Kertokaapa taas syitä, miksi EI enää kannata hankkia lisää lapsia?

Näiden kanssa arki menee jo suht linjakkaasti, tässä voi jo vähän ajatella itseään ja urakin lähtenyt nousuun. Ei enää vaippoja meidän roskiksiin tai maitopukluisia rättejä haisemassa pyykkikorissa. Ei ei ja ei. Se elämänvaihe on meidän osalta ohi. Kavereiden vauvoja voi ihastella, mutta onneksi sellaista ei tartte kotiin ottaa!



Saa jo sisustaakin kunnolla, nauttia lasten saavutuksista ja puhua heille ja he tajuavat mitä sanotaan.

Toisaalta olisi ihanaa saada vielä yksi, mutta järjellä ajateltuna en enää kolmatta halua.



Mutta vielä muutamia syitä:

-sairastelut, huonolla tuurilla on kaikki kolme eri aikaan kipeinä

-hoitoon vieminen, kuka ottaa esim. 3 lasta yökylään, jos joskus jonnekin haluaa mennä?

-Oma aika, jonka aloittaja mainitsi. Tuntuu että alkaa helpottamaan ja ehtii itsekin jotain harrastaa

-RAHA. Kuulostaa kylmältä, mutta kolmeen lapseen menee enempi rahaa kuin kahteen. EI niinkään pienenä, mutta kouluiässä, harrastukset jne.

paljon aikaa, rahaa ja hermoja.

tiedän heti monta syytä. Isän vuoro laittaa nukkumaan.

Sitä tosiseikkaa, että maapallo ei kykene kantamaan tätä ihmismäärää, ja sitä, että ihminen toiminnallaan tuhoaa maapallon asumiskelvottomaksi?

Jos ette, niin katsokaa tänään tv 1:lta ohjelma Äiti maa. Ahdistavaa katsottavaa.

Siis lapsia enemmän kuin kaksi, jotka vain uusintavat vanhemmat.

Juuri noin minäkin ajattelen; se elämänvaihe on jo eletty!

Tuntuisi vaikealta taantua taas siihen pisteeseen, jossa neljä vuotta sitten olimme. En minäkään kaipaa vaipparumbaa tai tuttipuollojen keittämistä.

Kun vaan saisi miehenkin tajuamaan asian!

ap

vauva tai taapero kaipaisi ihan erilaista tekemistä kuin isommat lapset ts mielenkiinnon kohteet erit. matkustamisesta tulisi hankalampaa, joutuisitte ehkä vaihtamaan isomman auton ja asunnon.

Vierailija:

Siis lapsia enemmän kuin kaksi, jotka vain uusintavat vanhemmat.

Ottamaan isomman vastuun yöheräilyistä, sairasteluista jne ? Miettikääpä yhdessä sitäkin vaihtoehtoa, voi miehelläkin mieli muuttua.

juttuja. Harrastaa oikeasti koko perheen kanssa urheilua, matkailu oikeasti kivaa ja kaikille kiinnostavaa. Nyt jos rupeaisitte vauvantekoon, niin ikäeroa olisi vähintään 5 vuotta nuorimpaan eli se tarkoittais, että kaiken tuollaisen rennon koko perheen tekemisen vois teidän perheessä unohtaa.



Toinen vanhemmista hyssäis sitä vauvaa/taaperoa päiväunille, vaipattais, syöttäis jne. ja toinen sitten vois tehdä jotain isompien kanssa. Meneminen ja matkustaminen olisi taas vuosikaudet sitä pakkaamista, rattaiden kasaamista, päiväunipaikan etsimistä jne.



Ja siinä vaiheessa, kun se vauva olis vähän järkevämmässä vaiheessa, niin isommat jo teinejä eli se mahtava vaihe alakoululaisten kanssa menis teidän perheessä sivu suun.

niin ei todellakaan kannata sitä tyrehdyttää uudella äitiyslomalla ja taas sairastelevan pikkutaaperon äitiydellä.

Ikäero tosiaan kasvaisi turhan suureksi ja moni kiva juttu jäisi tekemättä( vaikka vaan sienimetsässä käynti), jos vauva vielä tulisi.

Pitää pistää mies lukemaan tämä pino :)



Sitä vaan mietin, että alkaako mahdollisesti myöhemmin kaduttamaan, että ei sitä kolmatta hankittu, kun kuitenkin ajatuksissa on ollut?

Onko kenelläkään jäänyt hampaankoloon, että se viimeinen jäi kuitenkin tekemättä?

Mitäänhän ei oikeasti puutu. Hyvä saavutus jos kaksikin saa aikuiseksi.

jostakin tutusta ja turvallisesta.

Ja piti vielä lisätä, että meillä mies ei todellakaan voisi jäädä koti-isäksi, vaikka kolmonen tulisikin.

