Vauvakuume iski jälleen!
Olen vannonut viimeisen eli 4. jälkeen, että ei enää yhtään. Nuorin on nyt kohta kolme (vanhin on 10v). Minulla on ollut reilun vuoden hormonikierukka ja reilun viikon oli rinnat ihan tajuttoman kipeät. Ja oli epämääräistä vatsakipua. Aloin jo pohtimaan, että olenkohan raskaana. Kuukautisia ei ole juuri ollut, lähinnä pientä tiputtelua aina kerran kuukaudessa ja siitä on aina pikkuhousun suojalla selvinnyt. Aloin jo pohtimaan, että koska on viimeksi ollut tiputteluja ja tuntui, että siitä on aika pitkä aika.
Iski hirveä paniikki ja mietin asiaa yhden yön ja sitä miten kamalaa se olisi jos vielä yksi tulisi ja etten enää tahdo. Ikääkin on jo paljon (37), ei enää yöheräilyjä jne.
Miehestäni ei tukea ole, koska hän olisi ihan valmis vielä uuteen vauvaan ja kun hänelle kerroin jo riemastui asiasta. No eilen hain varoiksi testin, oman mielenrauhan saamiseksi. Vaikka tiedän, että ehkäisymuoto on lähes 100% varma aloin jo pohtimaan, jos se on liikahtanut paikoiltaan tai jotain muuta... Tulos oli neagatiivinen ja olin helpottunut.
Mutta nyt on tänään koko päivän pyörinyt mielessä, että olisiko se ollut sittenkään niin kamalaa ja mitäs jo tehtäisiinkin vielä yksi.
Hulluuttako?
Kommentit (9)
Siis haluatko vauvan vai mitä sää sielä piperrät jostain yliopistopisteistäsi???
Jos haluat vauvan, halua sitä ja puhu miehelle. Hankkikaa jos haluatte molemmat.
Jos 4 lasta riittää niin riittää.
Lue kierukkasi ohjeet: eikö hormoonikierukalla voi olla normaalia kuukausien kesto kuukautisissa? Voisit silti vähän tehokkaammin pitää huolta kuukautisistasi ja tiputteluistasi. Onko mm. papassa tullu käytyä?
Hormonikierukka päinvastoin vie monelta kuukautiset kokonaan pois, niinkuin minultakin. Siis kerran kuussa (kuukautisten aikaan) on vain vähän tiputtelua, aina ei sitäkään. Papakokeessa kävin viimeksi ennen kuin kierukka laitettiin eli reilu vuosi sitten, joten sekin asia pitäisi olla kunnossa.
Ja kuten sanoin, emme ole missään nimessä vauvaa tällä hetkellä tekemässä. Sanoin, että vauvakuume iski. Mutta olette varmaan oikeassa, tämä 4 saa riittää. Onhan tässä vielä iso urakka edessä ennenkuin nämäkin saa kunnialla kasvatettua.
Tuntui vain hassulta kommentti, mieti mitä elämältäsi haluat, koska 1 lapsi ei voi mitenkään sitä muuttaa.
ap
Sun töihinmeno ja valmistuminen lykkääntyy, vanhenet koko ajan jne. Itse en ymmärrä lainkaan naisia, jotka vain haahuaa kotona työstäen uusia vauvoja.
Äitiysloma kestää 9kk ja sen jälkeen olen aina palannut töihin. Opiskelen työnohessa uutta ammattia, jota jo teen, mutta johon ei ole muodollista pätevyyttä. Niin ja valmistun vuoden sisällä.
Työkokemusta on yli 13v, joten kotiäitiys on minusta kyllä kaukana.
ap
Mitä järkeä tehdä kauheasti lapsia ja hoidattaa ne muilla? Samaten opiskelu työnteon ohella kertoo siitä, että sinulla ei varmasti ole nytkään tarpeeksi aikaa jo olemassa oleville neljälle lapselle.
Mieti kumpaa katuisit enemmän; sitä että teette vielä yhden lapsen, vai jätätte tekemättä?
Jos teillä on sydämissänne vielä tilaa yhdelle lapselle ja henkisesti ja fyysisesti ja taloudellisesti resursseja riittävästi, neuvoisin että lähtekää vaipparumbaan vielä kerran, oli ympäristö mitä mieltä tahansa. :)
Miltä sinusta tuntuisi, jos olisit pieni lapsi (yli 9kk) ja sinun äitisi jakaisi vapaa-aikansa isäsi ja neljän sisaruksesi kanssa. Päivät äitisi olisi muualla ja tekisi tärkeämpiä töitä. Viikon loppuisin äitisi hoitaisi kotia ja olisi oikeutetusti väsynyt. Kuinka usein SINÄ haluaisit käpertyä aivan rauhassa oman äitisi syliin ilman, että äitisi yrittäisi jo viiden minuutin kuluttua lykätä sinua jonkun toisen syliin tai sohvalle? Kuinka usein SINULLE riittäisi nukkua aivan rauhassa äitisi kainalossa? Kuinka usein SINÄ haluaisit jutella oman äitisi kanssa aivan kaikessa rauhassa?
Millaiseksi uskoisit juuri SINUN ja tämän 5:nnen lapsen äiti-lapsi-suhteen muodostuvan? Uskoisitko, että lapsesi kokisi sinut myös murkkuikäisenä läheisimmäksi aikuiseksi elämässään?
Eli palasin järkiini. Ei siis enää lapsia meille. Nämä neljä ihanaa lasta riittää meille. Olen siis ollut vakuuttunut tästä asiasta jo kuopuksen syntymästä asti. Mieheni vaan aina aika ajoin yrittää ylipuhua ja nyt tuo epäily raskaudesta sai hetkeksi minutkin sekaisin, kun jouduin miettimään hetken, jos olisinkin ollut raskaana. Mutta en ollut, joten se siitä. Hormonikierukka on ja pysyy ja keskityn jo olemassaolevaan.
ap
joten ajatus mieti mitä tahdot elämältä tuntuu hassulta.
Tälläkin hetkellä työskentelen unelma-ammatissa ja opiskelen samalla. Olen aina ystävien ja tuttavien mukaan ollut superäiti, koska jaksan ihan mahdottomasti samaan aikaan. Se, että työn ohessa ja 4. lapsen äitinä suoritin viime vuonna yliopistossa yli 50 opintopistettä on kyllä omastanikin mielestäni aika saavutus.
Minä en koskaa alistu negatiivisuuteen ja valitukseen, että voi kun elämä on niin rankkaa. Okei, ehkä se toisinaan on, mutta ei se parane sohvan pohjalla murjottamalla.
Kyllä hyvä parisuhde, rakkaus lapsiin ja hyvä työ ja terveys ovat jo niitä elämän peruspilareita, että jos ne asiat on kunnossa sitä jaksaa melkein mitä vaan :)
ap