Ostavatko hyvät vanhemmat lapselle kaiken mitä tämä haluaa?

lapsia ja heidän itsekkyyttään. Ainokaiset olivat tämän tutkimuksen mukaan vähiten itsekkäitä ja kuopukset kaikkein itsekkäimpiä.



Mutta itse kysymykseen: Hyvät vanhemmat eivät mielestäni osta lapsilleen kaikkea mitä tämä haluaa, jos lapsi haluaa liikaa.



Meillä taas on 6- vuotias, joka ei halua juuri koskaan mitään ja jakaisi olemassaolevatkin tavaransa kavereilleen. Jos hän kerran pari vuodessa haluaa jotain kohtuullista, niin ostan. Hän siis periaatteessa saa kaiken haluamansa. Tulevaisuudessa tilanne varmaan muuttuu.



Hän on isovanhempiensa ja vanhempiensa ainokainen kullanuppu ja silmäterä. Ja minä pidän itseäni hyvänä äitinä.

että jos lapsi pyytää oikeastaan mitä tahansa SOITINTA, se pitäisi ostaa. Ei siis heti kerran parin vinkumisen perusteella, mutta jos lapsi oikeasti osoittaa kiinnostusta sitä kohtaan ja käy vaikka tunneillakin, soitin tulisi hommata.

Muissa asioissa en tätä mieltä ole. (Ja piano, kitara, basso ja sen sellaista meiltä löytyy jo valmiiksi, ihan ilman lastakin ostettuina.)

lapsilleen kaikke, mitä nämä haluavat. Halveksin erityisesti niitä vanhempia, jotka makaavat kotona, kunnes lapset ovat 3-vuotiaita, koska silloin heillä ei ole varaa ostaa lapsilleen mitä he haluavat. Arvostan vanhempia, jotka laittavat lapsen hoitoon 9-kuisena ja lähtevät töihin ansaitsemaan rahaa perheelleen.

Minulla ei ole tarjota 2,5v pojallemme uusia hienoja vaatteita ja leluja.

Toisin kuin pojan isän uudella ihastuksella. En voi ostella spidermanpaitoja ja hienoja lelurekkoja.

Kuitenkin poitsu on onnesta soikeana luonani ;-)

Ja vastaajat tiesivät, mitä odotit :)



Minusta vanhemmat päättävä, mitä lapselleen ostavat ja mitä ei. Lisäksi ne vanhemmat, joilla on rahaa enemmän, toivottavasti muistavat olla korostamatta tavaroiden rahallista arvoa lapsilleen, jottei nämä sopivan hetken tule ala haukkua toisten vaikka halpoja H&M vaatteita ja kehua omia kalliita ja siten laadukkaita xxx-vaatteita.



Toisaalta lapsi voi haluta ihan mitä vaan - ja loppujen lopuksi myös hukkua tavaroihinsa. Jos tavaroita on liikaa, niin mikään niistä ei ole tärkeä, kun kaikilla voisi olla merkitys, jos tavaraa olisi sopivasti.

se on vanhempien tehtävä ja myös "tuottaa" niitä pettymyksiä



Tahkokallio rules!

on auttaa lasta sietämään pettymyksiä.

Jos se löytyy kohtuuhintaisena kirppikseltä. Senhän nyt tietää jo pienikin sälli!

Jos nimittäin lapsella on rajat. Pettymyksien keinotekoinen tuottaminen ei tosiaankaan ole vanhempien tehtävä. Vanhempien tehtävä on auttaa lasta kestämään eteen tulevia pettymyksiä.



Meidän lapsi on saanut suunnilleen kaiken mitä on halunnut, vain kerran on tullut potkuraivarit kaupassa - se taisikin olla ainoa kerta kun hän jotain halusi ylipäätään, hän kun ei ole onneksi tajunnut, että kaupasta voisi alkaa kinuta roinaa tai karkkia itselleen. Tyytyväisenä katselee tavaroita mutta ei vaadi niitä omikseen. Hänellä on kyllä omasta mielestään ihan riittäväsi leluja jo ennestään...aika paljon siis.



Pettymykset tulevat sitten ihan muiden asioiden johdosta...

itse ainakin tunnen oloni epäonnistuneeksi kun tytär ei saa haluamaansa hevosta.

niin suomessa parhanan paljon epäonnistuneita äitejä..

muuten lapsi kokee ettei häntä rakasteta!

Ei tosin kielläkään kaikkea, kultainen keskitie jne.

Ostaminen on hyvän elämän mittari. Ostamalla ja omistamalla koko perhe tulee onnelliseksi. Siksi hyvä vanhempi ostaa, ostaa ja ostaa.

Opettaa nyt siihen että kaikki tulee kun sormia napsauttaa! Näistä tulee juuri niitä hirveitä itsekeskeisiä kakaroita!



Eri asia on tarve ja haluaminen. Tarpeet kyllä voi täyttää, mutta haluaminen ja kinuaminen on aivan eri asia. Kyllä oikein puistattaa kun kaupassa näkee ja lapselle ei uskalleta sanoa ei. Mitä sitten, kun niille joskus työelämässä sanotaan vastaan? koko maailma kaatuu!!!

Tai jos lapsella ei ole kavereita ja hän kokee itsensä huonoksi?

ja huonommuuden tunteista pääsee ostamalla vielä vähän lisää.

Tai jos lapsella ei ole kavereita ja hän kokee itsensä huonoksi?

emme tarvitse nyt romantiikkaa. Olen hankkinut meille talon täydeltä elektroniikkaa.



Myös aikuisten välinen suhde korjaantuu ostamalla.

emme tarvitse nyt romantiikkaa. Olen hankkinut meille talon täydeltä elektroniikkaa.

Myös aikuisten välinen suhde korjaantuu ostamalla.

On hyvän aviopuolison mitta, ostaako toiselle kaiken mitä tämä haluaa. Muuten voi tulla esim. paha mieli eikä ole töissä sillä lailla kavereita jos on vaikka huonompi auto kuin työkaverilla.

olet kusessa lastesi kanssa kun ovat teini-iässä ja itse konkurssissa. Tiedän kyllä näitäkin tapauksia ja ovat 5-vuotiaana jo epäsosiaalisia lellipentuja jotka eivät osaa luoda ystävyys suhteita eikä jakaa mitään. Kyllä tekee pahaa katsoa vierestä kun jotkut pilaavat lapsensa jo pienestä. Ja siitä syystä olen sitä mieltä, että perheessä jossa on enemmän kuin 1 lapsi kasvattavat lapset paremmin kuin perheessä jossa vain 1 lapsi, joka on helppo lelliä pilalle. Jotkut Isovanhemmat ovat myös uhka 1 lapsiselle perheelle, kun on mummun ja papan oma pikku-kulta. Onneksi oma poikani on tietoinen mikä on sitä oikeaa rakkautta, että materiaali on vain sivuseikka. Eikä ikinä ole tarvinnut lähteä kaupasta kiukkupussin kanssa, kun tietää ettei mitään muuta osteta kuin ruokaa jos ollaan ruokakaupassa. Ja on niin onnellinen jo pelkästään siitä kun on puhtaat lakanat sängyssä tai puuhaillaan jotakin yhdessä. Lelujakin saa ainoastaan Synttäreillä, Jouluna ja lomilla matkamuistoja.