Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ole enää koskaan kotona. Melkein kuin olisin yh :(
13.09.2007 |
Mies perusti oman firman päivätyönsä ohelle. Nyt firman töihin uppoaa paljon vapaa-aikaa. Lisäksi päivätöissä on ollut paljon koulutusta ja koska normaali työpäivä on jo 9 tuntia ja siihen päälle koulutusta pari tuntia, niin eipä tässä paljon miestä ole näkynyt.
Mies perusti oman firman, jotta rahatilanteemme paranisi. Ei meillä ole ollut mitenkään tiukkaa ennenkään ja nyt kaikki firmasta saatavat rahat menevät hankintoihin, joita mies tarvitsee työssään. Välillä tuntuu, että tässä ei ole mitään järkeä.
Mies tulee kotiin, kun lapset ovat nukkumassa ja lähtee töihin ennen kuin lapset ovat heränneet. Minua ei jaksa seksi enää yöllä kiinnostaa ja olemme molemmat väsyneitä... kiukkuisia.
Kunpa tilanne tästä vielä muuttuisi :´(
Kommentit (20)
Lähtee aamulla klo 5-7 eli ennen kun me herätään ja tulee joskus jopa puoli kuudelta kotiin. Siis hyvänä päivänä ja harvoin. Normaalisti kotiintulo ajottuu tuonne kuuden jälkeen tai monesti jopa yhteentoista. Viikonloppuisin käy pistäytymässä töissä tunnin tai useamman. Ja niinä viikonloppuina, kun ei käy töissä, viettää ns. omaa aikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja senkin vähän mitä on kotona, roikkuu koneella ja ärhentelee meille muille, kun on niin väsynyt kuulemma. Ei osallistu perheen elämään muutoin kuin taloudellisesti. Ja nyt tietysti joku sanoo, että sehän riittääkin...
eli lapset ei nää hereillä isäänsä. haluisin edes kerran viikossa normaalia perhe-elämää! saa nähä kauanko tässä jaksaa tätä yh-elämää!?
parissa koko la tai su viikonlopusta. Viikot töissä ja illat askartelee harrastukseensa liittyvää. Teidän miesten poissaolo näkyy edes taloudellisena panostuksena. Minun mieheni viettää ilman mitään korvausta vaopaaehtoisesti enemmän aikaa ilman perhettään.
Itse olen ajatellut jaksaa tätä yh-elämää ainakin vielä vuoden että lapset hieman isompia.
vapaa-ajan. ja käy työmatkoilla jne. Mutta ei koskaan ole kotona. Sanoin sille just eilen asiasta aika kovaan sävyyn, koska me kyllä ajaudutaan eroon tätä menoa. Saapa nähdä oliko mitään hyötyä.
Ja se talo niin, en halunnut koko asiaa, ja olinkin oikeassa. Miehen harrastushan se on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toi 6 kirjoitus. Meillä viikot reissussa ja viikonloput harrastuksensa kimpussa ja viikonloppu illat kavereiden kanssa menossa. Onko se sitten aina vaan sitä oottamista, joskos kerkeäis hetken viettää perheensä kanssa. Ja jos kotona joskus onkin, niin istuu tietokoneella ja hermoilee, kun koko ajan " nalkutan" siitä, kun ei häntä kotona näy. Eikä edes rahallisesti avita. Kyllä sitä monesti miettii, että tääkö sitä elämän suurta rakkautta on.. :)
että tämä on pahempaa kuin yh:na oleminen. Nyt olen koko ajan kiukuinen ja väsynyt ja tuntuu ettei elämä ole muuta kuin miehen kotiin odottamista. En osaa alkaa mihinkään kun yritän ottaa miestä huomioon tekemisissäni. Monesti omat sovitut menot peruuntuvat kun jos joskus harvoin mies joka on lupautunut lapsenhoitajaksi, niin soittaakin viime hetkellä että pakko jäädä ylitöihin. Lapsille joudun joka päivä sanomaan että en tiedä koska isi tulee. Mies ei kovinkaan paljoa sitä rahaa tuo kotiin kun tosiaan kaikki rahat uppoaa firmaan. Minä sitten täällä lasken pennejä että saadaan ruokaa.
