Onko normaalia?!?

hyvinkin " läheisriippuvaisia" vauvoja. Itse olen ajatellut, että ihmekös tuo, jos melkein vuoden ollaan turvassa masumaailmassa, niin viehän se aikaa tottua toisenlaiseen eloon... ja tyytynyt kohtalooni turvapaikkana. Siihen, onko se ns. normaalia, en osaa vastata - ikävä kyllä ;D

Meillä kuopus oli tuommoinen hieman vaativampi tapaus, ei tosiaan kelvannut mikään muu kuin syli ja muualla huusi sitten naama punaisena (aina ei vain voinut pitää sylissä kun oli esikoisestakin huolehdittava) vaunuihin ei edes nukahtanut saati että olisi niissä hereillä minuuttiakaan viihtynyt. Kantoliinan kuitenkin hyväksyi pikkuhiljaa kun siinä oloa päivittäin harjoiteltiin ja se oli meille pelastus, pääsin ulos esikoisen kanssa, kauppaan ja sain tehtyä kotitöitä vauvan köllötelleessä siinä.Voimia!

Sylissä meidänkin poika eli alkuajat, koliikkityyppistä itkuakin meillä kyllä oli. Oli hyvin levoton. kantaminen auttoi. Kai se ihan normaalia on, meidän länsimaisten vauvanhoito vain kannustaa itsenäistymään varhain.

..ovat kaikki kolme lastamme viihtyneet kovin sylissä. Esikoinen vielä nukkui vaunuissakin, mutta keskimmäinen ja nyt tämä kuopus vain sylissä, kantoliinassa ja vaunussa kun ovat liikkeessä. Paras jos vielä olisi tissi koko ajan suussa tai ainakin poskea vasten.. Yötkin menevät vain kainalossa nukkuen. Mutta kyllä se siitä ajan myötä helpottaa!!!! Itse ajattelen jo hivenen haikeana että jos (ja kun) tämä kolmas on todennäköisesti viimeisemme niin mistä sitten nuuhkutan tätä vaunan tuoksua..

vinkkejä en siis osannut antaa.. Itse ole todennut aivan korvaamattomaksi tuon kantoliinan!!! Meillä siis kuopus 5viikkoa, isommat neljä ja viisi vuotta.



Voimia!!!!!!

Meillä auttoi asiaan ihan niin yksinkertainen asia kuin tutti. Eka ei hoksattu sitä kokeilla. Kun nykyään ollaan niin tuttivastaisessa maailmassa :) Mutta se oli kyllä tosi hyvä juttu. Nyt viihtyy tosi hyvin yksikseen sitterissä ja nukahtaakin omaan sänkyyn nostettaessa ihan itsekseen. tyttö nyt 2 kk.

meillä napero oli myös " sylimallia" . Ei käynyt sitteri, vaunut, kantoliina, rintareppu, leikkimatto. Sitten pikkuhiljaa alkoi niissä vähän viihtymään ja nyt jo melko hyvin oleskelee, jos on vieressä. Ja nyt ihan viikon sisällä nukahtanut sänkyynkin itsekseen (tietysti pienen sylissäolohetken jälkeen : )). Vinkkejä en osaa antaa. Tutti varmaan hyvä, mutta meillä ei kelvannut. Pikkuhiljaa siis opettelemista, ja aika tekee tehtävänsä. Mutta tiedän, että kovin väsyttävää on kantaa jatkuvasti, ja kun on itse vielä väsynyt. Tsemppiä ja voimia teille!



myttö ja napero 4,5 kk

Meillä poika oli samanlainen ensimmäisen kahden kuukauden ajan eli vain syli kelpasi! Kahdesta kuukaudesta alkaen hän alkoi viihtymään muuallakin kun alkoi pikkuhiljaa seurata ympäristöään... Eli kyllä se siitä kun alkaa löytyä muutakin katseltavaa!!

Kummasti vaan helpottaa, kun saa kuulla että muut ovat painineet samojen ongelmien kanssa. Ystävät (varinkin ne joilla on lapsia) ymmärtävät kyllä, mutta sukulaisilta saa ne parhaat kommentit: ¿tuolla lailla vaan opetat lapsesi sylivauvaksi¿, ¿keuhkot vahvistuvat, kun lapsi huutaa¿ ja äitini: ¿Ette te vaan oleet pienenä tuollaisia!¿.



Tänään on ollut taas helpompi päivä, kun tyttö on nukkunut enemmän ja yksi ystäväni oli käymässä...kummasti sitä jaksaa vauvaa sylitellä paremmin, kun on seuraa :)



Kantoliina on kyllä huippujuttu. Mietin vaan että onko ihan ok, kun vauva aina vaan nukahtaa siihen (tai siis jos ei nukahda, niin alkaa raivota)? Että oppiikohan jossain vaiheessa viihtymään siinä valveilla? Kokemuksia?



Tuttia on kokeiltu muutamaan kertaan, mutta kaaressa lentää ja kauas...ehkäpä pitäisi sinnikkäämmin yrittää :)



Kiitos teille ihanat ihmiset vastauksista, mieli on nyt paljon parempi!!

liina voi olla pelastus tosiaan. Ja kiinnostuksen ulkomaailmaa kohtaan kasvaessa alkaa muutkin paikat kelvat. Ainoa mitä välttäisin on se, että totutat siihen että sylissä jatkuvasti hytkytetään (eli voit kyllä olla liikkeessä, mutta älä käsilläsi vatkaa vauvaa eestaas) sillä se ei ole hyvä vauvan ruuansulatukselle (lisää puklaamistakin usein) ja ennenkaikkea saat siitä hartiasi kestojumiin jos vauva vaatii samaa palvelua vielä vähän kasvettuaankin). Voit myös totuttaa vauvaa nukkumaan muualla niin että annat melkein nukahtaa syliin ja siirrät sitten sänkyyn ennenkuin on ihan unessa. Tätä voi helpottaa sekin että pidät peittoa vauvan alla niin saat sitten siirrettyä ilman että sylin lämpö katoaa.



