Kuka täällä on yksinäisin?

Ystävät kerran kuussa tai harvemmin, yleensä itse otan yhteyttä. Elokuvissa ja ravintolassa en käy. Lapsia on ja mieskin. Mies on työssä ja vapaa-ajat aina menossa. En myöskään harrasta mitään tai en pääse, kun mies on aina menossa. Seksiä oli kuukausi sitten.



Koen itseni erittäin yksinäiseksi, vaikka lapset ovatkin seurana. Kaipaisin elämään omaikäistä, aikuista seuraa.

Mä en oo saanut tällä vuosituhannella eikä koskaan ole vielä ystäviä ollut. Elokuvissa käyn yksin ravintolaan en vaivaudu. Työpuheluita ja puhelinmyyntiä lukuunottamatta en muista että kukaan olisi edes soittanut mulle tänä vuonna.



Perheetön ja lapseton

mutta mä en kyllä nyt osaa edes sanoa mitään ap:n ja 4. tilanteeseen.

Itse: äiti ja sisko soittaa 1x kk molemmat, mies aina töissä, lapsia on vaan on kovin pieniä. Seksiä kuitenkin on. Kaikki ystävät jääneet syntymäkaupunkiin ja pitkä välimatka tekee tapaamisista tosi harvoja, tyyliin kerran parissa vuodessa. Kaipaan mielettömästi ystävää jonka kanssa puhua arjen asioista tai vaan olla puhumatta ja itse koen olevani tosi yksinäinen ilman ystävää. Töissä käyn ja tuntuu että puudutankin siellä ihmiset jatkuvalla puhetulvalla, kun aikuiskontaktit niin vähissä.

4 miksi elämäsi on sellaista kuin on?.

Ihmisarkuus, pelko ja vaikeus tutustua uusiin ihmisiin.

Mä oon elänyt 'bio'lapsuuteni väkivaltaisessa alkoholistiperheessä. Tilastollinen pelko siitä että päätyy/hakee samanlaista miestä kuin mikä on lapsuuden perheessä. Sitä on varmuuden vuoksi jäänyt yksin.

Yksinäisyys ei kuitenkaan ole kovin harvinaista. Joka viides suomalainen yläkoululainen sanoo ettei heillä ole yhtään ystävää. Me ollaan vaan niitä hiljaisia ja huomaamattomia tapauksia.

Ajoittain olen ollut ihan tyytyväinen yksinäiseen elämääni joskus se kaipuu omasta perheestä vain kirpaisee enemmän.

Tää netti on kyllä aika ihana ;-)

4

perheetön voi olla todella yksinäinen

tai sitten ei,



riippuu onko töissä ja millä paikkakunnalla asuu- isolla vai pienellä

ja onko ystävät muuttaneet työn ja opiskelun ja naimisiin menon takia toiselle paikkakunnalle



---

ps.

itse soitan tuttavalleni monta kertaa viikossa

ja rotukissan annoin hänelle seuraksi nimenomaan

itsekin olen kärsinyt yksinäisyydestä, nyt tilanne on parempi. Muutin parikymppisenä pk-seudulle, enkä tuntenut täältä oikein ketään. En kyllä nykyäänkään käy rafloissa kuin n.kerran vuodessa, mutta pari ystävyys/kaveruussuhdetta olen saanut, ja elämäkin tuntuu sen myötä paremmalta. Olen myös avoliitossa.



Mistäs päin tämän ketjun yksinäiset?

Koulussa mulla oli aina muutama ystävä, joiden kanssa olla, mutta sitten kun aikuistuin ja muutin paikkakuntaa pariin otteeseen, ei jäänyt ketään. Tai yhden lapsuudenkaverin kanssa soittelen pari kertaa vuodessa, mä tosin soitan aina sille, joten sitä ei ehkä kiinnostaisi olla enää yhteydessä...

itse koen myös itseni aika yksinäiseksi mutta on minulla mieheni ja lapseni ja mieheni on paras ystäväni. Lisäksi äitini,isäni ja veljeni kanssa olemme läheisiä ja veljenvaimonkin kanssa pidämme yhteyttä.



