TOUKOKUUlaisten syyskuun surinat

Jokaisesta illasta joka sujuu ilman tunnin iltaitkua olen onnellinen. Niitä on takana jo viikon verran. :) :) :)



Tein tänään jotain normaalia, pesin lattioita ja oli niin normaalin ihanaa.Muun ajan päivästä taisinkin syödä ja nukkua.Taitaa olla sokeria ja väsymystä. Olimme sopineet tämän siivousviikonlopuksi..eikä kuullostakkin romanttiselta..siihen touhuun meni koko viikonloppu eikä valmista tullut vieläkään..eikä ollut edes siivous xxx:iä. En tiedä oliko suihkun vai ajan puute tässä ratkaiseva :) tai sit se et mä nukuin suurimman osan siivousajasta.Mies tosin sano vaan, että miettikin koska alan olee väsyny..repskops arvatkaa mitä teen huomenna..lepään. Tässä on tällainen ulkoilemattomuus ongelma kun selkä on sökönä..väsyttää sitä enemmän mitä lungimmin ottaa (siis pikkuvauvan äidin lungisti.)



Maisteltiin maissiperuna sosetta ja ai että se tuoksuu hyvältä..koko vauva tietenkin tuoksui myös..mukavaa kun se hieroo myös silmänsä näillä uusilla makuelämyksillä. Koiran turkkista oli myös ihana ottaa kiinni..ja miten mahtavasti tuollaiseen tahmaiseen räpylään tarttuu karvat..enää ei ole ongelma jos tarraharja on hukassa kun voin aina turvautua vauvan räpylään.



Muppe täs terve..no joo ei oo hetkeen ollu asiaa..sitä mä vaan kun..tolla muksulla on noita leluja..joo joo mä tiedän jo että niitä ei saa ottaa ja se paskanen koirapehmolelu on se mun lelu..mutta sitä vaan..että eikös me voitas käyttää sen pennun kans niitä yhessä..sillä on aika magee lelukaari.. ja se lammaskäsinukke..ei se nyt niitä koko ajan tarvii..sehän imee (mä en tajua miten se pystyy) emännästä jotakin pitkin päivää..ja nukkuukin..ja en mä ymmärrä miks emäntä kattoo pahasti kun lepuutan päätäni leikkimatolla..enhän mä leiki ja se neste mikä valuu mun kuonosta on vaan pikku syysnuhaa..aika kireenä toi emäntä nykyään..onks teillä jotain ryhmiä mun kaltasille.

tulla Murmelia kehumaan: oli kiva, kun laitoit taas Mupestakin kuulumisia. Mä ainakin oon noita ' Mupen puheluita' kaivannut!!! Oli sitten niin ihana, et veti suun välittömästi leveeseen hymyyn/nauruun! =D Yö ja huominen on pelastettu!



Mutta nyt sinne nukkumaan, muut jo koisaa...

Ompas äitylit olleet myöhään hereillä, onneksi taisin itse olla silloin unessa. Onni syö pari kolme kertaa yössä ja piipero pitää yöshouta muut ajat niin olen aikas väsynyt. Jokainen varmaan arvaa, että meillä ei asu tällä hetkellä jaksava ja alati kekseliäs äiti-ihminen.

Edelleen piiperon kanssa taistelua, huutoa, mustasukkaisuutta, sotkemista jne. Heti kun luulen helpottavan niin kuuluu tuttu kiljunta ja kiukku :( Onneksi Onni on helppo vauva, ainut tuo tiheään syöminen. Nyt ehkä himpun helpottanut kun perunaa on syöty pari viikkoa, mutta pullo vois ruveta myös maistumaan niin pääsisin kodista tuntia kauemmas. Vaikka eipä silti, että jaksaisin mennä minnekään kun mies on kotona. Hyvää tietty tekis oma aika, muualla kuin kotona. Lauantaina ihan piristyin kun kävimme Ikeassa, paljon oli ihmisiä, mutta mua ei haitannut. Ompelin olkkariin sit uudet verhot, ihmettelen itsekin mistä löysin ajan ja tarmon. Toisaalta se oli rutiinista poikkeavaa, että ehkä siksi.

