Lue keskustelun säännöt.
Paheksutko toimintaani?
18.09.2007 |
Lapseni 3,5 v. on aloittanut uuden liikuntaharrastuksen. Hän on luonteeltaan hitaasti lämpiävä, eli uusissa tilanteissa hän on aina pitkähkön aikaa varautunut ja ujo.
Tuolla harrastuksessa olisi tarkoitus olla lapsiryhmässä, siis ilman vanhempia. Meillä se ei näytä onnistuvan: itku alkaa heti, jos lähden pois liikuntatilasta. Olen siis ollut nyt useampana kertana siellä läsnä, mutta patistanut koko ajan lasta mukaan muiden puuhiin.
Jokunen muukin äiti siellä istuu, ja he antavat lastensa olla ihan rauhassa vieressään, katsella ja kuunnella mitä muut tekevät. Minä sen sijaan tomerasti kehotan lastani muiden luo tai vähintäänkin tekemään siinä sivussa lähelläni samoja juttuja, joita muut lapset tekevät.
Teenkö väärin?
Ja vielä mietin, kauanko " saamme" jatkaa näin? Pitäisikö kaikkien niiden reippaasti ja ihan ilman vanhempiaan liikkuvien lasten vuoksi meidän luovuttaa ja jäädä harrastuksesta suosiolla pois?
Kommentit (6)
" Oikealta" luonteeltaan lapseni on hirmu reipas ja rohkeakin, hänen vain pitää päästä tietyn kynnyksen yli.
Mutta mietityttää se, että onko se tällaista aina (esim. koulun alku ym. ovat kuitenkin aikanaan edessä) ja toisaalta, miten minun pitäisi vanhempana toimia. Onko se väärin patistella vai pitäisikö vain toisen antaa olla?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli jatka vain samalla tavalla. Lapsi tietää, että olet paikalla turvana, mutta toisaalta kannustat häntâ reippaammaksi. Juuri noin minusta pitääkin toimia.
Mutta kyllähän voi olla koulussakin aluksi hiljainen. Mutta älä stressaa turhaa vielä. Siihenhän vaikuttaa niin moni asia, esim. eskari, onko siellä tutut ja samat koulukaverit jne.
En tiedä kuinka kovasti " patistat" lastasi, mutta en mä kovin pahana pidä sitä, että kannustat häntä mukaan. en itsekään toimisi nii, että vaan katselisimme koko syyskauden. Kyllä mäkin vähän " vaatisin" . Mutta tyyli tietysti ratkaisee, ei liian painostavasti saa vaatia.
olivat tuskaa ja epäonnistumisen tunnetta (minulla). Sitten syntyi sisaruksia, ja jumpat ja kurssit jäi väliin muutamaksi vuodeksi.
Nyt ekaluokkalainen käy uimakoulussa, on ollut kahdessa eri hallin ryhmässä ja pärjää hyvin. Viime vuonna temppujumpassa. Hän on ujo, mutta tuo kynnyksen yli pääseminen tapahtui itsestään iän myötä.
Ehkäpä tosiaan aika auttaa tässä asiassa.
ap
Onko lapsesi aina ja joka paikassa vain sinussa kiinni? Käykö hoidossa tai kerhossa?
Tilannehan on vielä lapsellesi uusi ja outo. Onko hän edes ennen ollut isossa tilassa? (Oletan, että jumppasali on kyseessä)
Älä pelkän harrastuksen takia ajattele, että pitäisi olla itsenäisempi. Itse tunnet lapsesi paremmin, tiedät varmaan onko hän ihan normaali vai ylitakertuvainen kaikkialla.
Käykää nyt rauhassa vaikka kuukausi vielä ja katso alkaako jumppa kiinnostamaan lastasi enemmän. Älä vertaa muihin.