+++ ENSIKOT viikolla 37 +++

Brooke, kiva kuulla että siirto meni hyvin ja sait kyytiläisen. Onneksi oli sentään tuo yksi, eikä 6 soluinen nyt mikään aivan onneton ole. Olen kuullut monta tarinaa jossa raskaaksi on tultu jopa paremmin alkujaan ei niin hyvillä soluilla kuin primaksi luokitetuilla. Eli älä ollenkaan luovuta vielä, vain yksi hedelmöitynyt kamu siihen raskauteen tarvitaan eli jospa se olis nyt tää. Voimia.



Mun siirto meni hyvin. Matkaan sain vain yhden kaverin, kun se oli kuulemma niin hyvä, ettei lääkäri halunnut toista laittaa. (kakkosluokkalainen, 8 soluinen). Pakkaseen meni 6, joista osa 3- ja 1 kakkosluokkalainen. Pidetään nyt peukkuja että tää yksi pysyy kyydissä, eikä pakasteita tarvita ihan vielä.

Voi Buumi, pahoittelut negasta -miten osaisin vakuuttaa, että kyllä säkin sen plussan vielä nappaat... Hali ja jaksamista taudista toipuessa.



Killalla ja Jessiksellä piinaavaa piinaa. Tsemppaukset ja peukutukset molemmille. Eikä Killa visko sitä kirvestä mihinkään: niin kauan on toivoa, ja niin edelleen... Mullakin oli ensioireet tuhruttelun alkamisesta, mutta ne loppuivat ennenkuin sitten lopulta alkoivatkaan. bd



Brooke ja maari kävi tahoillaan siirroissa -peukutukset teillekin. Maarilla jäi vielä pakkaseenkin tavaraa, mutta toivotaan kovasti, että molemmilla tärppää tästä yrityksestä.



Brooke, mä kokeilisin varmaan ensin vaikuttaa miehen tupakointiin lääkärin kautta -ehkä sillä olisi enemmän painoarvoa. Erityisesti kun omat sanat pitäisi valita niin tarkasti, ettei vaan kuulosta nalkutukselta, jonka minä ainakin osaan turhankin hyvin. Oma mies ei kylläkään tupakoi, mutta uskoisin, että tämä voisi olla parhaita syitä miehenkin mielestä lopettaa sauhuttelu.



Kiva juttu, että Pikkiksellä alkaa pian hoidot ja tositoimet. Toivottavasti clomit auttaa samantien plussan nappaamiseen.



Nuutille piti tarkentaa, että ihan täällä koto-Suomessa asustellaan; viimeiset kilarit vedin siellä reissussa. Mutta tuskinpa nämä itkuraivarit miehen harmiksi tähän jäi, lisää lienee tulossa ;)



Jee, täältähän löytyy muitakin laatusarjojen ystäviä! Mulla tekee vaan nykyisin tiukkaa jaksaa valvoa noin myöhään ja kun tallentavaa digibokseria taloudesta ei löydy, niin vähän puolittaisesti on tullut seurattua. Pst, olettehan myös huomanneet Smack the Ponyn uusinnat?



ON. Nyt uskon, että raskaana ollaan, sillä tein tänään uuden testin ja vahva plussaviiva piirtyi ikkunaan nopsasti. Viikkoja olisi laskujeni mukaan huikeat 4+6 :) Huolettaa vaan tämä normiolo... Onneksi edes flunssa hellittää.



Vilkutukset kaikille o/



helli

Pikkunyytti ¿ en tiedä mitä ovistestejä käytät, mutta niissä mitä mulla on ollut niin piti tulla yhtä tumma viiva kuin kontrolliviivakin. Mä en esim. ikinä yhtä tummaa viivaa saanut ja syynä myös ovuloimattomuus. Mutta uskoa siis antanee se, että tällä hetkellä ainakin meillä ivf:n tuloksena on se plussa =)



Killa, hitsi kun meinaat sinnitellä. Nyt jo pp13, hyvältä kuulostaa mun mielestä. Ja kuten huomasit kuinka erilaisia oireita meillä kaikilla oli =), nää sun oireet voi olla just oikeita!! Ja me kuunnellaan niitä oikein miellämme ja jännätään sun puolesta. Junaan mahtuu vielä =) Hitsi kun jännittää sun puolesta!!



