Kuinka saada leikki-ikäinen oppimaan isänsä kieli??

noin 6-vuotiaaksi asti lapsi voi oppia toisen kielen äidinkielenään, mutta tietenkin aina vaikeampaa, mitä enemmän ikää on.



- Tärkeintä on, että isä leikkii paljon lapsen kanssa ja lukee kirjoja (vaikka kertoo vapaasti suomenkielisten kirjojen sisällön omalla kielellään) ja juttelee kaikenlaista omalla kielellään.

- Kontaktit muiden, samaa kieltä puhuvien ystävien, sukulaisten kanssa ovat tärkeitä. Jos lapsi ajattelee, että tätä kieltä eivät puhu muut kuin isä, ja hänkin osaa suomea, niin hänellä ei välttämättä ole motivaatiota oppia.

- Hankkikaa, jos on saatavana, vaikka lapsen suosikkivideoita isän kielellä puhuttuina

-Pysy kuitenkin itse omassa äidinkielessäsi. Kyllä lapsi pian tietää, kenen kanssa mitäkin kieltä puhutaan.

Meillä isä on alusta asti puhunut lapsille vain ja ainoastaan omaa äidinkieltään. Me vanhemmat puhumme keskenämme suomea. Aluksi esikoisen (kohta 4 v.) kielenkehitys oli tasaista molemmissa kielissä, mutta vähitellen isän kieli jäi jälkeen, kun tyttö kuuli suomea niin paljon enemmän päivittäin.



Tyttöä saa houkutella puhumaan isän kieltä, koska suomi tulee helpommin. Vieraillekin saamme jatkuvasti tolkuttaa, että puhukaa lapselle vietnamia, vaikka hän vastaisi suomeksi. Meillä ensisijaisena tavoitteena on, että lapset " edes" ymmärtäisivät isän kieltä. Sekin on jo paljon, että isä saa käyttää lastensa kanssa äidinkieltään. Ensi vuonna lähdemme Vietnamissa käymään. Jännittävää nähdä, miten se vaikuttaa.



Olisi todella hyvä, jos lapsella olisi isänkielistä leikkiseuraa ja muitakin kontakteja isän kieleen. Aina se vain ei ole mahdollista. Isän kannattaa kuitenkin sitkeästi pitää kiinni periaatteesta, että puhuu lapselleen vain äidinkieltään.

Ninni on aivan oikeassa. Totta kai ympäristön kieli muotoutuu vahvemmaksi, mutta tärkeintä on jatkaa sinnikkäästi toisen kielen puhumista, vaikka lapset vastaisivat suomeksi. Passiivinen kielitaito, eli ymmärtäminen, on alkuvaiheessa tärkeintä. Huomasimme Hollannissa saman jutun monissa perheissä, joissa äiti oli ainoa ihminen, joka puhui lapsille suomea. Lapset eivät aina vastanneet suomeksi, mutta kannustimme äitejä sisukkaasti jatkamaan suomen puhumista. Sittemmin kyllä huomattiin, että kyllä se puhekin sieltä tuli, kun esim. käytiin Suomessa lomalla mummulassa ja oli " pakko" puhua.

Ninni-03:

Meillä isä on alusta asti puhunut lapsille vain ja ainoastaan omaa äidinkieltään. Me vanhemmat puhumme keskenämme suomea. Aluksi esikoisen (kohta 4 v.) kielenkehitys oli tasaista molemmissa kielissä, mutta vähitellen isän kieli jäi jälkeen, kun tyttö kuuli suomea niin paljon enemmän päivittäin.

Tyttöä saa houkutella puhumaan isän kieltä, koska suomi tulee helpommin. Vieraillekin saamme jatkuvasti tolkuttaa, että puhukaa lapselle vietnamia, vaikka hän vastaisi suomeksi. Meillä ensisijaisena tavoitteena on, että lapset " edes" ymmärtäisivät isän kieltä. Sekin on jo paljon, että isä saa käyttää lastensa kanssa äidinkieltään. Ensi vuonna lähdemme Vietnamissa käymään. Jännittävää nähdä, miten se vaikuttaa.

Olisi todella hyvä, jos lapsella olisi isänkielistä leikkiseuraa ja muitakin kontakteja isän kieleen. Aina se vain ei ole mahdollista. Isän kannattaa kuitenkin sitkeästi pitää kiinni periaatteesta, että puhuu lapselleen vain äidinkieltään.

Sekä piirrettyjä katsotaan vain hänen kielellään. 3v oppi puhumaan kesän aikana, kun isä oli kotona enemmän. Suomi siis on sujunut jo 1v asti. Nyt kielistä näyttää tulevan tasavertaiset, ja tytär esim leikkii isänsä kielellä leikkiessään itsekseen:)

No alan näyttämään lastenohjelmia pää-asiassa kielellä, joka pitäisi oppia. Ja pitää kannustaa isää olemaan sitkeä omassa kielessään ja viettää enemmän aikaa lapsen kanssa.

Meillä myös suomen kieli sujunut jo 1v. asti.

Jos kerran jonkun kolmevuotias oppi kesän aikana puhumaan toista kieltä, se voi tapahtua meilläkin. =)

Joissakin perheissä on tepsinyt sellainen keino, että isä on kieltäytynyt ymmärtämästä, jos lapsi on puhunut suomea. Mutta mun mielestäni jos noin aikoo tehdä, niin on tehtävä alusta alkaen. Jotkut lapset ovat herkempiä kuin toiset.



Meidän tyttömme saattaa mennä ihan lukkoon ja heittäytyä " ummikoksi" , jos häntä jotenkin yrittää pakottaa tai painostaa puhumaan isän kieltä. Hän ei muka enää ymmärräkään mitään, vaikka me vanhemmat tasan tarkkaan tiedämme, ettei siitä ole kyse. Luulen ja toivon, että passiivinen kielitaito voi muuttua aktiiviseksi hyvinkin nopeasti. On muuten ollut mielenkiintoista seurata, miten esikoisemme komentelee pikkusiskoaan vietnamiksi.

Meillä mies sanoo aina ettei ymmärrä suomea, mutta kääntää lapsen sanoman omalle kielelleen. hyvin on toiminut! muutoinhan lapsen sanavarasto ei aluksi riitä kommunikointiin.