Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ei sillä oikeasti ole juuri mitään merkitystä viekö lapsen alle 3-vuotiaana hoitoon vai ei.
15.09.2007 |
Jos vanhemmat rakastavat ja ovat läsnä niin hoitoonvieminen ei aiheuta kenellekään traumoja. Tämä siis jos nyt ei puhuta pitkistä yhtäjaksoisista pätkistä lapsen ollessa vielä hyvin pieni.
Miten ihmiset ovat aina yhtä sokeita näiden tutkimusten suhteen? Pari päivää sitten täällä oli juttua tutkimuksesta, jossa kerrottiin että yksinhuoltajien lapset ovat huonommassa jamassa kuin muiden lapset. Uutisessa kuitenkin kerrotiin, että yksinhuoltajuus itse ei ollut se vaikuttava tekijä vaan, että ongelmia oli enemmän perheillä, joissa oli yksinhuoltaja. Tämä pitäisikin alkaa kertomaan aina näiden tutkimusten yhteydessä sillä ihmiset eivät selvästikään osaa sitä itse päätellä.
Kukaan ei kiellä, että on olemassa tutkimuksia joissa sanotaan, että alle 3-vuotiaan paras hoitopaikka on koti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tilanne on kaikille sama. Tämä ei myöskään tarkoita, että hoitoonvieminen itsessään ja yksistään aiheuttaisi traumoja vaan kyse on, kuten aina, kokonaisuudesta. Jos perheessä ollaan yhdessä, lasta kuunnellaan eikä kasvattamista ole jätetty toiselle taholle niin päiväkoti ei tuhoa kenenkään turvallisuudentunnetta. Samoin kuin pelkkä kotona hoitaminen ei takaa kenellekään lapselle onnellista elämää.
Noin puolet alle 3-vuotiaista hoidetaan Suomessa kotona. Miksi siis lasten mielenterveys ongelmat ovat täällä yleisempiä kuin muualla, jossa kotona hoidettujen määrä saattaa olla jopa pienempi? Onko vika suomalaisissa vanhemmissa? Vai kenties siinä, että monilla tuntuu edelleen olevan asenne, että jos lapsi hoidetaan kotona niin muuta ei sitten tarvitakaan? Luullaan, että sillä ollaan turvattu lapsen mielenterveys.
Minäkin olen hoitanut lapseni yli 3-vuotiaiksi kotona. En yritä sanoa, että viekää kaikki lapset hoitoon. Yrittäkää kuitenkin muistaa, että se ei ole se ratkaiseva tekijä. Jos se ei tunnu oikealta niin älkää tunteko syyllisyyttä. Älkääkä viitsikö syyllistää.
Kommentit (78)
Siis normaaliperheessä. Anteeksi vaan, mutta epäilen hieman pätevyyttäsi näiden yhtenevien tutkimustulosten rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siis lapsi joutuu olosuhteiden pakosta hoitoon, mutta perheessä ovat muut osa-alueet kunnossa niin ei se yksistään vaikuta suuntaan eikä toiseen.
Tietenkin puhutaan aivan eri asiasta, jos vanhempien motiivi on jokin toinen. Mutta silloinkaan se hoitoonvieminen ei ole se ratkaiseva tekijä vaan se vanhempien käyttäytyminen. Se miten he hoitavat homman kokonaisuudessaan, silloin kun lapsi on kotona.
osa-aluset olla kunnossa - kyllähän se on merkki jostakin suuremmasta ongelmasta, jos lapsensa hylkää.
Ite oon ollut aina yyhoo, tukiverkot minimaaliset.
Me vietämme lapseni kanssa päivät kaksin. Aamusta iltaan. Käymme toki puistossa ja kaupassa, mutta varsinaisesti emme välttämättä keskustele kenenkään kanssa, paitsi toistemme.
Muuten olen ihan normaali vanhempi, onnellinen ja hoidan mielestäni ihan kiitettävästi sekä kodin että lapsen. Siis näissä puitteissa, joissa se on mahdollista.
Lapsi on nyt 1,5v ja sosiaalisen elämän puutteet näkyvät jo kilometrien päähän. Hän juoksee syliin jos puistoon tulee toinen lapsi, huuto tulee jos menen toiseen huoneeseen tai nurkan taakse, saati sitä surkeutta jos joskus meille tulee vieraita. Olen ainoa pysyvä ihminen hänen elämässään. Syyllistäkää vain, mutta en ole onnistunut taikomaan hänelle muita välittäviä aikuisia elämäänsä :(
Tällä kotihoidollako minä kasvatan elämässään pärjäävän ihmisen?!?
Minulla ei ole ongelmia, mutta lapsestani tulee mökkihöperö. Hänen päivähoitouransa urkeaa heti kun saan hoitopaikan (ja töitä). HÄN tarvitsee ihmisiä!
Kyllä nimenomaan on tutkittu ja todettu, että jo yksinhuoltajuus sinänsä on riskitekijä. Ja että hyvin varhainen hoitoon vienti on riskitekijä sekin.
MUTTA siinä olet ap oikeassa, että yksittäinen riskitekijä ei tietenkään ratkaise koko summaa. Jos keskimäärin jokin asia on tutkitusti haitallista ja riski, yksilötasolla se ei silti välttämättä vielä ole sellainen asia, etteikö sitä kompensoisi moni muu asia.
Joten totta: kokonaisuus ratkaisee. Mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä riskejä silti kannattaisi välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sen tekee parhaaksi? Kenties ne vanhemmat? Se koti ei ole se päätekijä vaan ne vanhemmat. On turha väittää, että jokainen kotihoidettu lapsi on ollut parhaassa mahdollisessa hoidossa vain siksi, että on ollut kotona.
