Lapsen nimi asiaa. Puoli sukua varmasti loukkaantuu.
Eli ongelma tämänlainen. Tulevalle vauvalle ollaan kaavailtu nimeä Elias Olli Mikael (ei siis oikeasti nämä nimet). Elias olisi ihan " oma nimi" , Olli miehen suvussa kulkeva perintönimi ja kolman olisi oman isoisäni (äidin isä) toinen nimi.
Ongelman tästä tekee se, että isäni ja äitini ovat eronneet kauan aikaa sitten eivätkä välit ole kovin lämpimät. Isäni on aina kuvitellut olevansa huippuisä, vaikka oikeasti en koe häntä isäksi ollenkaan. Ns. pakolliset vierailut hoituu kyllä. Tiedän 100 varmaksi, että isäni loukkaantuu kun hänen nimeä tai hänen suvusta tulevaa nimeä ei lapselle anneta. Kuulen jo valmiiksi pääni sisällä sen jäkätyksen, samoin hänen vaimonsa. " Miksi toisen ukin nimi sitten annettiin?" jne.
Tosin isäni suvussa on yksi kaunis nimi, jonka voisin antaa lapselle kolmannen nimen tilalle. Mutta kun en edes tunne kuuluvani tähän sukuun eikä tällä nimellä ole minulle mitään merkitystä/tunnetta!!
Viimeksi, kun 17-vuotiaana " uhmasin" isääni, hän pisti välit poikki yli kahdeksi vuodeksi. Vaihtoi puh. nron ja muutti. Siitä syystä, että halusin pitää yhteyttä siskopuoleeni, johon isäni ei pidä yhteyttä. Eli en " totellut" häntä.
AUTTAKAA! Tämä asia jo häiritsee yöunta. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (16)
Meidän pojilla on myös annettu nimet tuolla tavalla.
Hmmm, hankala kysymys. Mutta itse tekisin niin kuin parhaaksi näkisin eli en jatkaisi omalle lapselleni sellaista perintöä joka on minulle aiheuttanut vain surua ja pettymyksiä.. sanoisin varmaan, että seuraava lapsi saa sitten suvun muut nimet (enkä suoraan sanoisi ettei SITÄ nimeä silloinkaan =)
Meillä pojalle annettiin toiseksi nimeksi miehen suvussa kulkenut nimi..
Hei vaan,
Missäänhän ei ole määritelty että sinun pitäisi antaa yhtään suvussa kulkevaa nimeä lapsellesi. Jos niin päätät tehdä se on täysin oma valintasi eikä sinun tarvitse siinä olla mitenkään tasapuolinen tai kohtelias ketään kohtaan. Anna ne nimet mitkä annat ja sitten pulinat pois. Voit myös ajatella niin että sinun ei tarvitse tästä aiheesta antautua keskusteluun isäsi kanssa. Meidän perheessä on pojillamme mieheni puolen suvusta tulleita " sopivia" perintönimiä toisena nimenä. Ikinä en ole kokenut mitään tarvetta omalle suvulleni perustella miksi en ole sieltä poiminut nimiä - ei ole vaan ollut mitään tunnetta tai tarvetta tehdä niin.
Hei, mitä väliä tollasella on. Nimi kuin nimi. Annatte sellaisen nimen mikä teistä kuulostaa hyvältä, älkää lähetkö ottamaan jotain (hirveitä) suvussa kulekvia nimiä vain tavan vuoksi.
lain mukaan. Jos vielä teillä on lämpimät välit nimenkantajaan, silläkin voi perustella.
sen kauniina pitämäni nimen ja lisäisin letkaan. Halusit tai et, pojallasi on kuitenkin oikeus tuohonkin sukuun.
Tai sitten jättäisin kaikki perinnenimet antamatta.
Itselläni ei ole mitään tarvetta antaa isäni suvusta tulevaa nimeä lapselleni. Vaan haluaisin antaa ukkini nimen, joka on aina ollut läheinen. MUTTA en tiedä jaksanko alkaa käymään läpi sitä tappelut, mikä siitä syntyy. En yhtään ihmettelisi vaikka katkaisisi taas välit tuon asian takia. Tuntuu, että pääsisin " helpolla" kun antaisin vain sen isäni suvusta tulevan nimen, mutta kun se ei tunnu oikealta. AP
vaan seurais suvun toiveita, niin pitäis olla 4 eri nimeä neljästä suvusta. Eli seuratkaa vain oman makunne ääntä! Voithan isällesi sanoa, että hänen suvustaan otetaan nimi sitten seuraavalle lapselle. Siis jos lisää teette ja perinnenimiä tykkäätte harrastaa.
annatte JUURI SEN nimen, minkä TE ITSE haluatte!!!
Omilla lapsillani on erikoiset kutsumanimet ja loput nimet sitten niitä suvusta napattuja.
Koskaan en edes alkanut kyselemään muiden mielipiteitä, sillä tiesin, että ensinnäkin makuasioista on turha kysellä, toinen tykkää Aadasta ja toinen Beedasta. " Perintönimistä" taas on niistäkin turha kysellä, sillä kaikkien nimiä ei kuitenkaan pysty antamaan.
Et ikinä pysty miellyttämään kaikkia ja sitten on kuitenkin kurja katua jälkikäteen, ettet nimennyt lastaSI niin kuin ITSE halusit.
ei voi muuta sanoa.
Tyhmää olisi, että häntä totellaan kun on moukka ja esim äitiäsi ehkä ilahduttava nimivalinta jäisi väliin (sinusta puhumattakaan!), kun äiti kuitenkin ymmärtäisi...
Pidä kiinni suunnitelmistasi. Joo helppo se on ulkopuolisen sanoa. Suosittelen nimivalinnoista puhumista (ilmoittamista!) isällesi jo ennen kastejuhlaa, ettei juhlapäivä mene yhden mielenosoituksen merkeissä (tai sinun pelätessä reaktiota).
Onnea juhliin!
että pitääkö he itseään terveinä (siis päästään), jos tuollaisen syyn vuoksi suuttuvat. Jokainen valitsee lapselleen ne nimet mitä kauniina pitää, eikä niitä tarvitse puolustella ja selitellä kenellekään.
jos nyt annat periksi, niin entä sitten tulevaisuudessa... suuttuvat kun lapsi haluaakin mennä yläasteen jälkeen amitsuun eikä lukioon, ripariaika- ja konfirmaatiopäivä on väärä, väärän värinen talvitakki jne... Nyt pidät nainen pääsi ja sanot suoraan ettei kuulu teille nämä asiat. SINÄ JA MIEHESI teette nämä päätökset yhdessä.
Joten miten isäsi suku olisi sen tärkeämpi kuin muut suvut? Tietysti annatte nimet mistä itse pidätte, riippumatta kenenkään muun mielipiteistä tai suuttumisista. Todella lapsellista käytöstä isältäsi tuollainen.
Hetken päästä poikanne on vain Elias ja muut kutsumanimet kuulostaisivat ihan vääriltä.
Loppuja nimiä monetkaan eivät edes muista eikä niillä lopulta olekaan niin väliä, mitä siellä kela-kortissa kaikkia lukeekaan.
Meidän poika sai vastaavalla tavalla nimet eikä ulkopuolelle jätetty sukulainen loukkaantunut yhtään. Jos isäsi loukkaantuu niin hänen häpeä. en itse asiassa edes ajatellut että joku voisi loukkaantua...
Laitatte lapselle juuri sen nimen minkä itse haluatte ja that' s it. Antakaa sukulaisten sitten " kakoa" keskenään jos sille päälle sattuvat.