Hänen tulonsa ovat kuitenkin minun tuolojani selvästi suuremmat.

ap

Meillä 1- ja 3-vuotiaat ja nyt kun kaikista raskain vauvavaihe alkaa pikkuhiljaa olla takana ja arki rullaa aika mukavasti, aina välillä välähtelee mielessä, että entä jos se kolmaskin. Olen kuitenkin miettinyt juuri näitä samoja juttuja, joita tähän ketjuun on listattu ja juuri siksi en ole ajatuksesta järin innostunut. Miehen kanssa en ole asiasta viitsinyt edes vakavissani keskustella; todennäköisesti saisin hänet helposti " ylipuhuttua" kolmannen yrittämiseen, mutta toisaalta hän tuskin jäisi kolmatta lasta kaipaamaankaan.



Tärkein syy minulle olla " tekemättä" lisää lapsia on se, että pelkään, ettemme voisi enää saada kolmatta tervettä lasta. Onhan monilla paljon enemmänkin terveitä lapsia, mutta minusta tuntuu, että niin hyvä tuuri ei meillä voisi olla. Nämä kaksi ovat muutamia pikkuflunssia lukuunottamatta olleet superterveitä, ei edes korvatulehduksia yhtään kummallakaan. Tuntuu siltä, että olen jo niin rajattoman kiitollinen näistä kahdesta ihanasta ja täydellisestä lapsesta, etten haluaisi koetella onneani tämän enempää. :)

haikeutta, että " eikö enää vauvoja ja olishan se ollut mukava, kun niitä olis ollut enemmän" . Mutta se on tosiaan vaan sellasta biologisen vietin nostattamaa nostalgiaa.



Mieti vaan itse, millasta teidän perhe-elämä oli 3-4 vuotta sitten? Joo, onhan se ihanaa, mutta on se aika ahdistavaakin se vaipparallin ja uhmarääkymisten täyttämä elämä. Varsinkin, jos vaihtoehtona on se, että tekee kivaa työtä ja nauttii kahden lapsen kanssa jutuista.



Toki siis on ihmisiä, joille sopii suuri perhe ja jotka just nauttiin siitä ikuisesta pikkulapsivaiheesta. Mutta monella se ei oikeasti sovi. Ja paljon kivempaa vähän kaihoilla sen " tekemättömän" lapsen perään, kun kiroilla hermot riekaleina, jos tulee tehneeksi enemmän lapsia, kun oikea realistinen sietokyky ja halu on.



Kohta linjoille varmaan tulee mammoja, jotka julistaa, kuinka kaikkien kannattais tehdä niin paljon lapsosia, kun vaan tulee, koska se on valtavan ihanaa. Ja hyvä heille. Sinä ap kuulostat kuitenkin tyypiltä, jolla on elämä mallillaan just nyt ja jolla on monipuoliset intressit. Nauti kivasta perheestäsi ja tee päätös lopettaa tuo jahkailu.



Mä itse pari vuotta jahkailin ja hukkaan heitettyä energiaa. Olisin heti vaan hyväksynyt, että mulle sopii tää kaksi lasta ja suunnannut energiaani työhön ja harrastuksiin. Ihanaa, kun on kaksi mahtavaa koululaista talossa ja energiaa ja aikaa itselläkin vaikka mihin!

Saman ikäiset lapset ja mies olisi kolmatta vailla. Omat perusteluni sille, etten sitä kolmatta halua, ovat juuri näitä tässä ketjussa esille tulleita. Vaihdoin hiljattain työpaikkaakin, jossa viihdyn aivan loistavasti ja haluan kehittyä ammatillisesti. Miehen on helpompi haluta sitä kolmatta, eihän se hänen urakehitykseensä, eikä kodin ulkopuoliseen elämään muutenkaan paljon vaikuttaisi.



Kuinka vanha olet? Jos ikää ei ole vielä paljoa ylle 30, niin aikaahan periaatteessa on vielä myöhemminkin asiaa harkita.



Minä luotan siihen, että jokaisen pitäisi kuunnella itseään näitä valintoja tehdessä. Sieltä ne vastauksetkin sitten löytyy. :-)

Eli äiti voi olla kotona äitiysloman (12 viikkoa), ja mies hoitaakin sitten vanhempainvapaan. Luultavasti miehen innostus uuteen lapseen hyytyy, jos tällaista vakavissasi ehdotat.

ja lukea illalla myöhemmin tulleet vastaukset!

Ihania ihmisiä olette, kiitos :)

Pelkäsin, että joku alkaa varmasti lyömään vaippapaketilla päähän ja paasaamaan. Ei niin kuitenkaan käynyt!

Pistän oikeasti vielä illalla miehen lukemaan tämän ketjun läpi.

Minä olen tämän päivää ollut aika vapautuneella mielellä sen suhteen, että eiköhän meidän lapset ole tässä.

Täytyy keksiä jotakin muuta sisältöä elämään kun lapset kasvaa...

ap