Miksi raskaana olevalta pitää tiedustella oliko vahinko vai...???
Ihmiset on uteliaita ja nauttii juoruilusta... ehkä siksi.
Mun koulukaveri pamautti tuon kysymyksen kun kerroin että ollaan juuri koeajamassa isompaa autoa kun perhe kasvaa. Jotenkin kyllä pidin todella ihmeellisenä kysymyksenä, varsinkin, kun ollaan miehen kanssa oltu naimisissa jo 7 vuotta ja lapsia on ennestään kaksi. Eikä millään pienillä ikäeroilla edes...
Ensin kysymys nauratti mutta kyllä vähän ärsyttikin. Mitä ihmisten päässä oikein liikkuu??
Kommentit (40)
Ei pidä olla niin herkkänahkainen!
Minusta tuollainen, että onko lapsi vahinko, riittääkö maito ym. tulee läheisille ilmi kysymättäkin ja muille se taas ei edes kuulu.
Miten muuten perseesi jaksaa viime synnytyksen jälkeen?
Avoimuutta on itse höpistä omat asiansa.
Tuollaisten asioiden [b]kysely[/b] on moukkamaisuutta ja huonoa käytöstä.
Ihmeellisiä käytöstapoja ihmisillä...
Voi helvetti sentään, ei voi muuta sanoa...
Kukaan ei koskaa ole ottanut asiaa puheeksi. Ei edes omat vanhemmat, jotka pitivät asiaa erittäin odotettuna ja iloisena yllätyksenä. Olisin pitänyt aika junttina käytöksenä, jos joku olisi asiaa kommentoinut.
Itseltänikin tuota kyseltiin monta kertaa. Elämäntilanne oli kyllä sellainen, että moni uskoi kyseessä olevan vahingon, sillä olin juuri aloittanut opiskelun. Kuitenkin raskaus oli todella pitkään odotettu ja yritetty.
Ihmetyttää kyllä että miten joku voi luulla vauvan saaneen alkunsa vahingossa, sillä kun tulin raskaaksi olimme mieheni kanssa seurustelleet neljä vuotta. Eiköhän tuo vahinko olisi tullut jo hiukan aiemmin...
mielestäni aika törkeää, lapsillani ikäeroa vain vuosi... :(
Odotin kolmatta lasta ja olin np-ultrassa. Kätilö kysyi paljonko eroa edelliseen lapseen ja kerroin että ikäeroa tulisi 1v ja 1,5kk. Kätilö totesi " joskus luonto vaan hoitaa asiat niin..." vastasin siihen että ei, kyllä tämä ihan suunntellusti panemalla on tehty :)
Muutaman kerran on oudompi kysynyt, että olemmeko uusperhe kun on niin paljon lapsia.
siis onko lapset samalta mieheltä jne.
Muualla Euroopassa tällaisista asioista puhuminen koetaan kyllä avoimuutena. Ei ihme että muualla ihmetellään suomalaisten jurotusta, kun täällä jos joku vieras kysyy lapsen nimeä kadulla, vanhemmat kokevat oman intimiteettisuojansa tulleensa loukatuksi ja jaksavat sitten päiväkausia jauhaa tuosta häpeämättömästä ihmisestä vaikka täällä vauva-lehdessä...
Älkää hyvät ihmiset menkö vaikka Espanjaan kun lapsenne on vauvaiässä...siellä yhden kävelykierroksen aikana kaupungilla useampi tuikituntematon saattaa tulla ensinnäkin taputtelemaan lastasi, kyselemään kaikki nuo kysymykset imettämisestä ja maidon tulosta ja ihan kaikesta muustakin...ja se on ihan normaalia kulttuuriin liittyvää avoimuutta.
Kyllä lähimmässä kaveriporukassani olen kysynyt odottajilta oliko lapsi suunniteltu, ja samoin minulta on kysytty asiaa monesti. En ole loukkaantunut, enkä usko loukanneeni.
Minulta kysyttiin samaa asiaa kolmannen lapseni kohdalla. Itse en ole koskaan kysynyt tuota keltään, vaikka tilantaita onkin tuttavapiirissä, joissa vauva varmaankin on ollut vahinko. Se on minusta jokaisen henkilökohtainen asia, eikä sitä pidä kysellä. Jos joku ottaa itse asian puheeksi, toki siitä voin keskustella.
Kullakin maalla on omat tapansa ja Suomessa asuvana kyllä noudatan suomalaisia tapoja, joiden mukaan " onko lapsi vahinko?" -kysymys on moukkamaista.
Jos menen Espanjaan, niin en tietenkään loukkaannu, jos paikallinen kyselisi vaikka imettämisestä, sillä hän noudattaa oman maan tapojaan ja minun on sopeuduttava siihen. Silloin voin kohteliaasti sanoa jotakin ympäripyöreää tms.
ajamassa Suomalaisten kristillisiä opetuksia ja tapoja pois kouluista :).
Tottahan sitä kehitystä voi aina haluta ajaa eteenpäin.
Kulttuurikin muuttuu ja elää, eikä siinä mitään. On eri asia ajatella luonteenlaadusta (esim. tämä jurous) johtuvia kulttuuripiirteitä, kuin vaikka tapoja. Tokihan nämäkin ovat osin syy-seuraus -suhteessa.
Minä ajan sitä, että kirkko ottaa itse vastuun uskontonsa opetuksesta. Mutta näillä näkymin heitä kiinnostaa vain jäsenmäärä ja kirkollisvero (eli vain tulot), uskosta ja sen opetuksesta viis.
Minusta on aika outoa vetää tämä asia esiin moukkamaisten kysymysten tiimoilta (etenkin ilman perusteluja), mutta kukin toki tyylillään.
Vaikka välimerellisissä kulttuureissa ollaan monessa suhteessa tempperamenttisempia ja avoimempia, ei suinkaan intiimeistä asioista puhuta avoimesti. esim. seksiin ja ehkäisyyn liittyvät asiat ovat sellaisia. Katolisissa kulttuureissa, vaikka kuinka maallistuneissakin, suuri osa vauvoista syntyy avioliittoon, eikä sinkkuäitejä erityisen hyvällä katsota.
Kolmas lapsi tulossa ja jotkut ihmiset eivät vain pysty käsittämään, että tuollaiset kysymykset voisivat jäädä kysymättä.