Palkkaisitko töihin henkilön, joka
on opiskellut 9 vuotta yliopistossa valmistumatta eikä ole tehnyt mitään töitä tällä välin? Ikää 31 vuotta.
Entä jos saisi paperit käteen? Olisiko mitään mahdollisuuksia sittenkään työllistyä?
Kommentit (7)
Motivaation arvioiminen on aika tärkeä juttu rekrytoidessa. Eli työnhaussa kannattaisi nyt panostaa siihen, että miten viestit työnantajalle, että oikeasti olet kiinnostunut työnteosta (vaikka historia näyttääkin tuolta).
Kokonaisuus ratkaisee eli älä unohda muita osioita.
Duuneissa on myös koeaika, jos ei homma toimi sen voi keskeyttää molemmat osapuolet.
Palkkaisin parhaan mahdollisimman hakijan kyseiseen tehtävään.
saamattomuuttaan vai onko esimerkiksi tehnyt muutaman lapsen välissä ja hoitanut joitakin vuosia heitä kotona. Tai ylipäätää riippuu varmaan siitä syystä, minkä takia on opiskellut noinkin pitkään...
onka vaihtanut pääainetta, onko opintoviikkoja/pisteitä poskettoman paljon ja jos on, niin miksi.
Onko elämäss sattunut jotain. Armeijakin voi olla vuoden verran selittävänä tekijänä lasten tekemisen lisäksi.
Totta on, että ilman selitystä vaikuttaa kykenemättömältä suorittamaan tavoitteellista työtä ja pakko olla saamaton luonne.
Onko mitään hyvää selitystä, miksi opinnot venyneet. Jos on saanut lapsia välillä, niin jotenkuten ok.
tai miehen ulkomaankomennus tms. pakottava syy.
Sittenkin katsoisin kyllä vielä, miten reippaalta vaikuttaa.
joka on osoittanut tuollaista vetelyyttä lojumalla yliopiston kirjoilla lähes 10 vuotta.
Herää kysymys, mitä on oikein kaikki nuo vuodet puuhaillut.