Miten paljon olisit valmis tinkimään elintasostasi ilmastonmuutoksen ym. ehkäisemiseksi?
Voisiko valtio/EU/joku kansainvälinen sopimus (jos sellainen ikinä saadaan aikaan) mielestäsi pakottaa ihmiset muutoksiin kulutustottumuksissaan?
Kommentit (17)
Esim. pakkauksia voitaisiin ihan hyvin vähentää kirsitämällä lainsäädäntöä. Jätteenlajittelua voitaisiin kehittää huomattavasti.
Myös ruuantuotannossa pitäisi palata paikallisuuteen. Elintarvikkeiden viennin pitäisi olla kallista=kannattamatonta. Kunkin maan pitäisi tuottaa tarvitsemansa ruoka itse. Ei ole mitään järkeä rahdata tänne tomaatteja Espanjasta.
Oma ekologinen jalanjälkeni on nyt jo verrattain pieni. En esim. omista lainkaan autoa. Tulot ovat niin pienet, etten kuluta juuri mitään.
Lämmitetään pääsääntöisesti vain puulla, ja ruokakin tehdään puulämmiteisti osittain. Mahdollisimman paljon liikutaan jalan yms
Toki sähköhellan voisi tarvittessa laittaa kokonaan pois. Mutta laiskakun olen tulee sitä jonkun verran aina käytettyä nopeuden takia.
Ja sähkön käyttöä voisi vähentää. Laittamalla esim netin pois ;)
Autosta nyt on melkein mahdoton luopua miehen työmatkojen takia. Tai, no peraatteessa hevosella pääsisi. Mutta käytännön toteutus ei välttämättä ole niin helppoa
pahin pommi on tuo liika syntyvyys kehitysmaissa.
Eniten minua ärsyttää se, että esim telkkari heitetään pois, kun ostetaan taulutelkkari. Tai kun rikkinäistä ei korjata, vaan ostetaan uusi.
- talo lämpiää maalämmöllä ja puulla
- biojätteet kompostoidaan omassa kompostorissa, muut jätejakeet (metalli, pahvi, paperi, lasi) kierrätetään. Sekajätettä tulee verraten vähän!
- autoa ei käytetä kauppamatkoihin juurikaan, eli kaupunkiin ei lähdetä ajamaan pelkästään kauppaan (lähikauppa löytyy omalta kylältä)
- lapsilla käytössä kestovaipat, äipällä kestositeet
- valaistuksessa käytetään energiansäästölamppuja aina kun mahdollista
- kodinkoneet eivät ole turhaan päällä tai valmiustilassa
- ruoka tehdään pääosin leivinuunissa
Ja voin sanoa, että mikään näistä valinnoista ei ole vaatinut perheeltämme pinnistyksiä. Kestovaippojen ja -siteiden ompelu ehkä oli " suurin" pinnistys mitä joutui tekemään. Kierrätyksen oppii myös todella helposti, ja kunnostaan tulee huolehdittua kun kävelee kyläkaupalle.
jos julkisilla liikkuminen halpenisi edes puolella. Uskoisin, että muutenkin ajot yhdellä autolla vähenisi huomattavasti. Näillä juna/bussi hinnoilla ei yksinkertaisesti kannata meidän luopua toisesta autosta.
- ei autoa
- pyörällä suuren osa matkoista, loput julkisilla
- kaikki pesuaineet hajuttomia (tiesitkö miten suuri haitta tuoksuista muodostuu?), ympäristömerkin saaneita
- lamput ekoystävällisiä, turhaan niitä ei päällä pidetä
- sähkönkäyttö muutenkin rajattua (esim. hellan levyjen käyttö tms)
- pakastin pois päällä kesän (kun marjat on syöty pois sieltä)
- kuukuppi
- kestovaipat
- kierrätän kaikki paperit, purkit ym
En enää keksi miten tästä tinkisin lisää...
