Mikä avuksi kun ei vaan enää jaksa eikä mikään motivoi mihinkään :´(

se sotku ei oo maailman kauhein asia. turhaa vetää itteään loppuun siivoamalla. kyllä pienes sotkus pystyy elämään.

Isompi lapsi on kyllä rauhallisempi ja leikkiikin mutta yleensä villiintyvät yhdessä ja tekevät kaikkea kiellettyä. Varsinkin pienemmän kanssa kaikki on hankalaa (2v). Ei usko mitään ja minulla ei enää ole keinoja, en enää oikein jaksa kieltääkään. Kuten sanoin,olen voimaton.

ap

Oletko kokenut noin jo pitkään?

Oletko tehnyt mitään minkä olet huomannut helpottavan?

Mistäpäin olet? Minä nimittäin voisin käydä teillä ja kutsua sinut meille =) Tiedän nimittäin 100 varmasti miltä susta tuntuu !!

Alkaa jo olla sellainen toivoton olo. Viime talvi jo oli kiikun kaakun kärvistelyä, ahdisti ja masensi. Juuri se ystävien puute ja oman ajan puute. Ja kun en saa koskaan kunnolla siivota, se olis mulle niin tärkeä asia!!

En viitsi kertoa mistä päin olen.

ap

masentunut. Saattaisi helpottaa jos saisit puhua oikeasti jollekin. Ei masentuneisuus mikään häpeä ole. Hae apua jooko. Laita miehesi olemaan lasten kanssa joskus rempan sijaan ja aja heidät läheiselle leikkikentälle niin saat siivota ihan rauhassa. Se selkiyttää hetkeksi omaa sisäistä kaaosta!

Ymmärrän ja näen kyllä että elämässäni on paljon, tosi paljon hyviä asioita... mutta en vain jaksa aina niistä enää iloita. Tai tavallaan,mutta kuitenkin alakulo alkaa viedä voiton. Joskus kun olen lasten kanssa pihalla, ja kun he tekevät juuri kaikkea sitä mitä on kielletty tekemästä, ja istun yksinäni niin kyyneleet valuvat.

Koen olevani huono äiti, huono ihminen, tylsä ja ikävä johon kukaan ei halua tutustua kunnolla. Toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt vetämään roolia ja näyttelemään kuin kaikki olisi ok. Kukaan ei ehkä arvaa että on paha olla koska sitä mun on vaikea myöntää kellekään. Yhdelle kaverille olen jotain puhunut, muttei hän välitä kun oma elämänsäkin on hankalaa. Muille en oikein voi puhua. Enkä enää hänellekään. Ja tiedän etten saisi apua tällä paikkakunnalla vaikka yrittäisin sitä hakea :o(

ap

Monesti masennuksen huomaa siitä, että koti alkaa olla tosi epäsiisti. Ja en nyt tarkoita mitään pientä epäsiisteyttä, jota on lähes kaikissa lapsiperheissä. Jotenkin se voimattomuus vaan alkaa näkyä siinä kodissakin. Myös lapset saattavat vaistota vanhemman pahan olon ja se sitten näkyy lasten käytöksessä.



Oletko töissä vai kotiäiti? Jos olet päivät kotona, kannattaisi kokeilla töihin menemistä ja lapset päiväkotiin, vaikka syksyn ajaksi..ehkä olisi myös hyvä jutella lääkärille. Jos et ole töissä, voisitko silti viedä lapset puolipäivähoitoon muutamana päivänä viikossa?



Järjestä itsellesi sellainen aikataulu, että sinulla on mahdollisuus käydä jossakin harrastuksessa vähintään kerran viikossa, esim. joku liikuntaharrastus?? Jos on varaa, palkkaa itsellesi viikkosiivooja syksyn ajaksi. Älä anna pahan olon voittaa!!

aivan kuin olisin lukenut omaa viestiäni! Minulla on olo viime aikoina vähän helpottanut, mutta vielä jokin aika sitten tunsin hyvin samalla tavalla kuin sinä!