Ystäväni joka jäi yh:ksi sanoi että nauttii nyt elämästään. Saa itse päättää aikatauluistaan ja menoistaan eikä tarvi ottaa miestä huomioon. Saa lapset exälleen joka toinen viikonloppu ja pystyy harrastamaan säännöllisesti kun tietää milloin lapset ovat pois. kaveri ei ole kuulema kiukkuinen kun ei enää ole syytä kun se kiukun kohde mies on pois.
Olen todellakin itsekin miettinyt yh:ksi alkamista. Sen verran paskalta tämä tämänhetkinen tuntuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein yh ja yh on hivenen eri asioita. Alkuperäinen eikä muutkaan, joilla on mies, eivät kuitenkaan olen täysin yh, sillä esim. talousasiat eivät tule yksin niskaan eikä öitä kuitenkaan vietetä yksin jne.
Ymmärrän kyllä harmistuksen ja oleellista ei ole tuossa se, että ollaanko yh vai ei, vaan se, että puolisoilla on erilainen arvomaailma. Lisäksi ongelma on se, että lapset eivät tutustu isäänsä eikä isä lapsiinsa. Sitä on sitten erittäin vaikea ottaa takaisin, kun lapset tulevat vaikka murkkuikään.
Mikä käytännössä on sitten mahdollista? Vaikea sanoa. Kuinka ketään voi pakottaa yhtään mihinkään? Ero on mahdollista ja yleensä etävanhempi on kuitenkin enemmän lastensa kanssa, kun mitä tuommoinen yrittäjä on ollut ennen eroa. Perhe voi pistää myös pystyyn arvomaailmatarkastelun ja miettiä, että tehdäänkö asiaa rahan takia. Osittain ihmisiä myös kohdellaan niin kuin heitä annetaan kohdella. Mitä jos jättäisit joka toisen viikonvaihteen kokeilun vuoksi miehen vastuulle? Et tekisi silloin ruokaa etkä olisi lasten kanssa? Sellaistahan se olisi, jos te eroaisitte. Voisi sitten ehkä herätellä miestä.
8-16 työpäivää tehneen exän kanssa yhdessä asunut
yksinhuoltajana elänyt
yrittäjän kanssa uusperheessä asunut
ja nyt 8-16 palkkatyöläisen kanssa uusperheen elämää viettävä
Eli meillä siis yrittäjämies vaihtoi yhteisen vauvan synnyttyä 8-16 hommiin.
Harmittaa vietävästi, varsinkin kun viikon päästä on laskettu aika .Kotona kaksi alle 4-vuotiasta, jotka vaan tappelee. Mun mies ei vaan ymmärrä tulla aiemmin kotiin. Eikä tee mitään kotihommia, eikä auta missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä täsmälleen sama tilanne ja mulla aivan samat ajatukset. Alkaa se yh:n elämä tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta, saisi omaa aikaa sillon kun lapset olisi isällään. Mitään en voi miehen varaan laskea, kun ei koskaan ole kotona eikä koskaan tule silloin kun on luvannut. Joo, ja taloudellisesti ei ainakaan meillä yrittäminen kannata. Yhtä paljon sais palkkaa työntekijänä ja vähemmillä töillä. Kai se on sitten se työnteon ilo.. : (
" miehen odottamista kotiin" kun on itselläkin muuta elämään kodin ulkopuolella. Toisinaan teen niin että lähden suoraan ulos töistä (ostoksille, kampaajaan, teen ylitöitä tms) jotta saan omaa aikaa ja mies JOUTUU hoitamaan lapsen illalla.
Mutta kotona ollessa kyllä kieltämättä välillä tuntui kuin olisi ollut yh jolla on riesana aikatauluton mies!!! Koskaan ei käynyt mielessä avioero, mutta olis se ollut kivaa jos olis useammin kotona. Mieskin varmaan viihtyi poissa kotoa enemmän kun oli itsekin niin väsynyt siihen tilanteeseen ja oravanpyörä valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa niin tyypilliseltä suomalaiselta lapsiperheen " idylliltä" . Kallis talo ja auto, ulospäin kaikki pitää olla, sitten toinen tai molemmat raataa töissä niska limassa että saadaan maksettua lainat ja ulkomaanmatkat. Lopulta kaikki niin poikki ja riitaisi että erotaan ennenkuin lapset on kouluikäisiä.