Ja Jessica ¿ ei vielä kirvestä kaivoon!! Muista, että mullakin tiesi ne menkkamaiset jomotukset plussaa =) Niin, ja ne jatkuu vieläkin!! Jokainen vessareissu on edelleen tuskaa!! Tsempit sinne piinailuun.



Ehkä se on hyvä merkki tuo ¿kilahtaminen¿ miehelle tuossa piinailun jossain vaiheessa =) Niinhän mäkin tein kun menkkaoireet ylty ihan kamaliksi ja mitä pahemmaksi ne meni sitä enemmän möykkäsin ja väänsin itkua. Mies parat ¿ eivät taida oikein ymmärtää tätä meidän elämää =) Ja hellikkikin oli vetänyt pultit kesken piinapäivien....hyvää se tietää vaan =)



leijonalle pahoittelut huonoista uutisista =( Ehkä kuitenkin löytyy vielä apu. Brookekin taisi sinua jo vahvistaa noilla ICSI-jutuilla. Koeputkihedelmöitys ei omalla kohdalla tuntunut niin isolta asialta kun oli ensin käynyt läpi kaikki muut vaihtoehdot jo, se jotenkin tuli siihen kaiken jatkoksi ihan luonnollisesti. Kyllä se teilläkin vielä onnistuu. Niin, ja tänne voit aina tulla purkamaan huolia!



hellikki ¿ joko flunssa helpottaa? Mulla on ollut myös vähän poskionteloissa kipua ja olen vähän varoen uskaltanut ottaa lääkkeitä. Panadolia sitten otin kun kerran lääkäri sanoi, että sitä voi ottaa. Mulla on kanssa ihan kauhean epävarma tunne siitä, että onkohan tuolla joku kyydissä vai ei. Oireet on niin minimissä, ettei kyllä voi niistä paljon päätellä. Kamalaa odotella sitä ekaa ultraa...Mulla pitäis Avan hoitajan mukaan olla myös 4+6, kiva kun mennään niin samoissa =)



Buumille halaus! Voih. Se nega on niin pirullinen...



Menina ¿ eläs vielä luovuta! PAS voi hyvinkin olla se teidän juttu.



Brooke ¿ hyvä kyytiläinenhän se kuusisoluinenkin on! Älä huoli, vähempisoluisistakin on tietämäni mukaan ihan hyvin plussattu! Harmi ettei jäänyt pakkaseen. Se muakin harmitti kun sitten jos joku menee vikaan, pitää ottaa taas kaikki alusta.



maari oli kans saanut kyytiläisen. Onnea sille matkaan !



t. Afternoon, joka teitä vielä täällä kiusaa kun ei uskalla siirtyä uusiin pinoihin. Eka ultra vasta viikolla 40, sinne asti on sinniteltävä.

Hermot meni eilen illalla ja testasin Aconilla parin tunnin pidättelyn jälkeen. Tulos käsketään lukea 3 min kuluttua ja viimeistään 10 min kuluttua. 3 min kohdalla selvä nega, mutta juuri ennen testiajan päättymistä ilmestyi tikkuun viivanpaikka. Luulin jo että nään harhoja, kun silmät jo kirveli itkusta joka tietty pääsi...



Hain sitten apteekista digitaalinen testin, kun arvelin ettei se jätä mitään arvailujen varaan. Testasin nyt aamulla ja tulos oli selvä nega.



Epätoivoinen kun olen, testasin vielä samasta pissasta mammaksin herkällä liuskatestillä ja siihenkin sain jokinlaisen haamun, en tiedä onko haamu vai viivanpaikka, kun testiviivat on violetit, eikä punaiset, niin aika vaikea tuota oli tulkita. Näkyi kuitenkin kohtalaisen selvästi, jopa niin että kun laitoin sen pesukoneen päälle odottamaan, ei ollut vaikeuksia nähdä haalean haaleata toista viivaa siinä.



