Kielijänteen katkaisu 4-vuotiaalla, kokemuksia?
Eli meillä tuo todennäköisesti edessä lähviikkoina, kokemuksia kaipaisin ihan esivalmisteluista, itse operaatiosta, toipumisesta.
Eniten mietityttää:
* nukutetaanko 4 v tuota varten, en usko että poika antaa saksilla tms mennä lähellekään suuta
* saako vanhemmat olla koko ajan vieressä, siis vaikka nukutetaankin? Olemme menossa yksityiselle puolelle operaatioon.
* oliko suu kovinkin kipeä, piisaako ihan tavalliset särkylääkkeet eli panadol tai pamol-f?
* onko rajoituksia ruuan suhteen lähipäivinä?
Kiitos etukäteen! Tiedän ettei tuo ole iso juttu mutta silti huolestuttaa kovasti....
Kommentit (4)
Epäilen, ettei vanhemmat saa olla huoneessa toimenpiteen aikana. Syynä juuri se, ettei lapsi vain aisti vanhempien jännitystä. Ja JOS jotain ennalta arvaamatonta sattuisi toimenpiteen aikana, on vanhemmista enemmän haittaa kuin hyötyä. Edes leikkausosastoilla työskentelevien ei anneta mennä tuttunsa leikkaukseen (pieneenkään) avustajaksi (tai ei ainakaan silloin niissä sairaaloissa, missä itse olin harjoitteluissa).
Meillä poika putkitettiin 10kk iässä yksityisellä. Nukahti minun syliin ja menimme odotushuoneeseen, josta 10min päästä meidät käytiin hakemassa heräämöön. Poika oli vielä unessa, joten heti herättyään pääsi takaisin äidin syliin. Aivan loistava järjestely! Tyttö kävi putkituksessa TAYS:ssa, jossa meidät haettiin heräämöön vasta, kun tyttö oli jo hereillä ja huusi kuin hinaaja hoitajan sylissä. Mutta teillä tuskin nukutetaan, kuten edellinen jo kertoi omasta kokemuksestaan.
Luultavasti 4v on jopa reippaampi ilman vanhempia lähellään toimenpiteen aikana.. ainakin voisin kuvitella meidän 4½v tytön.. :)
tosin tästä jo aikaa vajaat 30v :)
Tuolloin ei edes puudutettu, saksilla vain napsaistiin. Ei ilmeisesti ollut kovin traumaattinen kokemus, muistan että jäätelöä käskettiin syömään heti toimenpiteen jälkeen, että vuoto lakkaa.
Nykyään tosiaan varmaan puudutetaan ensin, mutta ei ole iso toimenpide.
Kuopukselta katkaistiin kielijänne 4 (melkein 5 ) vuotiaana. Toimenpiteen suoritti erikoislääkäri yksityisellä lääkäriasemalla. Lääkäri tutki pojan suun lääkärikäynnillä pari viikkoa ennen leikkausta ja totesi, ettei onnistu ilman nukutusta.
Nukutuksen aikana poika oli mieheni sylissä ja minä vieressä, toimenpiteen aikana odottelimme odotushuoneessa. Kun poika heräsi, hoitaja haki meidät. Nukutuksen jälkeen pojan vointia seurattiin pari tuntia, jonka jälkeen pääsi kotiin.
Kielijänne oli todella tiukka (lääkärin mukaan piti tehdä tavanomaista isompi viilto jänteeseen) ja leikkauskohtaan ommeltiin muutama tikki. Suu oli arka leikkauspäivän ja 1-2 päivää sen jälkeen. Parin päivän ajan suositeltiin välttämään karkeaa/ kuumaa ruokaa. Leikkauspäivänä jäähdytetty ruoka kuitenkin maistui, koska nälkä oli kova. Särkylääkettä (Panadol) annettiin puolisen tuntia ennen ruokaa.
Päiväkotiin voi mennä seuraavana päivänä leikkauksesta. Päiväkotia ohjeistettiin jäähdyttämään ruoka ja kiellettiin antamasta näkkileipää / ruisleipää tm karkeaa. Kielijumppa aloitettiin puheterapeutin ohjeiden mukaan noin 4 päivän päästä leikkauksesta. Aluksi kielen liikuttaminen oli todella hankalaa (ja pojan motivaatio nollassa), mutta vähitellen jumppa alkoi sujumaan.
tosin julkisella puolella (Lastenlinnassa).
Poikaa ei nukutettu toimenpidettä varten, jänne vain puudutettiin (ilmeisesti vain jollain paikallispuudutteella pumpulitikun avulla) ja sitten napsaistiin saksilla? En ollut itse paikalla, vaan poika meni puheterapeutin kanssa neurologille, joka hoiti katkaisun (itse odottelin osastolla). Näin järjestettiin siksi, että lapsi pysyisi rauhallisena eikä huomaisi esim. omaa jännitystäni. Olin etukäteen selittänyt toimenpiteen lapselle ja luvannut pienen palkinnon, mikäli homma onnistuu ja onnistuikin näin todella hyvin.
Kieli ei ollut toimenpiteen jälkeen kipeä (hiukan poika itkeskeli osastolle tullessaan, mutta alkoi melkein heti leikkiä), joten särkylääkettä ei tarvittu. Myöskään ruokarajoituksia ei ollut, vain erittäin mausteista ruokaa piti välttää ja tarkistaa, ettei ruoka ollut liian kuumaa, jotta haava ei aukea.
Ja siitä piti huolehtia, että lapsi puhuu tarpeeksi (tästä ei meillä ollut ongelmaa...), jotta leikkauskohta ei kasva umpeen uudelleen.