Mitä tiedät 50-luvun lapsenkasvatuksesta?

Nykyään lapset saavat kaiken ja ilma mitään työtä. Merkkikuteet ja ipod:t, ulkomaanmatkoja yms yms. Ei kai siinä kauhen hyvä kuva tästä maailmasta saa.

piiskaa ja muuta väkivaltaa, teiniäitien aviottomat lapset piti saada salassa ja antaa pois. Varsin etäinen suhde vanhempiin, asioista ei puhuttu.

Enkä nyt tiedä tuosta normaaliudesta. Aika vaikeaa porukkaa meidän suvussa 50-luvun lapset. Eivät pysty käsitteleen tunteitaan, asettuun toisten asemaan, lohduttaan toisia tai oleen lohdutettavana. Melko kylmänkalseaa puuhaa.

perheitään hankeen joka lauantai.



Se oli oikeasti Suomessa aika rankkaa aikaa. Ei sen aikakauden ihmiset traumojaan ole käsitelleet, lähinnä se näkyy siinä että tunteita ei kyetä käsittelemään ollenkaan. Ja omia lapsia on varottu kasvattamasta, siitä oli seurausta tämä ' vapaa kasvatus' 70-luvulla.

Eikä ollut vielä paljon tavaraa. Itse tehtyjä suurin osa, mutta jotain aina saivat uutta, ja uuden tavaran ja muun tulo nopeaan tahtiin näkyi lapsuudessa ja hyvinvoinnissa ja haaveissa suoraan. Saatiin kaikki jo aikasta tarjottimelta. Vaikka oli vielä pitkät koulumatkat ja itse piti tehdä paljon. Ja työssä auttaa, mennä jo teininä töihin omaa rahaa saadakseen. Koulutusta ei arvostettu niinkään vieläkään, oli tärkeämpää saada elanto mahdollisimman nuoresta itse.

Moniko mies on ihan tervepäinen nähtyään ja tehtyään kaikkea sitä tappamista.

Meidän isoisä vielä 30 vuotta jälkikäteen näki sotapainajaisia ja pakeni keskellä yötä ryssiä.

Vitsaa annettiin ahkerasti, minun isänikin piti tuhmuuksia tehdessään lähteä itse etsimään se risu jolla halusi itseään piiskattavan. :(

kyllä piiskalla ja tunnekylmyydellä kasvatetut lapset jotka ei osaa käsitellä omia eikä muiden tunteita on aika avuttomia vanhempia itsekin. Aineelliset asiat on olleet kunnossa kun töitä on painettu niin p-leesti, mutta perheen sisällä ei ehkä ole koskaan puhuttu oikeasti mistään tärkeistä asioista, ne on vaan vaiettu.