Olen itse hokenut kaikille viimeiset kaksi vuotta, että niin kauan kun ei ole tätiä, on toivoa. Ihan tyhmää, mutta pakko elätellä toiveita vielä hetki, etten hajoa tänne töihin. Kyllä mä koitan järkeillä, että viivanpaikkojahan ne varmasti on, mutta tuntuu ihan tyhmältä, että miksi niitä nyt tulee, kun kahteen vuoteen en ole minkäänlaista viivanpaikkaan nähnyt!



Tuhruttelu alkoi välittömästi testin tekemisen jälkeen joten katsotaan tarvitseeko tässä enää mitään testailla uudestaan...



Tuli vielä sellainenkin mieleen noista viivoista, että jos oikeesti vasemmassa munasarjassa oleva neste tosiaan estääkin munasolua kiinnittymästä ja olisi taas joku yritys viellä ollut menossa...



Killa pp 14



Ps. Vikatikki on huomattu, katsoin ne vanhatkin jaksot ja nyt niitä uusia. Samoin Ponille kyytiä on mainio, onneksi meillä on se tallentava boxi, jos ei jaksa valvoa! :)

on ihana huomata kuinka täällä kaikki pitävät yhtä....on mukava aloittaa aamu lukemalla teidän tsemppauksia ja piristyksiä....toisaalta on myös helpottavaa lukea että jollain muullakin on paha olo samasta aiheesta kuin itsellään....kiitos teille kaikille!



en vielä ihan pysy nimimerkkien perässä, mut yritän kovasti päästä mukaan tähän juttuun....olen nyt jonkin aikaa ollut saikkarilla et saisin hoidettua näitä lääkärikäyntejä ja sulatella koko juttua. töissä mistään ei tullut mitään, satun meinaan olemaan lastenhoitaja ja saan sitten päivät pitkät hoidella muiden lapsia ja vauvoja....ihanaa työtä se kuitenkin on ja tykkään jokaisesta hoitolapsestani hyvin paljon.



siitä tyksin toiminnasta, niin soitin sinne eilen niin me saatais eka aika vasta tammi-helmikuulle....soitin sitten samantien miehelleni ja kysyin että voitaisiinko sittenkin pysyä siellä ava:lla.....päästäis jo ens viikolla jatkamaan hommaa eikä tartteis pitää mitään monen kuukauden pituista taukoa. kun sitä odottelemista vissin kuitenkin on paljon vielä edessäpäin......



onko täällä ketään joka ei ole vielä aloittanut hoitoja? entä viitsiikö joku kertoa tuntemuksia ekasta ivf:stä tai icsi:stä??? itse olen vaan lukenut netistä ja esitteistä mutta jos joku jaksais kertoa omasta henk.koht.näkökulmasta miten se on mennyt....



jaksamista jokaiselle tähän päivään!!!

Leijona85, me ollaan hoidossa Turussa AVA:lla ja nyt on ensimmäinen ICSI -hoito takana. Meidän lapsettomuuden yksi varma syy on miehen simppojen vähyys ja huono laatu.



ICSI hoito meillä oli ainoa vaihtoehto, noista simpoista johtuen ja mitään muuta ei olla siis edes kokeiltu. Tää hoito alkoi sillä että siirsin viimeisiä menkkoja siten että ne alkoi sillai kun lääkäri tahtoi :) eli siten että hoitoajankohdat ei osu viikonloppuun. Kun menkat alkoi kävin lääkärissä ja sitten parin päivän päästä alkoi pelätty Pregnyl pistoshoito mahaan. Jännitin sitä ihan hirveästi, mutta ekojen päivien jälkeen se meni jo rutiinilla ja otin itselleni sen asenteen että se ei satu ja on tehtävä jotta raskauteen on edes mitään mahdollisuuksia. Itseäni myös palkitsin aina pistoksen oton jälkeen esim. kuumalla kaakaolla tms. että oli jotain kivaa odottevaa, hauskaa tuo itsensä fuulaaminen ;)



