joka herättää myös kateutta.

että oma kokemus oli se kun ystävä (entinen) tuijotti sanaakaan sanomatta ja hymyili oudosti, kun kerroin uutisen.



siinä sitten katseltiin vauvan uusia vaatteita yms. kun toinen ei sanonut sanaakaan.

Mutta kauan (tai kauan ja kauan, mikä kenellekin on kauan=)) oli yritetty vauvaa ja tsemppasin aina itseäni sillä, että tänä vuonna meillä on vielä vauva (oli alku vuosi) ja meille tulee sukulaisista seuraavana vauva, jne... Kyllä se otti koville, kun kaksi ihan läheistä ilmoitti vauvauutisista ennen.

Mutta nyt kun yritystä on takana yli vuosi niin pakko myöntää, että jokainen uusi lähipiirin vauvauutinen kirpaisee kipeästi. Päällimmäinen ajatus on, että miksi nuokin sai lapsen ja me ei. Tietenkään se ei ole meiltä pois vaikka jokainen naapuri ja tuttava saisi vauvan, mutta vaikea sitä on muiden vauvauutisista iloita, kun itse ei sellaista tunnu saavan koskaan.

Onhan se aivan mahtavan ihanaa saada lapsi, ja jos siihen ei ole esim. lapsettomuuden vuoksi mahdollisuutta, se voi olla todella suuri surun ja trauman aihe. Sitä ei pysty edes kuvittelemaan sellainen joka sitä ei ole itse joutunut kokemaan. Ei siinä ole kyse edes kateudesta, vaan musertavasta tuskasta sen edessä, ettei itse kykene saamaan jotain sellaista, mitä kovasti tarvitsisi ja haluaisi. Tuskin mikään muun puuttuminen on yhtä musertavaa kuin oman jälkeläisen (biologisen tai sosiaalisen). Ennenkuin siitä surusta pääsee ylitse, kaikki lapsiin ja vauvoihin viittaava voi olla niin kipeää, ettei mitään niihin liittyvää kykene ottamaan omaan vastaan. Liian haavoittava asia murtaa ihmisen psyykeen, ja siksi se pitää torjua.



En ole itse kokenut lapsettomuutta, mutta lähipiirissäni se on aiheuttanut syvää kärsimystä.

On se kumma, kun nyky-yhteiskunta on mennyt sellaiseksi naminami-yhteiskunnaksi. Kaiken pitää vain tuntua hyvältä, mitään negatiivista ei saisi tuntea.

kateellinen monestakin asiasta ja voin sen ihan ääneen heille myöntää. Silti se, että olen kateellinen ei tarkoita etten voisi iloita heidän puolestaan. Kaikkea ei voi saada oli kyse sitten istä tahansa.