Huvittaa tosiaan tuo Murmelin koira ;D Mulle tuli mieleen, että mitähän mies miettii mielessään kun ihana, hehkeä, hauska, seksikäs nainen on muuttunut väsyneeksi, ärtyisäksi, kulahtaneeksi akaksi. Valaisin hieman syytä ärtymykseeni, että kuinka ihminen jota aina väsyttää ja koskee selkään (jäi krooniseksi odotuksesta) voi olla uberhyväntuulinen, kele. Mies tais oivaltaa jotain. Yrittää raukka sekin töiden ohella kotona hääriä, mutta väsyttää varmasti.

Onnilla keskiviikkona 4kk lääkäri joten kuulumisia sitten sieltä.



Hei vaan ja jaksamista. Ettepäi.

Huippu muppe taas kehissä:)



Ekat päivän naurut sai myös keijo.annikin kuvaus hieman " väsyneestä" vaimosta:) heh.. sitä samaa täälläkin..



Niin.. eilen olin päivän huippu väsy ja huono olo oli.. toinen tisukka alkoi olla hullun pipi ja punainen.. niin kaikki nyt arvaa.. rintatulehdus ilmeisesti. Kuume nousi vajaaseen 38 asteeseen..panadolilla laski. nyt on sellanen 37 ja yritän kokoajan kaurapussilla lämmittää ja imettää vaikka sattuu maailman eniten.. jos ei iltapäivällä ko mies tulee kotiin oo helpottanu niin meen lääkäriin..



johtui varppina siitä lauantaisesta vauvauinnista...höh.. ko muuten oli niin kivaa! Emmi nautti älyttömästi..naureskeli vaan ja läiskytti käsillä vettä. jahdattiin myös kumiankkaa:) oli huippua!!! suosittelen myös!! Emmi nukahti heti suihkun jälkeen 4h päikkäreille..ei huomannu ees päällepukemista.. väsyhän se uimisesta tulee:) harmittaa ettei päästä ens kerralla ko joudutaa mennä häihin..plääh..



Emmistä on tullu ihme vännäri.. hetkeäkään ei pysyis rauhassa sylissä vaan kiskoo ja luikertelee kokoajan pois..sama sitterissä.. alkaa olla kiire jo lähölle ilmeisesti..



no..pitää taas mennä lämmittään kaurapussia ja pumppaamaan:// palaan taas paremmalla ololla!



mirage ja emmi-empula-vempula 4,5kk

..kun toisella kädellä saa pitää tuttia nukkuvan tytön suussa. Taitaa kohta heräillä..



Ihan nopeasti kuulumisia: Meillä menee mukavasti! Vaihdettuamme apteekin vastikkeeseen allergiadiagnoosin jälkeen elo on tasoittunut nopeasti. Emmi ei enää herää kuin 2-3 krt yössä ja päiväunetkin kestävät välillä jopa 2tuntia. Yleisesti ottaen tyttö on hyväntuulinen ja huomattavasti aikaisempaa helppohoitoisempi.



Ensi viikolla palaveerataan allergialekurin kanssa kiinteiden uudelleenaloituksesta, kun ruokavälit ovat sen verran lyhyitä, että tuhdimpi ruoka lienee tarpeen.



Flunssakin jäi taakse. Maanantaina oltiin jo muskarissa ja perjantaina mennään vauvauintiin. Ja huomenna manselaisten toukojen kanssa mennään taas babybioon, huippua!!



Mies lähtee taas loppuviikoksi keikoille, joten olemme ihan tyttöjen kesken (ja ilman konetta arg!!). Mutta nyt, kun Emmin vointi on noin paljon parempi, ei huoleta jäädä kahdestaan.