Ystäviä minulla ei kuitenkaan ole. Tuttavia 3 joihin pidän yhteyttä 1-2 x kk.

Heillä kuitenkin aivan erilainen elämä ja elämäntilanne kuin minulla.



Nettiystäviä minulla on pari joiden kanssa pidämme viikottain yhteyttä ja pari vilkasta nettiyhteisöä joihin kuulun pitävät minut edes millin verran järjissäni...



Elokuvissa olen käynyt kerran tänä vuonna,ravintolassa käymme perheenä, Seksiä ei ole ollut kolmeen kuukauteen (mutta se johtuu siitä,et olen raskaana).



Yksinäinen silti. Työnikin teen aivan yksin.



Joskus menee päiviä etten puhu muille kuin 5v pojalleni,koska mies tekee pitkiä päiviä.

pitäisi joutua olemaan yksin!!! Mistäpäin te ihmiset olette ja pakko on kysyä mutta teettekö itse ystävyyden eteen mitään vai odotatteko vain että muut hoitaa kaiken??



Minulla on ollut joskus muutama sellainen ystävä jotka soittavat itse vain jos tarvitsevat jotain, muuten minä olen hoitanut yhteudenpidon ja järkännyt aina kaikkea menoa. Sittemmin olen kyllä itsekin lakannut pitämästä yhteyttä.



Ystävät ovat tärkeitä kaikille jo mielenterveydenkin takia, perhe ei voi ajaa samaa asiaa koskaan, joten muistakaa aina vaalia ystävyyttä!!!

pk-seudulta, huumorintajuinen, avoin ja innokas käymään joskus myös kylillä???

minä olen ystävyyssuhteissani ollut aina se enemmän uhraava osapuoli,liiankin kiltti... en tiedä miksi mutta tunnun vetävän puoleeni tsekeskeisiä ihmisiä...

Ja minä olen yleensä se joka pitää yhteyttä ja kyselee kuulumisia ja yrittää keksiä menemistä jne



Kuitenkin olen samaanaikaan myös avoin,sosiaalinen,puhelias ja muista ihmisistä kiinnostunut,empaattinen,huumorintajuinen ja iloinen. Tähän asti päästäkseen pitää minuun kuitenkin vaivaantua tutustumaan,koska en vain pysty avautumaan heti,yritän kyllä kovasti,mutta ei vain onnistu :(



15

pitäisi joutua olemaan yksin!!! Mistäpäin te ihmiset olette ja pakko on kysyä mutta teettekö itse ystävyyden eteen mitään vai odotatteko vain että muut hoitaa kaiken??

Kyllä mä itse voisin olla aktiivisempi ja ehdottaa uusille tuttavuuksille kahville menoa tai kysyä voinko tulla mukaan, jos kuulen tuttujen puhuvan juhlimaan menosta. Kuitenkin olen tosi epävarma omasta persoonastani, olen liian arka tuputtamaan itseäni koska mielestäni mussa ei ole mitään mielenkiintoista. Monesti olen myös tosi kärkäs ja ikäväkin ihminen. Enkä uskaltaisi tavata ketään nettituttavaa, kiitos kuitenkin ehdottajille =)

kenenkään ei pitäisi joutua olemaan yksin!!!

pakko on kysyä mutta teettekö itse ystävyyden eteen mitään vai odotatteko vain että muut hoitaa kaiken??

Ystävät ovat tärkeitä kaikille jo mielenterveydenkin takia, perhe ei voi ajaa samaa asiaa koskaan, joten muistakaa aina vaalia ystävyyttä!!!

Kyllä sitä pitäisi itse tehdä enemmän, itsestä se on eniten kiinni. Arkuus on ehkä se suurin este, en saa suutani auki. Monta kertaa tekisi mieli sanoa ja ottaa osaa mutta en vaan saa suutani auki.... ja jälkikäteen harmittaa vitjasti.

nelonen