Minkäikäisen lapsen kanssa koit arjen olevan jo " helpompaa" ?

Toinen on silloin kun alkaa koulu!

kun syntyi toinen kaikki taas vaikeutui ja helpommaksi kaikki muuttui ehkä silloin kun kuopus oli 1,5-vuotias ja esikoinen 3,5-vuotias

Omalla kohdalla ehkä sitä, että esim. kylään on helpompi mennä, asioista pystyy jo keskutelemaan ja pääsee jo vähän enemmän jyvälle mitä pienessä päävärkissä tapahtuu...

Eka juttu oli se, kun lapsi lähti kävelemään. Yhtä-äkkiä pystyi ihan eri tavalla tekemään asioita ulkona! Toinen oli puheen kehitys, jossain vaiheessa vain huomasi, että lapsen kanssa pystyy oikeasti keskustelemaan. Ehkä siinä 2-2,5-v huomasin ajattelevani, että onpa kiva kaveri tuo poika. :) Ja sitten tulikin taas vauva taloon. Unelmoin siitä, että nuorempikin lähtee touhuamaan.

ehkä ihan alle puolivuotiaan. Siitä vuoteen oli helppoa se, että vauva ei enää heräillyt yöllä, mutta syömisessä yms. tuli lisää hommaa. Vaikeinta tähän asti on nyt reilun vuoden ikäisen kanssa kun mitkään tavarat eivät ole " turvassa" , syöminen on niin sottaista ja lapsella oma tahto on jo vahvasti esillä...parasta taas on se kun alkaa tutustumaan paremmin lapseen koska puhetta alkaa tulla, ja tietysti se oma tahto kertoo lapsen persoonasta pajon :)

kun esikoinen vielä nukkui päikkärit, mutta oli muuten jo " iso" . Eli 2,5 - 3,5. Sitten kun päikkärit jäi häneltä pois, päivistä tuli tosi raskaita vähäksi aikaa.

Siihen asti oli ollut pää edellä jokaisessa mahdollisessa vaaranpaikassa, eikä ymmärtänyt vielä mistään mitään. Kun puhekyky laajeni, motoriikka parani ja kyky keksiä omaa tekemistä ilman jatkuvaa leikittämistä kehittyi, äitikin pystyi taas rentoutumaan.

eka helpotus 1-1,5v --->nukkuu yöt, kävelee, kommunikoi, ei enää imettämistä



toka helpotus 3v iässä--->pukee itse, kuiva, ajattelukyky ja puhe kehittyneet, mielikuvitus kasvaa ja kaverisutheet tulevat tärkeäksi

Minusta eka vuosi on ollut tosi rankka, mutta siitä kun on päässyt, niin jopa on helpottanut molempien kohdalla.

Kävelemään oppiminen on suuri helpotus äidille!

Mutta kieltämättä kyllä odotan aikaa, kun tämä kuopus alkaa olla parivuotias, eikä enää vaadi äitiä ihan kaikkeen, leikkii ehkä jo hetken itsekseen tai isoveljen kanssa ja puhuu.

Suurin ero arjessa oli ehkä huomattavissa, kun kuopus oli täyttänyt 2 vuotta.

on nyt lähes 3v vanhana niin ihana, että oikein ihmettelen miten se voikin niin muuttua!