Lue keskustelun säännöt.
Illan huonoin äiti : ( ...
14.09.2007 |
Tämä loppuilta meni kyllä täysin persiilleen lasten kanssa tuli poltettua päreensä ihan kunnolla. Ihan liian rumasti tuli huudettua ja vääristä asiaoistakin, osittain oikeistakin.
Miten ihmeessä sitä oppisi virheistään, että saisi katkaistua sen huutamisen ajoissa, ettei purkaisi kaikkea pahaanoloaan lasten niskaan,
Pyysinhän minä melkein heti anteeksi ja yritin selittää miten tässä näin kävi ja suht hyvillä mielin sain lapset nukkumaan.
Mutta kaduttaa kun haluaisi olla ihana, lapsilleen huutamaton äiti, mutta olen huomannut että välillä mopo karkaa käsistä. Sitä päivän / viikon kestää kaiken laista natinaa, kiukuttelua, tappelua. Eikä tunnu missään ja sitten yhtäkkiä pinna katkeaa omasta mielestä yllättäin ja silloin tulee huudettua koko viikon edestä.
Antaakaa neuvoja miten tulisi paermmaksi äidiksi näille kolmelle ihanalle lapselle...
T. Miikkis
Kommentit (3)
vaikka olen aika tuittupää muutenkin, voimakas vihan ja rakkauden tunteissani. Nyt on vaan elämässä niin helvetillinen stressi että en meinaa kestää lasten kiukuttelua yhtään. Ja ollaan vielä kipeinäkin kaikki.
Joka päivä yritän kyllä, siis teen parhaani, mutta lopputulos ei silti läheskään aina miellytä. Joskus toivon että joku veisi nurkan taakse ja lopettaisi. Sitten taas ajattelen, että eihän kukaan meistä ole täydellinen. Ja kyllähän eteläeurooppalaisissa kulttuureissakin huudetaan ja mesotaan paljon, ja voidaanko siellä huonommin kuin täällä meillä? En usko. Tunteet pitää voida näyttää, vaikka kohteena ei tietenkään saisi olla aina pienet lapset...
Äidin elämä ei ole välttämättä herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastan kyllä liikuntaa ainakan kun se on mahdollista, mutta mies vuorotyössä ja välillä tulee sitten pätkiä milloin lasten kanssa on koko päivän/ päiviä. Niin heti alkaa kertymään painetta.
Se minusta on pahinta että lapsille tulee sanottua todella ilkeästikin eikä vaan pauhattua esim lelujen keräämisestä. Kyllä minäkin olen sitä mieltä että suuttua voi ja pitääkin. Se sinänsä ihan hyvä että lapset näkevät erilaisia tunne tiloja. Mutta minä olin kyllä tänä iltana ihan ilkeä ja syytin esikoista sellaisistakin asioista jotka eivät varsinaisesti ole hänen syytään.
Pitäisi olla joku " hätänumero" jonne voisi huutaa kaikki pahat ja ilkeät asiat, ettei lasten tarvitsisi saada niskaan äidin pahaa oloa joka ei suoranaisesti johdu heidän tekemisistään.
T. ap
vaan päästä paineita tasaisesti viikon aikana.
Lapset kyllä huomaa että teeskentelet kun pidät kiukkusi sisälläsi ja sitten taas ihmettelevät miksi joskus et suutu ollenkaan sellaisesta mistä joskus räjähdät ihan totaalisesti.
Kyllä äitikin saa suuttua ja olla pahalla päällä