Oppilaani kiehnää koko ajan vieressä
eli 6-lk. poika jolla on oma äiti kuollut vuosia sitten. Ajattelen että hän haluaa vain " naiselta" huomiota ja olen antanut hänen siinä olla (tulee ihan kiinni hihaani kun tulee esim. kysymään jotain tai näyttämään tehtäviään yms.) ja jotenkin hän tarkkailee koko ajan tosi tarkasti mitä teen/sanon yms. ja hakee huomiota erilaisilla tempauksilla. Jos joudun häntä komentamaan /puhuttelemaan niin tuntuu vain olevan tyytyväinen minulta saamaansa " yksityishuomioon" .
Viimevuonna hän saattoi jopa silitellä olkapäätäni kun minulla oli pörröinen neuletakki ja muutenkin tuntuu olevan valtava " läheisyydentarve" . Mietin vain sitä että kun on jo sen verran iso etten voi osoittaa hänelle läheisyyttä niinkuin esim. vielä ekaluokkalaiselle voisi (pienen voi vielä ottaa syliin tms.) niin annanko hänen vain tulla aina lähelle vai pitäisikö sanoa ettei se ole sopivaa??? Itseäni se ei varsinaisesti häiritse.
t. opeee
Kommentit (2)
Tuon ikäinen voi olla vielä aika pieni sisimmältään, ja varmaan asia on niin kuin arvelet, kaipailee äitiään jollain tavalla. Jos olisin itse tuo oppilas, säikähtäisin kauheasti jos minua kiellettäisiin tulemasta lähelle. Tuskin hän edes välttämättä tajuaa että siinä on mitään hassua. Tätä mieltä minä olen, näin kyökkipsykologisesta näkökulmasta ;)
jos olet ollut samassa tilanteessa pienenä? Siis menettänyt toisen vanhempasi?