Mitä mieltä olette pienten lasten yökyläilystä kavereiden luona?

tulee ensimmäinen, ja sekin vain siksi, että meillä YYA-sopimus yökylään tulevan äidin kanssa, lapset ekaluokkalaisia ja kummallakin vuorotyö ja kumpikin yh. Eli yökyläily pakollista ei lapsista lähtevää.

hoitovastuusta.

Hyvin on mennyt, mutta riippuu tietysti niin paljon lapsesta. Meillä olleet aika usein myös mummoloissa yökylässä, joten ehkä sekin auttoi. Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut, vaikka meilläkin on ollut lasten kavereita yötä samasta iästä lähtien.

Ja suoraan sanottuna oli hankalaa. En meinannut saada millään nukkumaan ja levoton yö oli.



Sitten kun äiti tuli hakemaan niin kertoikin ettei poika ole kertaakaan vielä nukkunut omassa sängyssä, siis nukkuu aina heidän välissää. Jos olsin ton tiennyt niin en olisi yökylään huolinut. Yöllä istuskelin hänen pedin vierellä että nukahti ja siis heräsi kolme kertaa yön aikana. Kun ei kotonakaan osaa nukkua omassa sängyssä niin ihmettelen kuinka meille tuputtivat ja eivät tätä kertoneet etukäteen. Itse en moista huomannut kysyä.



Musta lapsen pitää olla omatoiminen pitkälle nukkumis asioissa ennen kuin yökyläillään.

hyvän tarhakaverinsa kanssa...He siis puolin ja toisin puhuvat siitä, että ensin tulen minä ja sitten toisinpäin. Vaikka tunnemme hyvin tämän lapsen vanhemmat ja ollaan tekemisissä muutenkin välillä vapaa-ajalla, en ole siihen vielä " uskaltanut" suostua.



Ehkä ensi keväänä aikaisintaan.

Ja mielellään niin varmoja ettei sitten yöllä tulisi mitään pahempia ikäväitkuja vaikka eihän niitä tietysti voi aina etukäteen ennakoida. En osaa sanoa mitään ikää, esikoiseni on 4 ja hän on ainakin vielä liian pieni. Ehkä kouluiässä?

ei meillä yökyläilyjä yksin kaverilla olla harrastettu vasta kuin kouluiässä. Enkä haluaisi alle 7v. lasta yökyläilemään yksin meillekään...

Mummulla on ollut ja se on ok koska mummu on tosi tuttu ja rakas lapselle. Mutta en kyllä päästä kaverin työ vasta kuin kouluiässä. Juuri sen takia ett must täytyy olla omatoiminen kun menee yökylään. Ei ole kiva jos valvottaa isäntiä tai muuta hankaluuksia.

mummo ja lähisuku on eri juttu, mutta joku 4v tarhakaverukset - en halua luovuttaa lasta vielä yökylään. Itselläni ne olivat kovia juttuja silloin, kun olin n. 11-14v. Me tirskuttiin pitkään illalla, valvottiin ja juteltiin. Kerran lähdettiin aamulenkille klo 6 aamulla.



Mutta en mä semmoista alle kouluikäistä vielä haluaisi päästää, kun ei ole semmoista tarvetta - ja kun lapsenhoitajia löytyy mummolasta. Ymmärrän kyllä ettei kaikilla löydy sisaruksia, eikä kahta huolehtivaa vanhempaakaan.

Jos sitä nuorempi menee yökylään on se kaverin vanhemmille jo hoitokeikka ja maksun paikka.



Eli alle kouluikäiset menevät hoitoon ja koululaiset voi jo kyläilläkin.

Ainakin meidän lasta pyydellään kovasti yökylään. Itse en kylläpäästä kuin vasta kouluiässä.

Ja meillä on ollut yökylässä hänen paras kaverinsa. Yökyläilyt on järjestetty joko tyttöjen omasta halusta tai sitten meidän vanhempien menoista johtuen.