Olisi tosi tarpeellista, että saisit jotakin apua elämääsi, esimerkiksi pääsisit juttelemaan jonkin ulkopuolisen ihmisen kanssa, psykologi tai muu sellainen. Saatat olla masentunut, ehkä elämäsi on ollut viime vuosina hyvin stressaavaa ja siitä on sitten seurannut masennusta. Kirjoitit, että omalta paikkakunnaltasi et saa apua. Onko lähistöllä kaupunkia, jossa voisit käydä esim. kerran viikossa keskustelemassa jonkun auttajan kanssa? Entä kirjeystävät? Tai jokin tukiperhe/tukihenkilö, joka auttaisi lasten hoidossa ja saisit hetkeksi aikaa itsellesi?



Toivon, että jaksat kuitenkin luottaa tulevaisuuteen. Elämä ei ole aina tällaista. Muutos on mahdollinen.

Sä ajattelet siis asioista ihan samalla tavalla kuin mä ... sanoinhan että tiedän 100 varmasti mitä koet!! Multa hävisi tai oikeastaan vaihtui paras ystävä koska en voinut puhua enään hänellekään asioistani. Sitpaitsi kun joskus olen puhunut niin tuntuu ettei sitä käsitä kukaan.

Miksi et saisi apua ?? Pakkohan kaikkien on saada apua kun pyytää ja jos ei se tehoa niin sitten vaatii!! Se on kaikkien oikeus!

Osallistuuko miehesi lastenhoitoon?

Tietääkö miehesi ajatuksistasi?

Toi oma sisäinen kaaos on kauheaa. Miksi muuten siivoaminen auttaa siihen ;-) meinaan mulla on sama juttu. Tai sitten jos aamulla kaikki tuntuu muuten hyvältä mutta koti on sotkuinen niin heti tulee pahalle päälle ja koko päivä on pilalla! Siivoaminen toisaalta helpottaa mut myös ahdistaa koska huomaan että siivottavaa olisi niin paljon ettei aika riitä kaikkeen. Ja jos saankin vähän siivottua niin lapset pitää huolen siitä että saan siivota heti uudelleen.

Yksinäisyys on kauhea tunne! Sille pitää tehdä jotain. Voi kun tietäisin missä asut, minusta tuntuu että meillä olisi paljon juteltavaa :-)

Jaksele!!

Yritä saada lapset jonnekin hoitoon edes yhdeksi yöksi. Laita lapset päiväkotiin ja mene töihin/opiskelemaan. Minäkin kovasti haluaisin auttaa. Tiedän niin hyvin miltä sinusta tuntuu.



Minä voin taas hyvin kun jatkoin opiskeluja ja tyttö meni päiväkotiin tän kuun alussa.

ap

oishan se olluki liian hyvä tuuri jos oltaisi asuttu lähekkäin!! Asun itse ihan toisella puolella suomea :(

Koita tosiaan jaksella ja kirjota pahasta olosta omaan päiväkirjaan. Sekin helpottaa ihmeesti! Mulla on kohta kuudes päiväkirja täynnä :)

tarvoin itsekin samanlaisessa suossa vielä pari vuotta sitten, nyt alan olla jo selvemmillä vesillä, mutta ei ketään kenen kanssa jutella tai muuta tehdä.



t. 7

neuvolaan ja pyydä apua. jos sieltä ei ohjata sinua eteenpäin, niin varaa aika terkkarin lääkärille, sieltä viimeistään täytyy löytyä jatko-osoite, missä tilannettasi aletaan selvittämään. ihan oikeasti tarvitset apua. yritä jaksaa päästä alkuun, siis tartu puhelimeen! voimia!

Kurinpalautus voisi tehdä hyvää. Lapset ihan ensin siivoamaan omat jälkensä, sen taitaa 2-vuotiaskin. Mietin myös, miksi olet kotiäitinä jos sinulla on siellä huono olla? Onko sinulla mielekäs työ odottamassa tai muita jatkosuunnitelmia? Työssä käydessä saa vähän perspektiiviä asioihin eikä ehdi stressaamaan kodin siivoamisesta.