Onko tama normaalia vai olenko ylihuolehtiva aiti? Tyttoni on 6-vuotias ja olemme harjoitelleet pyoralla ajamista ilman apurattaita. Pidan
tarakasta kiinni ja tuntuu kuin tyttö pysyisi pystyssä mutten uskalla päästää irti kun pelkään kaatumista. Samoin esim. leikkipuistossa toppuuttelen ja varoittelen paljon. Motoriset taidot onkin ikätasoa jäljessä ja tyttö on motorisesti arka. Mutta pelkään niin paljon kaatumista tms! Muita tällaisia ja olisiko vinkkejä??
Kommentit (17)
Pelkääkö lapsi kaatumista itse?
Anna vaikka mennä. Ja jos sattuu niin sitä varten on oltava asianmukaiset vaatteet, ja kypärät eikä vauhtia liikaa, ympäristö turvallinen...
Ei kai siinä mitään pääse ikinä oppimaankaan jos joku läähättää koko ajan niskassa vahtimassa, ettei mitään vaan pääse sattumaan edes lähellekään.
Minä en ole koskaan varoitellut lapsia leikkipuistoissa. Käytän sanaa " varovasti" hyvin vähän. Korostan mielluummin tarkkaavaisuutta tai huolellisuutta kuin varovaisuutta. Ajattelen, että jos kopsahtaa, niin siitähän se lapsi sitten oppii.
Ainoastaan tilanteessa, jossa voi tulla pää edellä parin metrin korkeudesta - vain silloin huolehdin ja varoittelen.
Samanikäinen tyttökin. Kumminkaan en pidä kiinni pyörästä, vaan saa itse harjoitella. Leikkipuistossa vahdin koko ajan ja varoittelen.
Kaatuilee tyttösi kai luistelussakin.
poika on nyt 6-v, oppi ajamaan ilman apupyöriä 3v10kk. Laita isä opettamaan, jos et itse pysty. Lapsesi ei varmaan opi uimaankaan? Koska pelottelet, että veteen voi hukkua?! Anna lapselle tilaa kasvaa. Tekee vielä mieli kysyä, että onko sulla muita lapsia?
Oletko niitä, jotka pitävät kiipeilytelineessä kädestä kiinni?
Mutta lapset harjoittelivat itsekseen. Vanhin lapsi harjoitteli kavereiden kanssa. Nuoremmat saivat ajo-opetusta kavereiden lisäksi isolta siskolta.
Kerran he vain tulivat onnellisena kertomaan, että osaavat ajaa polkupyörällä.
yhtään mitään kun sen ei ole koskaan annettu tehdä mitään!
Miten kuvittelet lapsen pärjäävän yksin koulumatkat... Vai aiotko saattaa 6. luokalle saakka? Siinäpä kavereille nauramista. Luuletko, että lapsi pärjää ilman sinua, no ei enää, kun en ole koskaan antanut sen ottaa vastuuta ja kokeilla siipiä.
Suojellut lapset ovat tapahtuma-alttiimpia.
kun hän opetteli kävelemään. no, useimmat kai niin tekevätkin, ainakin 1 lapsen kanssa.
mutta lapsesi menee kohta kouluun ja sielläpä ei valvotakaan enää niin tiiviisti eli jo turvallisuussyistä sinun on hellitettävä. Mutta komppaan nelosta ja jotain toista tuossa pyöräjutussa, se kannattaa ehdottomasti jättää lapsen isän (tai jonkun muun miespuoleisen) opetettavaksi
että jatkuvalla toppuuttamisella ja varoittelulla olet aiheuttanut lapsen motoriikalle arkuutta kun olet tarpeeksi monta kertaa saanut lapsen uskomaan että on tosiaan vaarallista keinua lujaa/kiivetä kiipeilytelineeseen jne..
Lapsesi tuskin siihen kuolee jos kaatuu pyörällä tai kompastuu.
Koita ottaa rennommin ja kannusta tyttöä opettelemaan. Hän on kävelemisenkin oppinut kaatumalla satoja kertoja.
Nyt se raukka oikeasti ei ole vielä löytänyt motoriikkansa rajoja, ja kun se niitä koulussa lähtee etsimään - riskit on suuret.
Yritä ottaa rennommin. Suosittelen, että annat sen tytön opetella uimaankin. Vai osaako jo? Laita uimakouluun. Kannusta, älä pelottele! Sillä on niin suuri merkitys itsetunnollekin, että on motorisesti ikäistensä tasolla.
Yritä vakuuttaa itsellesi, että lapsen pyörällä ajon opetteluun kuuluu myös se, että kaatuu muutaman kerran, eikä lapsi siihen kuole. Siihen en sitten osaa antaa neuvoja, miten onnistut itsesi vakuuttamisessa. Jotenkin sinun pitäisi vain saada itsesi ymmärtämään, että et pysty suojelemaan lapseasi kaikelta pahalta ja että liika suojelu on haitallista lapsesi kehitykselle.