Elämme kyllä jo nyt aika ekologisesti - jos vertaa vaikka naapureihin. Meillä ei ole autoa ihan saastutussyistä (olemme valinneet asuinpaikkamme niin, että päästään julkisilla liikkumaan + polkupyörällä + kävellen). Emme tee lentomatkoja, vaan suunnittelemme lomamatkat siten, että julkisilla pääsee (juna, bussi, laiva .. jne). Asuntomme lämpiää kaukolämmöllä, ostamme ekosähköä. Kierrätämme, ostamme käytettyä. Käytämme ladattavia pattereita, vältämme patteri-/ sähkökäyttöisiä leluja. Kestovaippailtu on jossain vaiheessa ja kuukuppia harjoittelen käyttämään hiljalleen.
Tämä tietokone kyllä syö turhan paljon sähköä ja on turhan paljon käynnissä. Tästä voisin kyllä vielä nippaista ilmaston hyväksi.. Toisaalta, suurin osa lampuistamme on jo vaihdettu energiansäästölamppuihin (spotteja myöten - oli kalliita! Huh!)
Ruuan ja tavaran rahtaamiseen ympäri maapalloa menee tuhottomasti energiaa.
- voisin luopua Hesarista ja siirtyä naapurin kanssa yhteistilaukseen (joka toinen päivä toinen saisi hakea lehden ekana jne.)
- voisin vähentää valmisruokien syöntiä
- voisin vähentää jätettä kiinnittämällä vielä paremmin huomiota ostamieni tuotteiden pakkauksiin. Esim. voisin harrastaa enemmän uudelleentäytettäviä pakkauksia (shampoo, peruaineet..)
- voisin hankkia kompostorin kotipihalle (jos rivariin saa hankkia) ja maaduttaa puutarhajätteet siten, että ei tarvitsisi raahata kaupasta multasäkkejä keväisin ja pitkin kesää
- voisin asua ahtaammin (vaikkakin mies sitä vastustaa) Ehkä 3 huonetta riittäisi 4-henkiselle perheelle, jos ilmasto-ongelmat olisivat siitä kiinni
- vältän jo nyt kaukaa tuotuja hedelmiä ja vihanneksia, mutta voisin keksiä jonkun käyvän vihanneksen tomaatin tilalle talvisaikaan..
mm. melkein kaikki jätteet kierrätetään (bio, lasit, paperit, metallit,paristot, pahvit), lämmitetään takalla (vaikka sekin kyllä tuo päästöjä), pidetään sähköpatterit päällä vain pahimmilla pakkasilla, energialamput, kestovaipat lapsilla, pyrin välttämään shoppailua, ostan kirppareilta yms yms.
Mutta silti en ihan vielä ole valmis luopumaan autosta ja täytyy myöntää että on niin mukava välillä hurauttaa lentokoneella lomareissulle. Ehkä sitten näiden käyttöä voisi ainakin vähentää kun hinta muodostuu liian kovaksi. Saa nähdä mitä tulee tulevaisuudessa eteen.
Terveydestä, vapaa-ajasta, turvallisuudesta, raikkaasta ulkoilmasta, puhtaasta luonnosta ja ajattelun vapaudesta en haluaisi tinkiä.
Eli siis, kun tingin materiasta, saan maailmaan lisää juuri sitä, mistä en halua tinkiä. Näin ei ole ollenkaan vaikeaa luopua vaikkapa autosta (jota en siis omista - mutta jonka hankkiminen vähentäisi maailmasta sitä, mistä en ole valmis luopumaan).
t. 11
-olen luopunut autostani.. Kuljen bussilla, pyörällä ja jalan
-ostamme ruokaa joka on tuotettu lahellä (ei esim Lidlin ruokia)
-kierrätän lastenvaatteet
-energiansäästölamput
-jätteiden lajittelu
-en osta turhaa krääsää
Ihmiskunta on niin tottunut siihen, että aina kaikesta kuitenkin selvitään, että tuntuu ettei mitään todella haluta edes muuttaa. Ilmastonmuutoksen lisäksi väestönkasvu ja luonnonvarojen loppuunkuluttaminen tekevät ongelmasta paljon suuremman kuin pelkän muutaman asteen lämmönnousun. Kun kysytään ihmisiltä, mitä he olisivat valmiita tekemään, kukaan ei ole valmis todella muuttamaan elintapojaan. Roskien kierrättäminen on ihan nappikauppaa verrattuna siihen, miten paljon kulutetaan.