No, nyt pikkuriiviö heräsi. Täytynee mennä tarjoilemaan lounasta!



Halauksia kaikille! Palailen taas paremmalla ajalla, kun ehdin vähän kommentoida muidenkin juttuja!



Jansku ja Limppu

Muppe täs taas..ajattelin kun täällä mua ymmärretään. Meillä on riitaa emännän kanssa..taas..se alkoi jo aamulla kun se heräs aamiaiselle klo 7..ei emäntä saa tulla sillon aamiaiselle vaan vasta kun isäntä on lähtenyt jotta saan kerjätä vapaammin..ilman isännän syyttävää silmää..emännällä ei oo ns. silmää millä seurata enää nykyään.

Aamupalan jälkeen meillä oli vauvan kanssa hauskaa, se tökki ja hiero mun selkään lelujaan..en mä ymmärrä miks sekin piti kieltää..mitä siitä jos olin puolittain makaamassa tytön lelukaaressa..hyvin me mahduttiin..mä painan vain 30 kiloa ja olen ylpeä tuuheasta turkistani..se auttaa minua levittäytymään tilaan kuin tilaa...karvatukkojen muodossa...mä jotenkin ymmärsin että just tää karvahomma nyppi emäntää..se on vaan kateellinen kun sen oma turkki ohenee päästä..kas kun antaa imee itteensä...en mä vaan antas jos noin käy..



murp..

tännekin, vaikka kävin jo mitat laittamassa neuvolapinoon.



Muppe-paralla riittää murheita, emännästä puhumattakaan... Meille on ilmestynyt vissiin naapurista kotoisin oleva pikkuinen kissa, oliskohan keväisiä tai talvisia pentuja, ei ainakaan kovin iso ole ja kovin hellyyden kipeä. :) Neitokainen sitä sitten roikottaa ympäri pihaa ja yleensä takaisin vesikipolle... Kissaparka, joka ei ymmärrä omaa parastaan ja pysy pois tytön ulottuvulta, kun aina kiertää jaloissa. :)



Neuvolassa todettiin Joonan saaneen taas kilon lisää painoa ja pituutta 3cm. Poika on jo niin iso, että jää kohta kaukalo pieneksi. Josko puolen vuoden päähän pääsis, niin sais vaihtaa neidin toiseen istuimeen ja Joonan vähän isompaan. Taitaa kyllä Joona siinä vaiheessa painaa aika reippaasti... Nytkin jo kilon-puolitoista painavampi kuin kukaan muu meillä tässä iässä. Muuta erikoista sanottu Joonan kehityksestä, mutta mahallaan pitää pitää usein, kun ei vielä(kään) kannattele päätään käsistä nostaessa. Mahallaan ja sylissä pystyssä ollessaan pää on ylhäällä hyvän tovin eikä juuri keiku, mutta käsistä ei vaan nouse. Taitaa pää painaa liikaa. Kääntymistä yrittelee, mutta ei vielä onnistu ilman apua. Kyllä se varmaan kohta tulee, kun välillä on niin mutkalla että! Kiinteitä en vielä aio aloittaa, kun on tyytyväinen vielä maidon kanssa ja silläkin hyvin kasvaa. Ja kun yöt menee vielä hyvin ilman suurempia valvomisia.



Mutta pitää mennä väsäämään syötävää, illalla on vanhempainilta ja yhdistyksen syyskokous koululla, joten pitää sinne mennä...



Hyvää syksyä kaikille!



Äippä, Joona + 3 sisarusta

alkaa kohta olla näitä PATE -oireita, kun joka välissä pitää olla jotain naputtelemassa... Nytkin muka hyvällä syyllä nostelemassa sivulta 3... Hih!



