Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon puutut ystäviesi elämään?
24.10.2008 |
Mietin vaan, että minä puutun yleisesti ottaen varsin vähän. En juuri koskaan paheksu mitään heidän tekemisiään tms. Neuvoja annan lähinnä pyydettäessä.
Joskus kuitenkin hermostun ihan totaalisesti ja rupean komentelemaan ystäviäni. Kerran näin kävi, kun ystävä meinasi vaan jatkaa suhdettaan väkivaltaisen ja muuten hullun poikaystävän kanssa, vaikka oli saanut turpaansa.
Nyt olen ottanut varsin kärkkäästi kantaa siihen, kun toinen ystäväni on jo vuosikausia seurustellut toisen miehen kanssa salaa, vaikka on naimisissa ja haluaa vain pitää kiinni molemmista ja toimii välillä aika häikäilemättömästi. Joudun itse olemaan jatkuvasti alibina. En todellakaan aio avautua ystäväni aviomiehelle tai mitään sellaista, mutta rajansa kaikella.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälläni (varattu 2 lasta) oli suhde toisen miehen kanssa (varattu ja 1 lapsi). Hän käytti minua alibinaan. Pyysin häntä valitsemaan minut (ystäviä yli 10 vuotta) ja tämän rakastajan välillä.
En kuulemma tiennyt, mitä lojaalius merkitsee ja niin katkesi ystävyytemme.
En olisi kyennyt milloinkaan enkä missään olosuhteissa valehtelemaan ystäväni miehelle, jos hän olisi minulta asiaa kysynyt.
Edelleenkään emme ole missään tekemisissä ja tapahtuneesta on jo kulunut 4-5 vuotta.