Tsemppiä kanniskeluun!



t. nyt jo rauhallista sylittelyä kaipaava 8kk ikiliikkujan äiti

rintareppu. Neiti ei viihtynyt etenkään vaunuissa...Huuto alkoi välittömästi. Nyt ei enää huutoa kuulu vaunuista vaan nukahtaa, kun ollaan liikenteessä:o) Täytyi vaan odottaa, että tyttö oli 2,5 kuukautta ja oppi hahmottamaan maailmaa eikä pelännyt kaikkea vierasta/uutta. Siihen asti syli oli mieluisin & turvallisin paikka.

Tutulta kuulostaa..mutta tuohon kantoliinassa viihtymiseen piti vastata...meillä alkoi siinä 3,5 kk kohdalla viihtyä hereillä kantoliinassa (kun masuvaivat hieman helpottivat, kun aloitimme soseet). Sitä ennen kantoliinassa aina aluksi kauheaa raivoa, kunnes nukahti - oli siinä itselläkin itkussa pitelemistä...nyt 5kk ikäisenä ei vieläkään viihdy rattaissa (vaikka näkee paremmin, vaunuissahan ei ole koskaan viihtynyt tai nukkunut) - mutta sitkeästi lähden joka päivä kokeilemaan. Autossa ei ole viihtynyt, mutta tunnin ajomatka onnistuu, jos sitä on edeltänyt väh. 2,5 h hereilläolo.



Oma jaksaminen on ollut kortilla, väkisin tulee mietittyä, miksei oma vauva ole " tyytyväistä" sorttia...mutta tällaista tämä on. Meidän lekuri sanoi, että vatsavaivatkin (jos eivät varsinaista allergiaa ole) helpottavat, kun lähtee kävelemään...joten sitä odotellessa. Toki tempperamenttia silti löytyy;=)!



jaksamista!!!!!!!!!!!



- hartiajuminen mooli ja nyt jo hymyileväisempi tyttö 5kk

pumpsu:

Onko ihan normaalia, että vauva ei ole tyytyväinen missään muualla kuin sylissä? Seitsemän viikon ikäinen tyttömme ei viihdy satunnaisia parin minuutin poikkeuksia lukuunottamatta hetkeäkään sitterissä, sängyllä tai missään muualla kuin sylissä. Sylissäkin pitäisi olla olalla tai rintaa vasten ja koko ajan hytkyttää ja hyssyttää. Muut asennot ja liikkumattomuus johtavat heti parkumisen. Kantoliinassa suostuu olemaan, jos nukahtaa siihen, samoin vaunuissa, eli valveilla ollessa ei näissäkään (varsinkaan vaunuissa!) kyyti kelpaa.

Kylläkait se ihan normaalia on tuollainen läheisyyden kaipuu :- )Tuleehan niitä aikoja kun ei saa sitten enää syliin houkuttelemallakaan... Meillä iski liinalakko kahden-kolmen kuukauden tienoilla, ei meinannut innostua ollenkaan ja olin suoraan sanoen jo heittämässä hanskat tiskiin ja liinat myyntiin. Onneksi en, vaihe meni ohi ja nyt taas tyyntyy liinaan (7 kk) ja viihtyy siinä hyvin ilman tuttiakin. Lakko kesti ehkä kuukauden-puolitoista kunnes meni ohi.

Vatsavaivoista jos on kyse niin nehän varmaan helpottavat ajan myötä? Lisäksi meidän touhutassulle ainakin selällään olo oli - ja on varsinkin nyt kun jo ryömii ja liikkuu - tosi tylsää. Kolmen kuukauden kieppeillä pitäis jo päästä istumaan ja katsomaan maisemia eikä katsella äidin kaulakorua vaan.

Meilläkin tuttia saatiin kauan kaupata, väsyneenä se ei kelvannut, mutta sitä kannattaa aina tarjota kun vauva hereillä hyvällä tuulella. lopuksi alkoi kelpaamaan meillä vajaa 3 kuisena. se helpottaa rauhoittumista ja nukahtamista ihmeesti, meilläkin loppui iltahuudot siihen.

Ei missään nimessä kannata kuunnella sukulaisten neuvoja 30-> vuoden takaa, jolloin ei tunnuttu ymmärtävän maailman luonnollisinta asiaa, eli sitä, että pieni vauva on täysin riippuvainen äidin läheisyydestä ja sitä vastaan taisteleminen ainoastaan aiheuttaa vauvalle turvattomuutta ja traumatisoitumista. Voit olla onnellinen, kun itselläsi on nyt tilaisuus antaa vauvallesi hänen kaipaamaansa syliä ja taata hänelle hyvän perusturvallisuuden.



Jotkut vauvat ovat tässäkin suhteessa vaativampia kuin toiset. Toiset köllöttelevät sitterissä tyytyväisinä, toiset huutavat heti kun joutuvat pois sylistä tai jos kantaja edes pysähtyy. Meilläkin on ollut vauva joka olisi koko ajan ollut joko tissillä tai sylissä ja liikkeessä. Kantoliina tosiaan on ihana apu jolloin vauva saa olla sylissä mutta äiti voi tehdä lähes mitä haluaa. Voimia vaan, tuo aika menee lopulta niin nopeasti ohi, että pian jo kaipaat sitä! Nauti pienestä vauvastasi!