Pistosten aikana kävin 2 kertaa klinikalla ja tarkistettiin miten munasarjoissa solut ovat kasvaneet. Kun näytti että alkaa olla sopivan kokoisia, otettiin pari päivää jarrutuspistoksia ja sovittiin punktiopäivä. 36h ennen punktiota otin kotona vielä irrotuspistoksen. Sitten punktioon joka kesti vain noin 10 min hyvissä lääkkehissä. Samalla mies antoi simppanäytteet, josta kerättiin parhaat yksilöt solujen hedelmöittämiseen. Kolmantena päivänä eli eilen sitten minulle siirrettiin yksi alkio kyytiin eli nyt alkoi ne paljon puhutut piinaviikot, kun ei voi kuin odotella 14 päivää että saa tehdä raskaustestin ja nähdään kiinnittyikö tuo alkio kohtuun ja alkoiko raskaus. Peukut, varpaat ja vähän hiuksetkin on siis nyt pystyssä :)



AVA:n henkilökunta on ollut aivan mahtavaa ja on koko hoidon ajan tuntunut siltä kuin " kotiin" menisi. Eli hoitajat ja lääkärit on kaikki antaneet meille mielestäni kaikkensa. Hoitoihin on myös päästy nopsaan ja kuitenkin lääkärit ovat kuitenkin realistisesti kertoneet meille mahdollisuuksista.



Tsemppiä Leijona teille minkälaiseen hoitopaikka ratkaisuun sitten päädyttekin.

maari08: mäkin olen tähän asti tykännyt tosi paljon ava:n toiminnasta ja tyylistä....sinne on jotenkin hyvä ja turvallinen olo mennä ja siellä tosiaan kaikki hoitajat ja lääkärit ovat olleet tähän asti todella ihania...siksi vähän arvellutti toi siirtyminen tyksiin...siellä siis niin kauheat jonot...et kyllä mä enemmin säästän ja maksan hoidoista ava:lla kuin odotan sinne tyksiin pääsyä...



pidän sulle kans peukkuja ja varpaita pystyssä...toivottavasti kaikki menee hyvin!



meillä tosiaan ongelmana on se ettei miehen näytteestä löytynyt yhtään uimaria joten toivotaan että niitä sieltä kiveksistä sitten löytyisi edes....siitä sitten varmaan sitten alkaisi hoidot kunhan ensin selviää että saadaanko sieltä mitään ulos...

KILLA jopas sulla on jännät paikat! Peukut on pystyssä että haamut muuttuisi plussiksi!



LEIJONA mullehan on tehty nyt kaksi ICSI-hoitoa, meillä myös se oli ainoa vaihtoehto miehen huonojen simppojen takia. Määrä siis on OK mutta laatu paskaa... Ja lisäksi myös minussa on vähän vikaa. Olihan tuon " tuomion" saaminen shokki, mutta toisaalta se oli helpotuskin, kun selvisi miksi ei luomusti olla onnistuttu.



Hoidot on menneet suunnilleen samalla tavalla kuin Maari kuvaili, paitsi lääkitys mulla on ollut hiukan erilainen. Mulle on tehty lyhyen kaavan hoito, eli mennään oman kierron mukaan ja lääkitys alkaa kierron 2. päivänä. Lääkkeinä on ollut Synarela-nenäsumute ja lisäksi Gonal-F pistokset. Pistämiseen tottuu kyllä äkkiä eli sitä ei kannata jännätä. Lääkitys on kestänyt noin 2 viikkoa, jonka aikana 2 ultrassa käyntiä. Sitten laitetaan irrotuspistos Pregnyl ja siitä 37 tunnin päästä munasolujen keräys. Yleensä se ei kai ole kovin kivulias, mutta mulla se kyllä on jostain syystä ollut. 3 päivän kuluttua alkion siirto, ja sitten Lugesteron-lääkitys jonka pitäisi kai parantaa kohdun limakalvoa ja tukea alkion kiinnittymistä. Testin voi tehdä parin viikon päästä alkion siirrosta.