Minun mielestäni ilmastonmuutoksesta keskustelu on jo nyt saanut ihmiset muuttamaan elintapojaan ja harkitsemaan niiden muuttamista. En menisi väheksymään muuttunutta ilmapiiriä. Ja miten voit sanoa, että " kukaan ei ole valmis todella muuttamaan elintapojaan" kun jo näin moni tähän ketjuun vastannut on ollut valmis muuttamaan / muuttanut elintapojaan.
Minun on vaikea ymmärtää tuollaista pessimismiä. Siihen törmää kaikkialla, jopa sellaisten asioiden äärellä, minkä jo läsnäolija voisivat halutessaan muuttaa. Miksi ihminen tuntee itsensä niin pieneksi suurten asioiden äärellä? Mikä meille on opettanut tuon pienuuden tunteen?
Otetaan esimerkiksi vaikka roskaliike. Oletteko kuulleet siitä? Siis se liike, jossa sitoudutaan keräämään roska päivässä ja välittämään ajatusta muille ihmisille. Sen on perustanut yksi ihminen (jonka muuten juuri tapasin). Ja nyt aate on levinnyt ympäri maailmaa ja sen jäseninä on esim. suomalaisia eturivin poliitikkoja.
Vierailija:
Ihmiskunta on niin tottunut siihen, että aina kaikesta kuitenkin selvitään, että tuntuu ettei mitään todella haluta edes muuttaa. Ilmastonmuutoksen lisäksi väestönkasvu ja luonnonvarojen loppuunkuluttaminen tekevät ongelmasta paljon suuremman kuin pelkän muutaman asteen lämmönnousun. Kun kysytään ihmisiltä, mitä he olisivat valmiita tekemään, kukaan ei ole valmis todella muuttamaan elintapojaan. Roskien kierrättäminen on ihan nappikauppaa verrattuna siihen, miten paljon kulutetaan.
Jos olisin pessimisti, olisin vastannut että en mitään, koska mistään ei ole mitään hyötyä. Ollaan kuitenkin tehty näitä samoja asioita, joita tässä pinossa on ollut jo esillä: sähkönsäästö, puulämmitys, kompostointi, kierrättäminen, lähi- ja luomuruoka, pakkausmateriaalivalinnat, kestovaipat, veden säästö, energialamput, hyötypuutarha, yms. Mutta minusta asiassa pitäisi tehdä myös paljon isomman tason toimenpiteitä, esimerkiksi liikenteen ja teollisuuden päästöjen sekä ylipäätään ihmisten kuluttamisen suhteen. Uskon, että lopulta on pakko tehdä ihmisiä pakottavia päätöksiä, eikä vain luottaa valistuksen voimaan. Ja miksipä ei, esimerkiksi hehkulamput voitaisiin kieltää kokonaan, en ymmärrä miksei näin tehdä heti. Kuten sanottu, luulen että koko ihmiskunnan pitäisi muuttaa elintapojaan todella radikaalisti ja pian. Ei vain sovi liberaaliin markkinatalouteen...
mutta me rakennetaan energiansäästö talo, jossa aurinko paneelit ja lämpöpumppu (omavarainen sähkön ja lämmöntuotto). kierrätetään kaikki roskat tarkasti ja ostetaan laadukkaita tavaroita (ei mitään halpaa made in vinku-Intia), jotka kestää vuosikausia (hyvässä lykyssä hamaan vanhuusikään saakka).
En minä, jos ei muutkaan. Oletko ajatellut, kuinka monen kehitysmaan asukkaan verren itse kulutat? Toki syntyvyyden lasku kehitysmaissa olisi erittäin suotavaa, mutta silti...