" Äiti, en tarvitse sinua enää"

eikä ihan varmasti tarkoita pohjimmiltaan sitä. Joskus kun on riitää, niin tietysti tarkoittaakin sillä hetkellä, mutta joskus kun sanoo noin ilman mitään näkyvää syytä, niin mielestäni pikemminkin testaa minun reaktiotani asiaan. eli että hylkäänkö, suutunko, pahastunko vai mitä. Siksi onkin tärkeää sanoa, että " äiti kuitenkin tykkää susta aina" .

IHAn oikeasti, eikö teillä ole pätkääkään järkeä päässänne, saati tajua lapsen henkisestä kehityksestä?



Lapsella täytyy olla oikeus sanoa myös tuollaisia asioita ilman että äiti siitä flippaa. VÄhänkö ap:n lapsi jäi hämmennyksen valtaan, jos äiti alkaa märistä eikä vastaa, kun lapsi vähän kokeilee rajojaan.



Kait sen nyt jokainen järjellään ja sydämellään tajuaa, että aina ne lapset äitejään tarvitsee, vaikka välillä isä tai mummi tai ties kuka ois niin paljon makeempi. Sille nappulalle vaan silloin sanotaan, että äitipä tykkää susta silti ja sen jälkeen voidaan yhdessä vaika miettiä, että eikö sitä äitiä ihan tosi mihinkään tarvita. Yleensä aina löytyy juttuja, joita lapsi haluaa tehdä vain äitinsä kanssa tms.

Lapsesi tarvitsee sinua silti. Hän osaa vain puhua ja ilmaista erilaisia asioita, tunteita, ei kuitenkaan vielä kovin hyvin.



Minun 4-v poikani on mm. käskenyt minun muuttaa ulkomaille, lähteä kauas pois, koska olen niin tyhmä! (Olin kieltänyt häntä hyppäämästä lipastolta sängyn päälle...) Eräänä iltana hän juuri sanoi, että äiti voi lähteä pois, hän on isin kanssa (isi vähän lepsumpi nukkumaanmenoajassa, ja leikkii useammin autoilla jne).



Silti sama poika sanoo usein, että minä olen maailman paras äiti, ja että isona hän ajaa moottoripyörällä ja minä saan tulla kyytiin. Ja tietysti hän tarvitsee minua, mutta hän opettelee ilmaisemaan negatiivisia tunteitaan; en olekaan täysin hyvä, kun välillä kiellän ja komennan.

ja jos niihin liittyy se kotoa pois muuttaminen, niin sanon että älä nyt ihan vielä muuta, kun mä haluan vielä hoitaa sua. Joskus on juteltu enemmänkin, että mitä kaikkea aikuiset joutuu tekemään mitä laset ei vielä osaa jne, mutta yleensä nuo jää yksittäisiksi tokaisuiksi.



Täytyy silti myöntää, että nyt kun kuopus-pikkuinenkin on jo 5 v ja ylpeänä aina kertoo, mitä kaikkea hän jo osaa ihan itse, tulee vähän haikea olo. Se travii mua fyysisesti enää niin vähän... Joskus jopa tekisi mieli sanoa, että voi, älä vielä ala tehdä itse voileipiä ja anna äidin auttaa pepun pyyhkimisessä, mutta toistaiseksi olen vastustanut kiusausta :-)

jotkut ottaa sitten lapsen puheet niin vakavasti.

tuli mieleen että mun anoppi vois sanoa tytölle noin kun en ole kuulemassa. " ei me tarvita äitiä kun sulla on mummi ja isi."





Riitelittäkö. Lapsi ei tuota oikeesti tarkoita.:) En usko että tarkoittaa mitä sanoo, lapset nyt höpisee. Ole aikuinen eläkä ainakaa itkemää ala lapsen nähen. Voit sanoa että kyllä sä tarvit äitiä että ilman äitiä et pärjää.

mummi sanonut lapselle noin?

että vaikka hänestä näin välillä tuntuu, niin sinulle lapsi on edelleen rakkain etkä ikinä hänestä luopuisi.

ap? Miten menee?

Enpä usko, että mummi olisi tuota sanonut. Anopin kanssa olemme niin harvoin tekemisissä että hän ei ainakaan. Ja äitini on ollut mitä ihanin ihminen sekä minulle että tyttärelleni (ja tulee varmasti olemaan tulevalle vauvallekin) että en usko hänen tuollaista sanoneen. Äitini aina korostaa äidin suhdetta lapseen.



En toki alkanut itkemän lapseni nähden. Olen vaan muutenkin kovin herkillä näin raskaana ollessa, että tirautan itkun jos toisenkin aika helpolla.



Nyt tyttö meni päikkäreille ja sanoi kuitenkin " olet äiti ihana, hyvää päiväunta"



AP

" eihän me tarvita äitiä mihinkaan eihän" ja ilmiselvä syy oli se, että olin maannut 2 kk vaikean raskauspahoinvoinnin takia sängyssä, enkä ollut siis ollut saatavilla leikkeihin enkä mihinkään muuhunkaan. Poika varmasti " ikävöi" reippaampaa äitiä, mutta yritti sopeutua tilanteeseen

- ehkä teillä on ollut joku pienempi samanlainen juttu, lapsi ikävöinyt sinua joskus isän ja mummin kanssa, mutta todennut että pärjää jotenkin ilmankin äitiä

Niimpä kun olin tullut mummolan hoidosta kotiin (äidin päästyä pikkuveljen kanssa sairaalasta) olin alkanut pakata vaatteitani ja lelujani muovikassiin ja olin kertonut että muutan mummolaan. Äitini oli kuitenkin saanut minut helposti kertomaan mitä mummo oli sanonut... Olin tuolloin 3-vuotias.

" Muutan mummon luokse, koska sinä olet ilkeä."

" En enää tykkää sinusta. Tykkään vaan isistä."



Jne...

Lapset ei tarkoita kirjaimellisesti sitä mitä sanovatl