Käytiin kylässä aamupäivällä ja ihmeteltiin kaverin kanssa, kun meidän pojilla on ikäeroa 7kk, mutta Joona on kovaa vauhtia ottamassa kaveria kiinni. Tosin syntymämitoissa eroa oli Joonan hyväksi 8,5 cm ja 3015 g :)



Pikainen viesti näköjään taas, kun kuuluu nälkäistä kitinää. Jos huutoon asti mennään, on jo tosi nälkä ja silloin on kiire... :)



Äippä taas

Meillä on opittu tänään kiljahtelemaan. Ja ne kiinteät. Melkoista hermo puuhaa. Urhoollisesti työntelen kymmenen lusikkaa ja saan sisään ehkä reilun lusikallisen. Viimeyö meni pitkästä aikaa yhdellä heräämisellä jee. Mies on palannut makariin nukkumaan ja se tuntuu kivalta. Tosin nyt vieressä on elämää molemmin puolin ja sängyn alla herra Muppe kuorsaa ja örisee. Se sai kuistin majaansa kun vauvan sänky siirrettiin sille puolen sänkyä. On melko tarkka koira..tulee nimittäin vahtimaan siivoustoimenpiteitä mikäli ne koskettaa hänen majaansa.

Lumi kääntyy selältä mahalleen mikäli huvittaa. Kun on aikansa ollut mahallaan pää pystyssä alkaa poski maassa lussuttamaan peukaloansa. Yrittää se pöngätä sitterissäkin istualleen ja vatsa jumppaa selältänsä istumaan tekisi aivan loputtomiin kun pitää käsistä kiinni. Meleko veikeen kuulloista tuo kiljahtelu.



Mä, Muppe ja Lumi 4 kk 10pv

olen näitä touko-juttuja välillä lukenu, vaikkei odotusajan jälkeen ole tähän pinoon tullut asetuttua. synnytystarinaa tuli kirjoteltua niin moneen paikkaan, että ei jaksanu sitten enää toukopinossa, ja vauvastakaan ei ole yleensä ollut mitään erityistä kerrottavaa. pistetääs nyt jotain... hän on rauhallinen ja enimmäkseen hyväntuulinen lapsi. unenlahjat on huippuluokkaa:)



pelkällä rintamaidolla on kasvettu tähän asti, nyt selkeesti tiheän imun kausi meneillään (alle parikuisena alkoi nukkua yöt kokonaan, 10-12 tuntia kerrallaan. nyt on reilun viikon herännyt taas aamuyöllä kerran syömään. onneksi saan helposti uudelleen nukuttua)..



ensi viikolla tulee 4kk täyteen ja on seuraava neuvola. saas nähdä, mitä vaaka nyt näyttää. pituutta on pojalla joka kerta ollut hurjasti lisää. tällä hetkellä käytössä on 68-70cm vaatteet ja olen ihan kauhuissani, että ehtiikö noita kaikkia käyttää (3kk neuvolassa pituus oli 65cm, syntyessä 51cm, joten aika hyvin tullu lisää)



poika kampeaa itseään ylös minkä vain osaa, pyrkii istumaan ihan koko ajan, kääntyilee vikkelään, yrittää ryömiä yms. kova juttelemaan, kunhan vain saisi selvää mitä höpöttää:D

terveitä ollaan tähän asti oltu, että sikäli ihan kivasti menny.



jossain määrin mekin hörhöillään: kestovaipat ja kantoliinat on käytössä;) (noi kaksi vissiin riittää luomu-leimaan, mikäli lehtiä on uskominen?) kestoilua täydentelen kestoliivinsuojilla, ja onhan se lunettekin jo entuudestaan odottelemassa seuraavaa käyttöä;D perhepetiin on totuttu nukahtaa, se on niin kätevää, ja ei tota pikkuista vielä henno edes ajatella kauemmas:D