Mä en ole toistaiseksi kokenut näitä hoitoja hirveän rankkoina, mutta jos tämä toinenkaan hoito ei tärppää niin en tiedä mitkä sitten on fiilikset. Ikävintä tässä on ollut hoitojen kallis hinta (olemme yksityisellä) ja se että on joutunut olemaan töistä poissa niin paljon.



Toivotaan että teiltä niitä simppoja kuitenkin löytyisi. Mutta jos ei löydy niin onhan mahdollisuus hoitoihin luovutetuilla soluilla. Sehän saattaa ola edessä meilläkin. Tosin ei tiedä, miten niitä soluja on nyt edes saatavilla, luovuttajien määrä on kai romahtanut sen jälkeen kun hedelmöityshoitolaki muuttui. Täytyy ottaa asia puheeksi seuraavan kerran kun lääkärin luokse menen, jotta voi pikku hiljaa ruveta mielessään sulattelemaan ajatusta.



Brooke (pp 1)

tulin peukuttelemaan vanhoille kamuilleni BROOKELLE ja KILLALIINILLE!

Kovasti lähettelen täältä plussapölyä sinne suuntaan! Onpas jännää tosiaan!:=)







-mooli (ja tyttö 4,5 kk)

Täällä taitaa käydä korkeintaan samalla tavalla, kuin viimeksi: testasin jälleen tänä aamuna ja kahteen eri testiin sain jälleen hailakat viivat. Ne ovat ehkä hieman vahvemmat kuin eilen, näkyvät kyllä ilman tihrustamista ja tikun kääntelyä, mutta eivät missään tapauksessa mitkään plussat.



Kävin eilen iltapäivällä veritestissä, kun ihmettelin niitä viivanpaikkoja. Nyt luulisin, että ei voi olla niin, että kaikkiin testeihin noita paikkoja tulee, vaan olisiko kuitenkin taas ollut kiinnittymisyritys menossa. Ikinä ennen en siis tän 2 vuoden aikana ole viivanpaikkaa nähnyt, vaikka aika monta testiä on tullut tehtyä. Verikokeen vastauksen saan sitten vasta maanantaina iltapäivällä, kun en ehtinyt heti aamusta käymään.



Oireethan mulla on eiliseen asti (näin jälkeenpäin ajatellen) ollut hyvät: ihan mahdoton lorahtelu jatkuu edelleen, nyt vaan muutunut vaalean ruskeaksi ja tissit tosi kipeät, mutta nekin nyt tänään enää heikosti. Toisaalta en tiedä mikä vaikutus noihin oireisiin on lugeilla. Mutta ei mulla ekassa inssissä tällaista ollut.



Tunteet näköjään vaihtelee aamun hirvittävästä ahdistuksesta tämän hetkiseen täydelliseen tunnottomuuteen. Jotenkin ei suostu ymmärtämään, että ei oikeesti voi onnistua.



Kiitos kovasti taas kannustaneille ja erityinen halaus Moolille ja tytölle! Kiva kun ette meitä unohda!



Killa pp 15 (vielä toistaiseksi)

... ja edelleen peukutukset. Sinnittele, sinnittele... Jessikselle samoin voimia piinailuun.



Ei vielä ole lainkaan liian myöhäistä plussan ilmestymiselle; oman haalean, mutta selvän plussani sain vasta pp17 (virallisesti jo pp18), pari päivää myöhemmin sitten tuhdimpi viiva.



helli

Tosiaan huomaa että monella lähti kesänjälkeen hommat taas käyntiin on niin paljon tapahtumaa =). Harmittaa kun en viikolla oikein nettiin pääse niin mieluusti piinailisin teidän kanssa.



Killa: Tsemppiä kovasti, peukut ovat niin pytyssä kun voi vain olla että sen plussan saisit napattua!!!



jessis: Siellä on kanssa kovat piinailut menossa peukut on pystyssä plussan puolesta!! Siellähän on oireita jos jonkin laisia bdbdbd, täällä on olo palautunut pelottavan normaaliksi =(. Harmi kun olen netti pimennossa, olisi niin kiva piinailla samaa aikaa miehestä kuin ei oikein kaverikasi ole =D.



leijona: Tsemppi ((hali)) kurjista lääkäri uutisista ja tosiaan se yksi simppa riittää=).