Kokonaisuus ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi ei ole " kärsinyt" vaikka meni hoitoon 10kk vanhana. Kesän oli " lomalla" vanhempien ja isovanhempien hoivassa, säästettiin hoitomaksuissa.
Minusta lapselle tärkeintä on toki oma perhe mutta myös hellyys ja lapseen satsattu yhteinen aika.
Ei se että on kotona 247 ole parempi jos yhdessä vietetty aika on kehnoa, mielestäni lapsi voi paremmin jos lapsen hoitoaika toisaalla on hyvää ja kotona vanhemmat on lapsen kanssa, on kiinnostuneita hänestä!
Meillä kaksi lasta on päiväkodissa ja viihtyy sielä hyvin. Kolmas lapsi on haaveissa ja kun sen aika tulee niin ollaan kotona koko joukko. Meille päiväkoti on nimenomaan sijaispaikka koska töihin pitää mennä. Kun olen kotona niin lapset on kaikki kotona, koska olen itse sielä.. Lapsemme ei ole nytkään virikkeiden vuoksi hoidossa enkä ymmärrä miksi terve aikuinen ei voi lapselleen tekemistä itse keksiä. Miksi sitten lapsia tehdä?
Meillä mummolat haluaa lapsia itsenäisesti yökylään. Ja lapset sinne nyt isompinakin (alle 4- vuotiaina) haluaa ja kyselee milloin mennään sinne. Mielestäni se on lapselle rikkaus että on paikkoja jonne voi mennä, jossa on turvallista ja jossa lapsesta välitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
lapsi ei ole " kärsinyt" vaikka meni hoitoon 10kk vanhana. /i]mistäs tiedät?
En itse veisi alle vuoden ikäistä hoitoon, mutta mutta. Vielä mun lapsuudessa oli ihan tavallista, että hoitoon vietiin jo pieniä vauvoja. 3-6 kk iässä. Jos tosiaan koti on muuten ollut tasapainoinen ja hyvä, niin en usko, että mitään traumaa on näille lapsille jäänyt. Minulle ei siitäkään huolimatta, että kotini ei ollut kovin tasapainoinen. Kyllähän noissa ihmistieteissä on aina se klikki, että mielensyövereitä yritetään saada johonkin keskiarvoon ja normiin sopivaksi ja sehän ei oikeasti ole mahdollista. Jokainen yksilö on omanlaisensa ja vaikea suoraan sijoittaa mihinkään yleispäyevään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai että hoitoonviemien on jo itsessään se ongelma?
Ongelmaksihan ne muodostuvat vasta sitten, jos ne tuovat mukanaan ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen hoito on kokonaisuus ja tuntuu välillä, että pelkkä kotihoito ratkaisee kaiken. Kyllä tasapainoinen perhe ja päivähoito pienestä tuo lapselle paremmat eväät elämään kuin sekopäinen ja laiska (ei tee mitään lasten kanssa, lapset tuijottaa piirrettyjä koko päivän) äiti, joka leikkii kotiäitimarttyyriä!
Lapsen kehitys koostuu monesta palasesta, eikä sieltä voida musta-valkoisesti erotella yhtä osasta muiden yläpuolelle.
Jos jokin asia on itsessään se ongelma niin silloin olisi täysin arpapeliä keneen se vaikuttaa ja keneen ei.
Teillä on nyt taas asiat ihan sekaisin. Tietysti voidaan sanoa, että nuori ikä tai yksinhuoltajuus ovat riskitekijöitä. Tämä sanotaan ihan sen perusteella, että nuoriin vanhempiin kuuluu prosentuaalisesti enemmän niitä, jotka eivät ole hommaan vielä valmiita. Ikä ei tee kuitenkaan itsessään sitä ongelmaa. Jos puhumme yksilöstä niin sitä riskiä ei välttämättä ole ollenkaan tai se on samaa luokkaa kuin kaikilla muillakin.
Siis onko lapselle yksi ja sama onko hän hoidossa vaikka 4-6h ja vapaapäiviä välillä vai joka arkipäivä 10h?
Täällä kun saa käsityksen että ihan yksi ja hailea miten pitkää päivää lapsi on hoidossa, pyhä lehmä on vain se että tämä pidetään kotona sen 3v. Tuon jälkeen lapsi voi hyvin olla hoidossa 10h päiviä.
t:eräs joka miettii laittavansa lapsen hoitoon alle 2v iässä, mutta mahdollistaa näin pienelle lyhyet hoitopäivät. Hoitoaikaa olisi 15-30h/viikko, hoitopäivät pisimmillään 6h. Tätä jatkuisi ilmeisesti ihan kouluikään asti.
Onko ratkaisuni huonompi kuin pitää lapsi kotona 3v ja sitten täysipäiväiseksi hoitoon?
kuin se että hoitaisit lapsen kotona 3n ja sitten täysipäiväisenä hoitoon. Lapselle tuo 3v kotona on huomattavasti tärkeämpää kuin sen jälkeen lyhyet hoitopäivät, 3v kyllä kestää täyttäkin hoitoviikkoa ihan hyvin.
Ei kuitenkaan mahdollista ja siksi lapsi menee 3v hoitoon 8,5h hoitopäiviksi.
Vierailija:
22, psykologian tutkimus sanoo näin. Tietenkin puhumme nyt normaalista kodista
Alue: Aihe vapaa
jos 9 kk vauva viedään kodin ulkopuolelle hoitoon? Minusta on.