kyllä äitiysloma parhaimmillaan on just sitä mitä elämän kuuluukin olla:) lapsi kotona oman äidin kanssa, ja äidilläkin on aikaa siivota ja sisustaa intonsa mukaan, kun ei tarvitse kiiruhtaa aamuisin töihin. sosiaalista toimintaa voi sopia mielensä mukaan, ehtii näpertää kaikkea, ja miehenkin kanssa yhteistä aikaa on nyt enemmän kuin töissä käydessäni;) nyt kun riittää aikataulutukseen, että tsekkaa miehen työvuorot. parisuhde on todella vauvan syntymän jälkeen tullu vielä läheisemmäksi kuin ikinä... tosissaan, tätähän se onni on:)



vastahan se toukokuu oli, mutta näitä kun lukee, tulee haikea olo että toukovauvat on jo isoja, ja tuolla odotuspuolella on jo uusi toukokuisten pino kasvamassa... snif!

olla kiireitä itse kullakin. :) Nostanpa pinoa ja palaan huutelevan isännän seuraksi...



Äippä ja seuraa vailla oleva Joona

Kyllä tääl tulee käytyä lukemassa monasti, mutta kirjottaminen onkin sit toinen juttu. Se on toi aika jotenkin niin rajallista;-) Kokeilin hetki sitten vauvajumppaa, kun löysin netistä ohjeet. Neiti kikatti kun viimestä päivää ja mä tein kuolemaa naama punasena! Jaa huono kunto vai...?! No jos pikkuhiljaa yrittäis. Oletteks te kovia ulkoileen? Mä tunnen huonoo omatuntoo, kun en käy läheskään niin usein vaunuilemassa, kun varmaan pitäis. (Siitä on varmaan ohjeistus jossain Täydellinen Äiti-kirjassa...) No tänään oltiin tunnin verran liikkumassa, josta osa meni kaupassa. Likka oli hereillä koko ajan ja kotona laitoin omaan sänkyyn ja sinne nukahti. Epänormaali kenties:-)Kertokaa kokemuksia rintarepusta? Hankin sellasen heti alkuunsa ja tuolla se pölyttyy kaapissa. Jotenkin se on hankala käyttää (hintaan nähden!!!). Kantoliina olis varmaan ollu fiksumpi näin jälkeenpäin ajateltuna, ehkä. Oli mulla jotain muutakin asiaa, mutta ne pysyy päässä vaan rajallisen ajan nykyään, ett koitan kirjottaa sit myöhemmin lisää.

Hiljaista näyttää ketjussa taasen olevan. Itsekkään en ole paljoa jaksanu kirjotella, nyt neiti nukkuu liinassa joten kun on ruhtinaallisesti jopa kaksi kättä käytössä niin pitää heti kirjoitella. :D



Laitoinkin tuonne toukokuisten mitat-pinoon tiedot 4 kk neuvolasta, eli pituutta oli 62 senttiä ja painoa 6,9 kiloa. Tasasta kasvua on ollut, tosin nyt kun ollaan alotettu kiinteät niin tuntuu että tytsi on pulskistunut reippaammin. Meillä maistuu hyvin peruna, porkkana ja kukkakaali. Olen itse väsännyt noita kasvissoseita, mutta hedelmäjutut olen ostanu kaupasta. Miellä neiti saa lounasaikaan kasvissosetta, iltapäivällä hedelmäsosetta ja illalla velliä ennen nukkumaanmenoa. Kuinkas paljon teidän muiden vaavit syö? Väleissä sitten tissiä vaihtelevin väliajoin.

Miia on oppinut kiljumaan. Hän saattaa makoilla lattialla puolisenkin tuntia ja vaan kiljua ja hihkua. Välillä on telkkarin katsominenkin mahotonta kun neiti vaan hihkuu. Vatsalta käännytään selälleen ja leluja osataan pitää kädessä. Hampaita on edelleen yksi pieni valkoinen piste suussa, en ees tiedä voiko hampaaksi sanoa.



