Uusperhe asiaa..

Oltiin tosin miehen kanssa tunnettu lapsuudesta saakka. Eli sanoisin että riippuu tapauksessa koska kannattaa...

hyvä selvittää. Mutta muuten, ei kai sillä mitään merkitystä ole milloin teette/saatte yhteiset lapset tai lapsen, jos sitä vaan molemmat haluavat/toivovat. Me oltiin yhdessä 6 vuotta ennen kuin päätettiin lasta yrittää.

Mä en lähtisi usioperheeseen enää jos siihen olisi mahdollisuus.. Kannattaa mun mielestä keskustella miehen lasten kanssa ettei tulisi kauheeta mustasukkaisuus draamaa.. Siis eihän ne toki päätä teettekö lapsen vai ette mutta kannattaa pitää keskustelu...



Minkätakia nämä erosivat?? Mietin vain että lapsiperheen arki on todella rankkaa ei verrattavissa siihen että lapsukaiset käy kylässä 3pv viikossa.. tai edes neljä... se on yötäpäivää hommaa.. Mietin vaan kun ero on tullut että kuinka kestävä mies on tai muuta sellaista...

Mies erosi ex-vaimostaan koska hän ei kuulemma tuntenut itseään onnelliseksi..Ei siis välittänyt vaimostaan..



Lapset hän oli valmis hoitamaan ja kertoi että lapet eivät olleet syy eroon.. On todella ihana isä lapsilleen..



Miehen exällä on ollut joitakin pikasuhteita mutta luulen että hän välittää miehestä edelleen.. hankala tilanne..

Jos pikkulasten isä eroaa vaimostaan siksi, että ei ole onnellinen / tunteet vaimoa kohtaan ovat haalentuneet, niin hälytyskellojen pitäisi soida ja lujaa. Todennäköisimmin kun tämmöiset erot tuppaavat kielimään a) miehen omista henk. koht. ongelmista, jotka hän on pannut parisuhteen syyksi b) miehen huonosta arjen- ja stressinsietokyvystä, joka tekee hektisestä lapsiperheessä elämisestä onnetonta. Kummassakaan tapauksessa ennuste teidän suhteellenne ei ole niin hyvä, että kannattaisi tehdä tilanteeseen lisää lapsia. Valitan.

ei mies tunne taaskaan itseään onnelliseksi ja ero tulee.

Kypsä ihminen hyväksyy myös sen, ettei aina ole onnellinen. Elämä ei lasten syntymän jälkeen ole aina jatkuvaa nussimista ja hekumaa vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia.

En tekisi lapsia tuollaisen miehen kanssa. Liian häilyväinen.

Heillä oli mennyt huonosti jo hetken aikaa ja yrittivät mutta eivät onnistneet.. olivat menneet nuorena naimisiin..



Mies sanoi minulle että tuntee taas elävänsä kun on minunn ja lapsien kanssa.. Tiedän että jokaisessa suhteessa on alkuhuumansa, mutta jos ei ota riskiä, eihän sitä koskaan voi olla onnellinen..



ap

Oleellista ei ole aika vaan se, että miten yli mies on entisestä suhteestaan. Tuntuuko, että mies elää jo tätä päivää eikä menneessä? Minkälainen teidän suhde on? Onko teillä yhteisiä tavotteita? Arvoja? Arkea?



No minäkin tietty paras sanomaan, kun meillä uusperheesä jo 2kk vanha vauva. Meillä tosin mies ei ollut se eronnut vaan minä ja oman pääni sisällön tietty tiesin aikasta hyvin.



Niin ja sitten kerran eronneena en voi muuta sanoa kuin että minä en enää vauvoja hankkisi, jollen mielessäni miettisi, että miten näiden lasten kanssa yksin pärjäisin (henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti) tarvittaessa. Jonkun mielestä se on ihan järjetöntä, jonkun mielestä realismia. Puolet nyky avioliitoista päätyy eroon, uusperheistä kai peräti 75%.