Väsynyt allergisen & astmaatikon äiti kaipaisi vertaistukea
Hei kaikki allergikkojen ja astmaatikkojen äidit!
Kaipaisin todella apuanne arkeemme. Meillä on kaksi lasta 2,5 ja 4,5-vuotiaat. Toisella heistä on atooppinen allergia aika pahana, oireilee erityisesti tiettyjen ruoka-aineiden jälkeen. Toisella taas astma, muutamia kertoja jouduttu käymään yölläkin päivystyksessä, mutta nyt on aloitettu säännöllinen lääkitys sairauteen. Siitäkin huolimatta tämä nuorempi astmaatikko on sairaana KOKO AJAN! Vähintään kerran kuukaudessa. Lisäksi iästään huolimatta hän herää 1-2 krt/ yö edelleen. Teen tällä hetkellä vuorotyötä ja olen uupumuksen partaalla. Olen alkanut sairastella itsekin ja päivisin en jaksaisi enää mitään. Parisuhdetta ei ole enää ollut aikoihin, koska sen hoitamiseen ei ole lapsen sairastelun vuoksi mahdollisuutta. Lähisukulaisia ei ole. Lapsi valvoo ja nukkuu jatkuvan sairastelun vuoksi miten sattuu, terveenä ollessaan on säännöllinen rytmiltään.
Elän siis ties monetta vuotta kuin vauvavuosia. En tiedä kuinka kauan jaksan. Syömme terveellisesti, emme tupakoi, lapsiani olen rakkaudella hoitanut ja imettänytkin pitkään. En tiedä pitäisikö minun jäädä kotiin, lyhentää työaikaa vai mitä tekisin? Tämä vain ei voi jatkua näin. Välillä haaveilin kolmannesta lapsesta , mutta se ei todellakaan ainakaan helpottaisi tilannetta. Kokonaan kotiin jääminenkin muuttaisi taloudellista tilannetta aika tavalla. Lapsi on muuten normaalisti kehittynyt, mutta sairastellut koko lyhyen ikänsä. Allergioita ei puolestaan hänellä ole. Korvatulehduskierre oli, putkien myötä loppui siihen ja kitarisan poiston.
Onko jotain sopeutumisvalmennus tmv. ryhmiä meille? Onko tällainen lapsi erityislapsi ja saisinko hänen hoitoonsa jonkinlaista tukea, jos jäisin kotiin? Päivähoidon alettua lapsi sairastelee entistäkin enemmän. Mitä kannattaisi tehdä? Hyvät neuvot ja tsemppaus tarpeen!
Kommentit (47)
tukea tarpeellisena. Hyväksykää ihmisten eri tavat...
itse tunnen muutaman lapsiperheen joissa kärsitään asmasta ja allergioista. Paljon ollaan toisiltamme opittu mutta ilmankin oltaisiin pärjätty. Parhaan avun olen saanut aikoinaan hoitavalta lääkäriltä.
kun ketju nimenomaan peräänkuulutti vertaistukea. Ks ketjun otsikko.
Tarkoitan että vertaistuki tarkoittaa joillekin sitä järjestettyihin ryhmiin osallistumista ja toisille se on vapaamuotoisempaa tuttavien kanssa asioiden läpikäymistä tai nettikeskusteluja. Vertaistukea on niin montaa sorttia.
Itse olen ehdottomasti erilaisten tukimuotojen kannalla. Ei voi olettaa että kaikki ihmiset olisivat kiinnostuneita osallistumaan noihin ryhmiin, etenkin jos se tuki löytyy omasta takaa tai terveydenhuolto on onnistunut asiassaan. Itse kävin aikoinaan luentotyyppisellä kurssilla lapsen astmaan liittyen ja se oli ihan hyvä, jos asia oli ihan uusi. Itselle siitä ei juurikaan löytynyt mitään uutta antia mutta kertaus on aina hyväksi.
Sairaan lapsen hoitaminen on raskasta ja siitähän ap:kin tämän aiheensa ammensi. Kaiken tuen ei mielestäni tarvitse tähdätä siihen pelkkään lapsen hyvinvointiin ja sairauteen vaan myös vanhempienkin hyvinvointiin. Jos pitää netissä huudella jollekin tuntemattomalle että sinusta ei ole hyötyä kellekään tms niin ollaan jo aika heikoilla hangilla. Vanhempien hyvinvointi on aina lapsenkin parhaaksi!
Joillekin vanhemmille lapsen sairaus on jonkinlainen kilpailu, ts aina pitää olla vähän parempi kuin muut, hoitaa parhaalla tavalla, tietää eniten... Tiedän yhden perheen, jossa äidillä on tuo lähtenyt ihan lapasesta. Koko elämä pyörii sen sairauden ympärillä ja kaikki mahdollinen tieto kaivetaan vaikka kiven alta. Koko perhe kärsii siitä että on perheessä on puheenaihe nro 1 ja kaikki muu on toissijaista.
onko ap vielä kuulolla?
joten silloin on erittäin tervettä, että hän osaa sanoa suoraan, jos joku on ääliö ja hyödytön. Turha haaskata aikaa typeryksien kanssa.
Ei ole oikein mitään lisättävää näihin täällä jo esitettyihin asioihin. Samassa veneessä ollaan ja tilanne on välillä huonompi ja välillä parempi... Syksy etenkin on raskasta aikaa kun muutenkin on flunssaa ja muuta mukavaa liikkeellä. Päivä kerrallaan.
Minullakin oli jossain vaiheessa kausi kun kaikki muut olivat idiootteja ja harmitti ja kiukutti koko ajan. Hirveä huoli lapsesta ja kamalan paha olo koko ajan. Ei oikein unikaan tullut. Parisuhdekin oli aika käymistilassa.
Yhden sairaalajakson aikana tästä oli sitten puhetta ja sainkin varattua ajan psykologille ja kävin siellä jonkun kerran puhumassa omasta jaksamisestani. Äitien (ja isien kanssa) kannattaa ehdottomasti miettiä myös sitä omaa terveyttään. En tiedä oliko noista käynneistä kovin paljon hyötyä mutta ainakin sain ammattilaiselta palautetta. Otin myös joskus sitä ihan omaa aikaa, kuten omia harrastuksia tms. Netin käyttöä ja telkkarin tuijottamista vähensin kanssa kun aikaa ei ollut.
46
joku etsii apua lapsensa sairauteen ja te vääntelette toistenne sanoja ja olette niin näppäriä että. Juuri tuommosten ämmien takia ihmiset ei uskalla hakeutua mihinkään ryhmiin kun siellä on tuommoiset hyeenat vastassa. Astmalapsen hoitaminen on tarpeeks raskasta ilman että tarviis tuollaisia kotkia katella.
Hävetkää molemmat vai montako teitä nyt tulikaan tämän ketjun pilaamaan.
Hus, pois.