Miksi jotkut muuttavat ihan koko ajan?

Huostaanoton käsittely loppuu aina kuntarajaan.

-muuttavat työn perässä

-paremman asunnon perässä

-parempien palveluiden perässä

-eroavat

-muuttavat miehen/naisen perässä

-kaipaavat synnyinseuduilleen/ sieltä pois

-vaihtelu virkistää

-kulkuriluonteita

-asiat sekaisin tällä paikkakunnalla ja pakenevat sitä muualle

ihan tavallisista lapsiperheistä kyse, joissa molemmat vanhemmat. Itsestä tuntuu, että jos vahtaisin ihan samanlaiseen työpaikkaan, en viitsisi jatkuvasti lasten kanssa muutella. Onhan siinä kova homma, eikä ehdi oikein juurtua minnekään. ap

ettei siellä oiken viihdytä?

Mieheni vanhemmat ovat muuttaneet noin. Ja mieheni tietty myös. Jatkoivat samaa ihan kuolemaansa asti, eivät osanneet asettua.

rikkaus, että ovat saaneet nähdä monenlaisia paikkakuntia ja tutustua erilaisiin ihmisiin.

Juurettomuutena, ihmissuhteiden köykäisyytenä ja myös siinä, että edes uusia suhteita ei viitsi solmia, kun ne kohta kuitenkin katkeavat. Itsekkyyttä äärimuodossa.

kun kuitenkin läheiset ihmiset pysyvät mukana? Onko ihmisen kannalta sitten positiivista se, että hän asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla, mieluiten samassa talossakin eikä uskalla koskaan edes ajatella vaihtoehtoa asumiselleen? Mieluiten on vaikka työttömänä omalla paikkakunnalla kuin lähtisi muuttamaan? Minä en näe tällaisessa elämässä mitään tavoittelemisen arvoista eivätkä onneksi lapsenikaan. Molemmat ovat jo yli 20-vuotiaita, joten " juurettomuus" olisi varmaankin jo ilmennyt jollakin tavalla haitallisesti.



Nro 12

Lapsemme ovat hyvin sosiaalisia ja innoissaan siitä, kun on ihmisiä monella paikkakunnalla Suomessa.

Myös minä ihmettelen enemmän niitä, jotka pysyvät synnyinpaikkakunnallaan aina ja ikuisesti, vaikkei siellä olisi koulutusmahdollisuuksia, töitä jne. Toki monet synyinseudulle jääneet ovat ihan fiksuja ihmisiä, mutta liian monet aivan umpijuntteja.

Tietoa kyllä löytyy. Juurettomuus on iso riski ihmisen hyvinvoinnille.



Eikä nuo ole ne ainoat vaihtoehdot. Lienee vaihtoehtoja jatkuvalla muuttamiselle ja paikalleen jämähtämiselle.

Uskon sekä omalta kohdaltani että lasteni osalta, että on suuri ero siinä, liittykö muutto johonkin negatiiviseen vai positiiviseen elämäntilanteeseen. Varmasti lapsille on vahingollista, jos muutot liittyvät eroon, lastensuojelun pakoiluun, uuden äiti-/isäpuolen mukaan tuloon vai liittyvätkö ne vanhempien kanssa yhdessä tehtyihin kodin vaihtoihin kuten opiskelun, työn tai muun sellaisen asian takia. Jos perhe (on sitten kyse yhdestä tai kahdesta vanhemmasta) luo lapsille turvallisen ympäristön, missä tahansa sitten asutaankin ja suunnittelee muuton mahdollisimman pitkälle lasten tarpeet huomioiden ja tehden siitä jo etukäteen lapsille mieluisan tapahtuman, en millään usko, että muuttaminen vahingoittaisi lasta. Tosiasiahan on, että sukulaiset harvoin asuvat samalla paikkakunnalla, joten heihin on jo muutenkin välimatkaa.



Minunkin lapseni nauttivat nyt aikuisena siitä, että heillä on monilla eri paikkakunnilla tuttavia ja ystäviä, joiden luona voivat lomamatkoillaan piipahtaa. Yhteyttä on nykyään helppo pitää tietokoneiden välityksellä.



T: Nro 12 ja 14

Pitkäjänteisyys puuttuu.

Jossain voi olla paremmin.

se että olemme ostaneet aina aika huonokuntoisia asuntoja, remontoineet ne ja myyneet kahden vuoden jälkeen verottomana, hyvällä voitolla. Ollaan laskettu että kerta vielä pystytään tekeen näin ennenkuin esikoinen aloittaa koulun, jolloin kodista tulee pysyvä. Mut sitten onkin asuntolainat aikalailla maksettu pois, joten rahaa on ostaa sijoitusasuntoja, eikä tarvitse itse niihin muuttaa.