Pkanat ja publikaanit sekä hylkääminen (Marij@n tekstiä lainaten)
Ote Marij@n viestistä
" Minusta taas tuo hylkäämis-ilmiö on kaukana Raamatun totuudesta. Mitä oikeastaan tarkoittaa, että ihmistä tulee kohdella kuin pakanaa, ja publikaania? Miten Jeesus itse kohteli heitä? Hän otti heitä vastaan ja söi heidän kanssaan. Ja hän on käskenyt lähetyskäskyssä tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen."
Tästä vain tuli mieleen, miten yleensä ihmiset ymmärtävät tämän raamatunkohdan:
1. Kor 5:
8 Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.
9 Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;
10 en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.
11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. " Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
Luulen nimittäin, että tuo hylkääminen, johon marija viittaa liittyy juuri tähän kohtaan Raamatussa.
Toisaalta kun lukee koko luvun, niin tämä luku alkaa aika rankalla jutulla siitä, mitä Paavali on kuullut korinton seurakunnassa tapahtuneen.
1. Kor 5:
1 Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa.
2 Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne?
Välissä on vielä jakeet 3-7, jotka voi itsekukin lukea saadakseen luettua koko jutun.
Minä ymmärrän, että tässä synti on niin selkeä ja suuri, että jopa seurakunnan ulkopuoliset ihmiset ymmärtävät, että se teko on väärä. Mites muut?
Kommentit (3)
ja kuuntelin yhden saarnankin aiheeseen liittyen.
Kallistuin enemmän kuitenkin tuohon Tuhven ajatukseen. Kai se täytyy uskoa, että tässä on tosiaan kyse seurakuntakurista. :) Siitä, että ihminen joka kirkkain silmin väittää olevansa Jeesuksen oma ja kuitenkin elää jatkuvasti törkeissä synneissä yrittämättäkään taistella asian kanssa. Käsittääkseni nämä Korintolaiset olivat sellaisessa tilassa, että kuvittelivat kuuluvansa sellaiseen hengelliseen eliittiin, etteivät enää tarvitse keneltäkään minkäänlaista ohjausta tai opetusta.
Mutta uskon kuitenkin, että tässä on kyse rakkaudesta - siitä että yritetään saada ihminen ymmärtämään tilansa ja kääntymään. Ei niinkään siitä, että hylätään tuo iljettävä paatunut hylkiö :)
Mutta tässä on kyse sellaisista asioista, jotka todella ovat yksiselitteisesti syntejä. Heposti tulee ylilyöntejä tässäkin kohdin. Esim. jos ihminen hylätään siksi, että hänellä on televisio tai hän käyttää ehkäisyä tmv.
Ja sitten pitää muistaa sekin, että kaikki me olemme syntisiä. Esim. itse olen kova juoruilija. Tiedän, että se on syntiä ja silti aina sorrun siihen.
Tämä kyllä varmaan liittyy myös Kristuksen asettamaan kirkkolakiin, mutta toisaalta uskon että siinä oli kyse ihmisten välisistä riitatilanteista. Tämän päättelen siitä, että ymmärtääkseni alkutekstissä sanottiin " jos joku rikkoo sinua vastaan..."
Kun miettii tilannetta, että joku kristitty alkaisi elää jossakin " törkeässä" synnissä (vai mikähän nyt olisi oikea sana). Sukurutsaus nyt ei kai nykyisin ole enää niin yleistä kun Raamatun aikoihin (?), mutta esimerkiksi nyt vaikka jatkuvassa irstosuhteiden harrastamisessa. Hän kertoisi ja kerskuisi siitä kaikille, ja silti pitäisi itseään kristittynä niin kuin aina ennenkin.
Jos hänen juttujaan kuunneltaisiin, niille ehkä naurettaisiin ja häntä kohdeltaisiin kristittynä kuten aina ennenkin, niin ei sellainen synnin tukeminen varmaan ainakaan pistäisi ihmistä miettimään omaa tilaansa. Se tuudittaisi hänet siihen luuloon, että kyllä hän on uskovainen, vaikka eläisi miten tahansa... se olisi oikeastaan pahin karhunpalevus minkä kristitty voisi toiselle tehdä.
Itse olen joutunut miettimään aihetta aika kipeästikin omalla kohdalla. Kun nyt asiaa ajattelen, helposti sitä itsekin alkaa karttaa tällaista ihmistä, kun ei oikein tiedä miten häneen tulisi suhtautua. Toisaalta haulaisi osoittaa rakkautta, mutta toisaalta ei kuitenkaan halua hyväksyä toisen tekoja. Ja ennen kaikkea on huolissaan hänestä...
että tässä on kyse siitä, että Korintossa oli alettu hyväksyä syntiä, jopa kerskumaan ja pöyhkeilemään sillä. Ajattelen Paavalin tarkoituksen olleen. että kyllä synti tulee pitää syntinä ja karkottaa. En voi kuitenkaan uskoa tämän tarkoittavan ihmisen hylkäämistä ja karkoittamista. Sehän olisi vastoin Jeesuksen opetuksia tuomitsemisesta ja siitä, ettei ole ihmisen asia erotella jyviä akanoista. Sen tekee Jumala viimeisellä tuomiolla.
En ymmärrä tätä kohtaa täysin. En esimerkiksi tuota lausetta, että paha ihminen tulee hyljätä saatanan valtaan että hänen henkensä pelastuisi. Voin olla väärässäkin, mutta tuli vain mieleeni, voisiko se tarkoittaa, että tällaiselle ihmiselle olisi opetettava ihan uskon alkeita? Kertoa, että hän ON synnin vallassa ja joutuu kadotukseen, jos ei tee parannusta ja usko Herraan Jeesukseen.
Toisaalta tässä kyllä aika jyrkin sanoin sanotaan: " älkää edes syökö hänen kanssaan" ...