Jos ja kun näin on niin en voi kun todeta, että me ollaan tyytyväinen kahdeksasta neljään duunariperhe, asutaan vuokralla, käydään ulkomailla säästäen joka toinen vuosi, ajetaan vanhalla käytetyllä autolla, OLLAAN PALJON YHDESSÄ JA TYYTYVÄISIÄ SIIHEN!
Elämä on täynnä valintoja ja arvomaailmansa muodostaa sen mukaan mitä pitää tärkeänä.
" Meillä mies rakentaa työpäivän jälkeen ja kaiken muun
vapaa-ajan. ja käy työmatkoilla jne. Mutta ei koskaan ole kotona. Sanoin sille just eilen asiasta aika kovaan sävyyn, koska me kyllä ajaudutaan eroon tätä menoa. Saapa nähdä oliko mitään hyötyä.
Ja se talo niin, en halunnut koko asiaa, ja olinkin oikeassa. Miehen harrastushan se on ollut."
Siis veit sanat suustani! Olenko minä käynyt täällä unissani kirjoittamassa :)
t. kohtalotoveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidiksi (asuinkumppani toinen lapsista). Toisaalta, nautin siitä, että saan olla yksin päivisin ja välillä työmatkojen aikana. Koska olen yh perheestä niin en kuitenkaan viitsi marista: se, että elää toisen kanssa on aivan eri asia kuin olla yh. Yksi pointti on raha niin julmalle kuin se kuulostaakin.
Vierailija:
Meillä täsmälleen sama tilanne ja mulla aivan samat ajatukset. Alkaa se yh:n elämä tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta, saisi omaa aikaa sillon kun lapset olisi isällään. Mitään en voi miehen varaan laskea, kun ei koskaan ole kotona eikä koskaan tule silloin kun on luvannut. Joo, ja taloudellisesti ei ainakaan meillä yrittäminen kannata. Yhtä paljon sais palkkaa työntekijänä ja vähemmillä töillä. Kai se on sitten se työnteon ilo.. : (
Tarkoitin tuolla mun talouskommentilla lähinnä sitä, että on eri asia olla tuommoisen " vähän huonosti kannattamattoman" yrittäjän puolisko kuin kuitenkin kustantaa kaikki yhden palkalla, kuten yksinhuoltaja tekee.
Yksinhuoltajana oleminen ei ollut ainakaan minulle rankkaa, tosin en nyt pidä muutenkaan elämää kovin rankkana, joten en osaa sanoa. Oli mies tai ei, niin minä nautin lapsistani ja niiden kanssa olosta. Sama juttu olin töissä tai en, olin yh tai en, tai yrittäjän puoliso tai duunarin puoliso. Kaikkea on tullut tehtyä.
toiset kokevat elämänsä onnellisemmaksi vain jos heillä on paljon töitä (työnarkki). Ja jos haluatte olla onnellisia yhdessä kaikki on sopeutumiskysymystä...
Kun tuon 16 kommentin jälkeen ei kukaan enää valitakaan?
Minä käyn töissä, vien ja tuon lapset ja hoidan kaupassa käynnit, kodin ja ruoat, ja väsyttää niin pirusti. Seksiäkö vielä? Mitä vielä, ei se mies ole koskaan kotona tai sitten nukutaan eri aikoihin.
Ja sekös se tässä harmittaakin kun tää tuntuu niin riistolle.
Jotain pitäis olla toisin. Se omakotitalo tai ulkomaanmatkoihin varaa ja aikaa.
Mies perusti päivätyönsä lisäksi firman ja sitten vielä toisenkin firman. Tosin sillä että haluaisi jonain päivänä jättää päätyönsä ja toimia vain firmassansa. Mutta rankkaa on enkä kyllä oikein sopeudu tilanteeseen.
Ennen mies oli paljon kotona ja lasten kanssa. Nyt miestä ei näy kuin viikonloppuisin.