Buumi: Voi ei, (((halaa))) pahoittelut negasta ja tsemppiä.



pikkunyytti: Tsemppi ((halaus)) sinnekin toivottavasti tosiaan lääkkeistä olisi apua eikä järeänpiin hoitoihin tarvitsi edes lähteä. Minulla myös pco:t ja meillä icsi ainoa vaihtoehto miehen kehnojen simppojen vuoksi.



Brooke: Siirto takana hieno juttu, peukut ovat pystyssä =). Harmi vaan ettei pakkaseen jäänyt mitään. Tupakoinnista meille sanottiin klinikalla että suosittelevat hoitojen paremman onnistumisen kannalta lopettamista!?! Eivät sen tarkemmin perustelleet kun meistä ei kumpikaan polta. Ehkä on parempi pyytää lääkäriä puhumaan asiasta, niin ei tarvitse turhantakin riidellä aiheesta.



maari: Sielläkin siirto takan tsemppiä piinailuun ja hienoa että pakkaseenkin jäi tavaraa =)



Sitten vielä omaa napaa. Toisaalta on hyvä että olen ollut netti pimennossa, niin piinailu on pysynyt suht rauhallisena. Eli pp8 olisi menossa ja olo on normaali pientä menkkamaista tunnetta on eivätkä rinnatkaan ole yhtään niin kipeät kuin aluksi =(, turvoksissa kylläkin. Lievän hyperin aihetuttama turvotus on kadonnut eikä jälkitarkastuksessa to nestettä enää näkynyt. Toivo alkaa hiipumaan kun mitään raskauteen viittaavaa ei ole.



Ensi viikon olen totaalisessa netti pimennossa joten suuren suuri +++++PLUSSA PUHALLUS KAIKILLE olette parhaita =)=)



-hapö-pp8

Voi pirhanan pirhana.. Olis nyt vaan ollut vahvat plussat niin ei tarttis enää pohtia.. Mutta vielä peukut pystyssä, toivottavasti veritesti tuo sen pitkään toivotun vahvan plussan! bd bd bd



Muillekin terveiset.. Saatan pyöriä täällä vielä tänään ahkeraan, koska on siivouspäivä. Sehän tarvitsee kovasti taukoja!



Oon@

.. tai sitten kaikilla on tänään elämää :)



Mä en edes saanut vielä aloitettua siivousta, vaan kävin shoppaamassa! Ostin myös varmuudeksi viinipullon, jos vaikka siivoamisen ohella nauttisi pari lasillista..



Piti NAKSULLE jo aiemminkin sanoa, että olet edelleen ajatuksissa (jos nyt edes käyt lukemassa meidän viestejä..)



Palailen taas..



Oon@

Tai no, ei täällä kyllä mitään huumaa ole, mutta mieli on aika hyvä tällä hetkellä. Kävin tuossa hierottavana ja ystävän luona kahvilla, se piristi kummasti. En puhunut ystävälle mitään tästä tilanteesta, jotta tulisi puhuttua muustakin ja niinhän sitä juttua taas riitti. :)



Koitan nyt enää tänään olla murehtimatta noita kummia viivojani, jotka nyt tikkujen kuivuttua ovat tosiaan selvästi vahvemmat, kuin edellisissä tikuissa. En tiedä mitä ne tarkoittaa, mutta huomenna varmaan selviää vahvistuvatko entisestään vai saanko enää mitään näkymään. Ja jos en saa, niin maanantainahan se sitten selviää mitä se verikoe sanoo.



Oonalle huiskutus! Vitsit kun munkin ois tehnyt mieli ostaa punkkupullo illaksi, mutta jätin sitten ostamatta. Jos tää ahdistus tästä lisääntyy, olisi voinut tulla kumottua koko pullo ja jos sitä nyt jotenkin kummasti olisikin raskaana, niin en voisi sitten olla miettimättä miten tuo olisi vaikuttanut.



