Vauvakuume ja pelko lapsen sairaudesta/vammasta
Hei,
Löytyykö täältä ketään, joka olisi ollut samankaltaisessa tilanteessa kuin missä meidän perhe nyt on: perheessämme on kaksi lasta, joilla on molemmilla sekä autistisia piirteitä että vaikea etenevä perinnöllinen sairaus, joka johtaa kuolemaan varhaisessa aikuisiässä. Kuitenkin mielen perukoilla kaihertaa toive lapsesta, jolla ei olisi tätä etenevää sairautta, joka voidaan havaita raskauden alkupuoliskolla istukkanäytteestä. Jäljelle jää vielä pelko autismista (autismin todennäköisyys on noin 30% kun perheessä on jo kaksi autistista lasta) ja tietysti siitä, että lapsi osoittautuu sairaaksi ja päätös raskauden keskeyttämisestä/jatkamisesta pitää tehdä. Lisäksi tulee vielä muiden sairauksien/vammojen mahdollisuus.
Kuume on kova, mutta toisaalta pelko lapsen terveydestä/vammaisuudesta on myöskin kovin pinnalla.
Kommentit (2)
meillä myös jo syntyneellä lapsella harvinaisempi laatuinen neurologinen sairaus, jonka periytyvyys on meille itselle vielä epäselvä. silti vauvakuume olisi kova, ja siis pelot siinä samalla, siitä jos tauti mahdollisesti periytyy vanhemmilta myös seuraavalle lapselle...
itse saan tosin periytyvyyteen mahdollisesti vastauksia lähi kuukausina, vaikka jää se riski silti kaihertamaan mieltä....
meillä lapsi on onnekas ja suht. terve ainakin taudin pahinta vaihtoehtoa verratessa, mutta äidin pelko siitä että seuraava saisi pahimman mahdollisen muodon on karmiva, ja en ole vielä osannut päättää kumpi painaa vaakakupissa enemmän...pelko vai vauvakuume?
eipä tullut tällainen vaihtoehto mieleenkään ekaa lasta suunnitellessa, eikä meillä kyllä toisenkaan kohdalla....mutta nyt sitäkin enemmän...näin sitä reagoi siihen mitä elämä on antanut...
Ei kylläkään ole lapsilla sairautta/vammaa, mutta vanhemmalla pojalla on selviä autistisia piirteitä (+ kehitysviive, kontaktivaikeudet jne) ja ensi viikolla osastojaksolle. Siskollani on myös autistisia piirteitä muttei ole ikinä diagnosoitu. Nyt hän on jo aikuinen eikä edes halua diagnoosia. Nuorempi poikamme oppi kävelemään vasta 1 v 10 kk iässä (konttaamaan 1 v 1 kk!) eikä puhu vieläkään sanan sanaa vaikka ikää jo 2 v 4 kk, eli tietenkin on pelko että jos vaikka sama rumba alkamassa hänen kanssaan eli puheterapia jne (tasapainossa kummallakin toivomisen varaa, vanhempi poika tietenkin on jo paljon parempi tasapainottelemaan). Pojat ovat kuitenkin ihan erilaisia eli vielä ei voi sanoa yhtään mitään, kun on vielä niin pienikin. Mutta... silti hiljaa mielessäni toivon, että mahdollinen kolmas lapsi olisi vihdoinkin " tavis" eli kehittyisi kerrankin normaalisti. Tietenkin on jonkin verran pelkoa siitä, että liekö meille tavallista lasta suodaan...
Suzie kp40/?? (29-32?) yk1