Itse olen yrittäny epätoivoisesti karistaa näitä kiloja. Ollaan käyty melkein joka päivä vaunulenkillä ja sain siskolta jumppapallon, jolla pitäis yrittää treenata vatsalihaksia. Harmittaa kun ei miulla ainakaan tuo imetys vieny yhtään kiloa, luulisin että taisi tulla vaan lisää. Odottelenkin tässä että sataisi lunta niin pääsisi hiihtämään ja luistelemaan.



Nyt pitää hiippailla siivoamaan, oonkin jo lykänny sitä muutaman päivän tässä.



AngelEyes kera Miian

Pitääpäs ittelläki vähän kirjotella.. =)



Meillä on ollu syksyn eka nuha, jonka myös neiti sai.. =/ Ensin sairastu isoveli, sitten neiti ja viimeks minä. Muuten ollaan parannuttu, mutta pienellä on ääni painoksessa vieläkin ja nenä vuotaa.



Kiinteistä.. Meillä tuli ilmeisesti perunasta oireita.. Alkoi nukkumaan tosi huonosti sen jälkeen kun ne oli alotettu ja ihoon tuli pari kuivaa aluetta. Niinpä kokeilin jättää ne pois, ja nyt on yöunet palanneet! Jee!! Pitää alkaa tota pottua taas sitten myöhemmin tarjoamaan. Nyt syö vihanneksista porkkanaa, maissia ja kukkakaalia.



Murmelin koiran kuulumisia on kyllä aina hauska lukea! Saapi ittekseen täällä naureskella.. =)



No, nyt neitillä menee heemo.. =)



miitu, emäntä (taitaa olla) 4kk3vkoa ja pieniisoveli=)

Hei vaan..ihan etusivulla ollaan vau. Eilen oli reissupäivä. Käytiin tytön kanssa kaverilla kattoo noin kolmeviikkoa vanhempaa vauvaa. Hauskan näköisiä olivat kun lattialla tutustuivat. Käsillä vähän tunnusteltiin. Lumi varmasti luuli sen toisen tassuja omikseen ja oli iloisesti yllättynyt kun ne olikin nenän edessä eikä vatsakummun takana. Hurautin vielä mummolaan iltapäivällä ja kaikenkaikkiaan oli kiva päivä. Noh..kotiinpaluu olikin sitten vähän..hurja. Lumi alkoi itkemään iltaitkua matkalla..ei auttanut kuin pysähtyä ja alkaa tyynnyttelemään..matka jatkui ja...." äiti ajaa tosi lujaa isän luo... ihan kohta ollaan kotona " X 100..katteleppa katulamppuja ..noh viimeiset 40 kilsaa vaan enää... tultiinpa aika haipakkaa.

Kotona oli tosi tyytyväinen ja iloinen tottakai.



Muppe täs..jep..mä sain olla kotona eilen ihan rauhassa...jännä vaan kun oli niin pirun tylsää..ei mitään kerjättävää..ei heiluvia jalkoja..ei heiluvia leluja..ei muruja lattialla..ei edes räkää muistuttavan parsakaaliperuna piltin periä...ei mitään ... isäntä kavalsi mut emännälle ja kertoi mun hortoilleen eteisessä koko illan jopa nukahtaneen sinne....hei mä oon 10 v..uni tulee sit yllättäin..enkä mä niitä oottanu ...Kertulla eli kepalla on juoksu naapurissa..ton mä kyllä kuulin muualta..mut on leikattu omaksi parhaakseni.

Emäntä toi mulle letun..siks mä en nyt hauku sitä ..NO SIITÄ EILISESTÄ HYLKÄÄMISESTÄ !

meillä on myös rintareppu, kun lahjaksi saatiin. minä en pidä siitä, tulee hartiat kipeiksi jos repussa kantaa. ne hihnat on kuitenkin niin kapeat ja en sa lasta sopivalle korkeudelle... kaipa se on yksilöllistä, ´moni tykkää. meilläki isi käyttää reppua jos pitempiä matkoja kantaa. liinat ei vissiin ole kovin miehekkäitä;)

itsekin enimmäkseen kantamalla kuljetan lasta, liinoja olen itse ostellut. nyt niitä on pari trikoista ja pari kudottua:) suosikkiliinani vaihtelee, usein tulee sidottua sama monena peräkkäisenä päivänä.