Kivaa on ollut kaikilla!

Vauvasta lähtien yksi lapsistani ollut " kaveri" samanikäisen kanssa. 2v lähtien hakivat toisiaan ulos ja kyläilivät toisillaan (saivat mallia isommilta sisaruksilta). Toinen lapsistani on 3v asti yökyläillyt hoitolapseni kotona. Ja yksi lapsi ei nuku missään muualla kuin omassa sängyssä.

Ei se omatoimisuutta ja reippautta vähennä. Hyvä vaan, jos vähän kapinoikin.

mutta kyllä lapsen pitää pärjätä yksin yönsä ensin. Eli pystyy nukahtamaan yksin, ei saa olla ylivoimaisia pelkoja, löytää vessaan.

kun äidistä ja isästä tuntuu että on valmis.



Esikoisemme oli ekaa kertaa yökylässä kun oli 5,5 v ja siitä asti sitten ollut enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Aina on sujunut todella hyvin. Naapurin tyttö oli meillä jo 4-vuotiaana, mutta otsin hänet mielellään, koska tiesin, että on tosi ikäisekseen kehittynyt. Hän on myös ollut meillä säännöllisesti, on nyt 6v. Aina mennyt mainiosti!! Toki tilanne on vähän toinen kun ollaan naapureita, eli jos jotain olis niin helposti pääsis takas.



Poikamme on 4v enkä kyllä vielä vähään aikaan antais hänen yökyläillä! Sen verran tarvii vielä apua ja saattaa heräillä yöllä jne.



Toisaalta, meillä oli kerran yks 8,5-vuotias lapsen kaveri täällä, jota en alunperinkään halunnut ottaa, mutta tytön äiti halus niin kovasti. Tiesin, ettei tämä tyttö ole kypsä siihen, ja just niin se meni, ei osannut nukahtaa, kukku meidän kanssa klo 00 hereillä, vaati että olis pitänyt katsoa lastenohjelmia tohoh aikaan, ja kun passitettiin nukkumaan niin itki että hän on tottunut saamaan sitä ja tätä, ja nukku sitten meidän välissä ja heräs yölläkin haluamaan vaikka mitä. Ei kiitos enää yökylään meille!

Lapset ovat kyllä erilaisia. Me oltiin aikoinaan alle kouluikäisenä lähikavereilla yökylässä enkä usko siinä mitään kovin suurta ongelmaa olleen, kun puolin ja toisin oltiin. Me oltiin kyllä heti jo seitsemän-vuotiaina partio- ja seurakuntaleireillä ja olisivat varmaan olleet todella kovia paikkoja, jos ei olisi ollut aiemmin yökyläkokemusta.



Myöhemmin partiojohtajana ollessa oli aina joku lapsi jolle vielä reilu 10-vuotiaanakin oli leiri vielä kova paikka. Lapset siis todella erilaisia tässä asiassa. Mutta jos vähänkin ajattelee, että lapsi lähtee joskus leirille, niin kannattaa sitä ennen harjoitella tuota yökyläilyä.



Oma lapsi vielä niin pieni, että ei ajankohtaista.

Ja kyllä oli kamala yö heräsi klo 1.00, 3.00, 5.00 ja 7.00. Joka kerta piti nukuttaa. Halusi kovasti mun viereen nukkumaan mutta siihen n suostunut vaan sitten menin aina nukuttamaan sinne sisaruspedille meidän lasten viereen. Kyseinen lapsi ei ollut siis todellakaan valmis yökyläilyyn. Kovasti äiti silti meille aina tyttöään tuputtaa yöksi. En ole enään ottanut paitsi päivisin tietty.



Tuosta syystä en lähetä lapsia minnekään yökylään ennenkuin tiedän että pystyvät olemaan siellä yön ilman että tarvitsevat palveluita yöllä.

En ainakaan vesi perheeseen jossa itsellään on myös pieniä lapsia tai vauva joka valvottaa lisäksi.