Tuliko sinusta sitä mitä vanhempasi toivoivat?

mutta pian tulee, ja on omakin toiveeni, minua ei siis ole pakotettu tälle alalle mille pian valmistun

Mitä he teki oikein ja mitä väärin?

Minusta tuli teiniäiti ja myöhemmin suurperheen äiti ja tavallinen työntekijä.

Kaikki on toteutunut, ammattiin valmistumisen jälkeen pääsin heti töihin enkä ole ollut työttömänä päivääkään. Yli 15 vuotta olen ollut työelämässä ja omillani olen pärjännyt.

toiveissa heillä oli mulle diplomaattiura tai lääkäri. Minä sen kipinän siihen lääkäriyteen sytytin, mutta toisin kävi. Poliitikkoa minusta kuitenkin ollaan leipomassa, kaupallisella alalla olen nyt.

vaikea sanoa kun olen itse asianomainen niin en osaa katsoa tätä niin objektiivisesti. Oikein tekivät kun eivät pakottaneet, kannustivat kylläkin, mutta muutkin vaihtoehdot olisivat käyneet.

Ovat luottaneet että pärjään ja osaan valita oman tieni. Ovat puhuneet miten milläkin alalla työllistyy, minkälaista työtä työ on, minkälaisessa työssä voisi viihtyä jne.

Väärin tekivät sitten monien muiden kasvatusasioiden suhteen jotka eivät suoranaisesti liity tähän, olivat kiireisiä, eivät kuunnelleet jos minulla oli asiaa yms.

T:2

Onnellinen, tasapainoinen ja tervejärkinen, elämäänsä tyytyväinen aikuinen. Ja kaikeksi onneksi onnellisesti naimisissa oleva äiti-ihminen. Luulisin heidän toiveensa täyttyneen.

Itse ainakin olen onnellinen, jos lapseni saavuttavat saman olotilan kuin itselläni nyt on. Ja siitä viis mitä ovat urakehitykseltään. Pääasia että ovat elämäänsä tyytyväisiä!

Vierailija:

Tuli mieleen tuosta yk:n pääsihteeri-ketjusta. Onko joku seurannut vanhempien asettamia korkeita uratoiveita? Oletko menestynyt kuinka hyvin? Entä tyytyväinen valintaasi?

Aivan olen taivaanrannanmaalari. Ikää jo paljon ja viime talvena kouluttauduin kevyempään työhön, enkä vieläkään tiedä mikä minusta tulee!

Tapasin onneksi kuitenkin mieheni tosi nuorena, ja hän kannusti minua opiskelemaan korkeakoulussa. Nyt olemme erittäin hyvin toimeentulevia mieheni kanssa, mutta en tiedä ovatko vanhempani siitä nyt niin kamalan onnessaan. Enemmän ehkä katkeria kun he ovat joutuneet aina kituuttamaan. Ikävä sanoa näin, mutta tällainen fiilis mulla on :(.

Vanhemmillani ei ollut suuria odotuksia suhteeni ja ovat ylpeitä siitä, että valmistuin maisteriksi.



-tulevan YK_n pääsihteerin mami ;)-



PS En odota lapsestani tulevan mitään elämää suurempaa poliitikkoa, kunhan on onnellinen valitsemallaan uralla.

Minusta tuli suurperheen äiti, vieläpä kotiäiti. Isä toivoi minusta jotakin ihan muuta, mielellään rikasta. Koulutuksella ei tainnut olla niin väliä, kunhan mammonaa olisi. Olen koulutukseltani FM, mutta minua ei yhtään akateeminen ura kiinnostanut. Isäni on vaikea tajuta, että olen nyt siinä, mihin olen itse pyrkinyt ja toteutan omaa nuoruuden haavettani. Äiti sen sijaan hyväksyy valintani.

Nyt täysin pohjasakkaa. Jokin aika sitten ymmärsin, miten se kuusi ällää ja suvun tohina on vaikuttanut koko elämääni. Kaiken mitä olen tehnyt elämässäni olen ajatellut siltä kannalta että mitä tekisi nyt Lissu-joka-kirjoitti-kuusi-ällää. Nykyään olen Lissu-joka-ei-pystynyt-lunastamaan-kuudella-ällällään-luomiaan-suuria-odotuksia. Järkeni tietää että on typerää tuntea tästä syyllisyyttä ja häpeää, mutta tunnen silti ja raskaasti.

akateeminen loppututkinto ja sen jälkeen hyvä, koulutusta vastaava työpaikka. Ne saavutin ihan leikiten ja vähän enemmänkin. Jos olisivat alaa voineet toivoa, niin varmaan lääkäriä, mutta sitä minusta ei tullut.



Olen tyytyväinen tukeen, kannustukseen ja sparraukseen, jota kotoa sain. Lääkärinkin olisivat musta varmaan vielä saaneet, jos olisivat aktiivisemmin muistaneet kehua ja valaa uskoa matemaattisiin kykyihini (joita oli/on, mutta jotka " tytöt ei osaa matikkaa" -tyyppinen opettaja romahdutti lukiossa).

Äitini on mielenterveyshoitaja ja hän aina sanoi lukioaikanani, että useammalla potilaalla oli lukuisten " ällien" paperit ja etten saisi itseäni liikaa rasittaa. Hän oli se, joka kuskasi minua kavereille patistellen tekemään muutakin kuin pänttäämään.



Ovat olleet tyytyväisiä, että olen sijoittunut työelämään mukavasti. Kuten isäni sanoo: " Jos saa yli kolme tonnia palkkaa, ei ole mitään väliä, onko koulutus akateeminen vai ei."

Minua on kyllä aina kannustettu ja he ovat aina olleet ylpeitä minusta muutenkin.



Toivottavasti ei ole harvinaista, että on vanhemmat, jotka rakastavat ja tukevat sinua löytämään oman tiesi. Olen aina tiennyt, että kelpaan sellaisena kuin olen. He vain toivovat, että minä pystyisin tekemään elämässäni sitä mitä haluankin ja siihen olen ainakin toistaiseksi pystynyt.

olla hoidettavana, jos lääkäri antaa liikaa lääkettä

Mutta mitä noilla fysiikan ja kemian laskuilla tehdään itse lääkärin työssä? Eikö kukaan tiedä?

Mutta valitettavasti tajusin liian myöhään, mitä itse olisin halunnut. Nyt on talolainat, lapset ja muut sitoumukset.

Ihmisen kehon toiminta fysiikkaan ja kemiaan.