ei olla vielä kiinteitä maisteltu, toivottavasti tuolla puolen vuoden paremmalla puolella vasta.



painosta joku sanoi jotain... jännityksellä odotan kuinka käy äidin painon sitten, kun vauva alkaa laajentaa ruokavaliotaan. imetys on kyllä kovin kuihduttava juttu ainakin täällä päin!



tähän mennessä kilojen suunta on edelleen jatkunut tasaiseen tahtiin kevyempään suuntaan, ja mies jo huomautti että kohta näkyy läpi. ennen raskautta olin vissiin hoikka, synnytyksen jälkeen aika pian vähän liian laiha. ... ei vaan ole nälkä, ja tietysti imetyskin vie mehuja, ja aika paljon tulee liikuttuakin. lisäksi minusta on tullut tarkempi huusholli-ihminen vauvan myötä, ja pesen ja touhuan koko ajan jotain. en vain huomaa syödä. yleensä aina jos suunnittelen että huomenna aloitan päiväni kunnon aamiaisella, niin siinä vaiheessa kun meinaan istua pöytään, muistankin pistää pyykkikoneen päälle, tyhjentää pyykkitelineen valmiiksi, antaa koiralle vettä, siivota kanihäkin, kutoa pari kerrosta eteenpäin pojan villahousuista, ja kaiken tuon jälkeen yleensä vauva kaipaa huomiota, ja tyydyn taas kerran nauttimaan aamiaiseksi pelkkää vettä... iltapäivällä mies yleensä kokkaa meille sen päivän pääruuan (hän tykkää ruuanlaitosta ja imuroinnista, joten saa ihan vapaasti toteuttaa itseään:D), välttämättä en ole muistanut syödä mitään ennen sitä. no illalla on vähän sama juttu, että välipalaksi huuhtelen itselleni jonkun hedelmän, ja sekin saattaa jäädä kesken, jos muistan yhtäkkiä, että jostain on pölyt pyyhkimättä tai peili kiillottamatta... kun pojan valveilla ollessa pyrin seurustelemaan hänen kanssaan, en yleensä harrasta istumista hänen nukkuessaan (paitsi illat monesti venyy kun vastaan sähköposteihin ja kurkkaan nettiä). juomisista olen kyllä pakottautunut pitämään huolen, pidän yleensä vieressäni puolen litran vesipulloa, jota täyttelen monta kertaa päivän mittaan. siten pysyn virkeänä, kun ainakaan nestehukka ei vaivaa;) lisäksi kahvia menee aika iso tuoppi...



no, tämä on kai pelkkä ohimenevä vaihe. johtunee imetyshormoneista, että en ole ikinä väsynyt. normaalitilassa näin pienellä ruualla, näin vähällä unella ja näin aktiivisella toiminnalla ei kyllä jaksaisi väsymättä! joten eiköhän tää tilanne ja mun touhukkuuteni tasaannu siinä vaiheessa kun vauvalle alkaa mennä kiinteitä ja imetys vähenee. sittenhän hormonitkin pikkuhiljaa alkaa palautua normaalimääriin... vai?

joku kysyi... pitääpä mietiä. aamulla herätessä syö, sitten aamupäivällä ennen päiväunia, yhden maissa päiväunilta herätessä, iltapäivällä ennen seuraavia päiväunia+ niistä herättyä, sitten alkuillasta ennen viimeisiä välitorkkuja, ja lopuksi pitkä syöminen ennen nukkumaan menoa. tulikohan tosta n 7x. joskus herää aamuyöllä pikaisesti syömään, mutta enimmäkseen yöt nukutaan putkeen (nyt on alkanut jyystää nyrkkiään siihen malliin, että luulen hampaiden jotenkin jo kiusaavan, vaikkei mitään ikenien läpi vielä ole tullut).

että päästään etusivulle, vaikka eipä tänne mitään erikoista kuulu.



No, jotain sentään:



RUOKAILUASIAA: Aloitimme allergialääkärin luvalla riisivellin antamisen. Vastaanotto on vaihtelevaa. Ensimmäisen päivän Emmi hörppi sitä innoissaan lusikasta ja itku tuli, kun en antanut pientä tippaa enempää. Sen jälkeen onkin ollut hankalampaa. En oikein tiedä, kuinka päin olisi järkevintä tehdä, loogisempaa olisi antaa ensin velli ja sitten maitoa. Mutta ainakin nyt Emmi hermostuu, jos on nälkäinen ja koetan tarjota velliä. On ollut pakko antaa ensin pulloa niin, että pahin nälkä taittuu ja sitten vasta velliä. Toivottavasti en tee itselleni karhunpalvelusta myöhempää ajatellen...



AUTOKOULU tuntui hyvältä ajatukselta suorittaa äitiyslomalla, enää en ole niin varma. Kauhea säätäminen on ollut, että olen päässyt tunneille. Huomenna on teoriakoe ja kuten voitte arvata, aika hiljaista on tuon lukemisen suhteen...Pitäkää peukkuja!



Ratissa olen mielestäni aika onneton. Ajo-opettaja sanoi, että rentoutta pitäisi saada ajoon lisää. Millä ihmeellä voin olla rento, kun Kamikaze-mummut polkupyörineen vaanivat jokaisen puskan takana!!??



VAUVANI LIIKKUU: Emmi viimein eilen intoutui kääntymään, parikin kertaa sekä selältä mahalle että toisinpäin. Tosin vaan pehmeällä alustalla ja kun laitoin lattialle loppui halu yrittää ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen. Mutta positiivista tässä on se, että nyt mahakipujen hellitettyä Emmi on selvästi alkanut viihtyä paremmin mahallaan ja kiinnostua liikkeelle lähdöstä. Istumaankin hän kovasti punnertaa ja kiukku on kova, kun se ei vielä onnistu. Napansa ympäri hän kiertää kovasti ympyrää.



Pitäkäähän itsenne ja pikkuihmiset lämpöisinä! Tämä liikkeellä oleva flunssa-aalto on kertakaikkiaan karmea: Kaverini 11kk poika joutui pari päivää sitten TAYSiin, kun hengitystiet ovat niin liman tukkimat, ettei henki kulkenut. Onneksi tilanne saatiin hallintaan ja pääsevät varmaan pikapuoliin kotiin.



Voikaahan hyvin!



Jansku ja Emmi 4,5kk

Se onnistui ! Lumi alkoi syömään soseita. Porkkana peruna piltti upposi..tästä taitaa olla jo viikko. Aluksi tuntui ihan toivottomalta sotkemiselta mutta kas..annoin imeä lusikkaa vähän pidenpään niin jopas se keksi syömisen riemun. Nyt pentu alkaa innoissaan riehumaan sitterissä kun pilttipurkin ottaa esiin. Ei minulla ole mitään hajua miten noita tulisi antaa mutta sellaisen 1/4-1/3 se lipoo pilttipurkista nassuun. Perunaisempaa annan alkuiltapäivästä seuraavalla ruualla luumua ja iltasella vielä perunaporkkanaa jos vaan huolii. Tänään se sitten litki illalla velliä ainun pullosta kun siinä oli vellitutti..sisältönä perunaporkkana velliä..

Yleensä käytän aventin pulloja ja yleensä tyttö ei suostu syömään pullosta.



Oisko teillä vinkkejä tuohon pullo ja korvike hommaan..millä sen saa syömään pullosta nannia kun ei sitten millään meinaa kelvata. Olisin joskus vapaata vailla.



Muppe kuorsaa jo :)