Hapö: no tosiaan harmi, ettet ole täällä meidän kanssa piinailemassa, mutta toivottavasti sulla on hyviä uutisia kun palaat! :)



Helli: kiitti kannustuksesta! Toivotaan, että kävisi yhtä onnellisesti kuin sulle!



Brooke: kurjaa ettei taaskaan riittänyt mitään pakkaseen, mutta toivotaan ettei tällä erää tarvittaisikaan! Jaksuja piinailuun! Meilläkään mies ei oo polttanut, mutta kyllä varmaan tulisi painostettua lopettamaan, jos polttaisi!



Maari: sinne kanssa onnentoivotukset, että kyytiläinen tarraisi tiukasti kiinni!



Jessis: miten siellä jaksellaan?! Toivottavasti hermot kestää ja saisit hienoja oireita ennen plussaa! :)



No niin, pitääpä mennä, mutta voitte arvata mun palaavan vielä. Joko hyvällä tai pahalla päällä! ;)



Killa

[color=olive]...ihan nopsaa vaan. Täti ryntäsi paikalle tänään. kp 29 muuttui kp1:ksi. Eipä siis auttanut ovisplussan bongaaminen, aukiolotutkimus ja oikea-aikainen pupuilu. Harmittaa! Mutta itku ei tullut. Psyykkasin itseni niin, että onhan mulla moni muu asia elämässä tosi hyvin.



Että näin,

Keiju[/color]

Ihan alkuun Keijulle pahoittelut, ettei sitten onnistanutkaan tässäkään kierrossa! :(



Ja sitten sekopäiseen omaa napaan: arvaatte varmaan, että testattu on taas ja ekaksi sillä Aconilla johon sain muutama päivä sitten sen viivan paikan. No nytpä oli viivanpaikka vahvistunut mun mielestä ihan selväksi plussa-viivaksi, vaikka onkin kyllä todella paljon kontrolliviivaa vaaleampi. No siitä rohkaistuneena testasin vielä sillä digitaalisella testillä ja niinhän siiihenkin ilmaantui plussa!



Jotenkin olin itseni niin psyykannut siihen negaan, että olen jotenkin aivan sekaisin, kädet tärisee ja itkettää. En uskalla yhtään vielä ajatella, että olisin raskaana jos tämäkin päättää, ettei tuonne kannata jäädä. :( Olo on nimittäin ihan samanlainen kuin viimeksi kemiallisessa eli ihan kuin alkukierrossa: tuhruttelee ruskeaa ja yöllä vessassa käydessä jopa ihan vaaleanpunaista reilusti paperiin pyyhkiessä. Yö oli kyllä sikäli outo, että silloin tissikipukin palasi hetkeksi, mutta nyt taas tiessään. Menkkamaisia ja kyllä muunkinlaisia nippailuja mahassa.



Pelottaa aiva hirvittävästi, että vielä huonoti tässä vielä käy ja nyt tuntuu, että miten sen jaksaisi kestää! Mutta ei kai niiin julmasti mun kanssa voida pilailla, että taas annetaisiin vain pois otettavaksi?!



Mä en nyt yhtään tiedä mitä tehdä, tekisi mieli mennä vielä huomenaamuna taas siihen veritestiin, vaikkei ole vielä edellinenkään tulos tiedossa. Mä varmaan sekoan täällä yksin! Onneksi mies tulee sitten illalla kotiin ihmettelemään mun kanssa. Nyt taidan laittaa sille tekstarilla kuvat noista ihmeistä testeissä!



Killa pp 16

Pyytäisin, ettette vielä kovin onnittelisi, kun tämä(kin) voi päättyä huonosti! Viimeksi tuntui jotenkin niin ahdistavalta, kun kaikki oli iloisina onnitelleet ja sitten en niitä toivotuksia ansainnutkaan! Jos odotetaan vähän vielä varmistusta asialle, joohan?!



Tuhruttelusta kuulisin kyllä mielelläni, jos jollain on ollut ja ihan hyvin kuitenkin mennyt! Tämä nimittäin ei tunnu ainakaan vähenevän, vaan hiukan jopa lisääntyvän! Pelottaa, että vaan luget saa menkat pysymään poissa... En uskallakaan niitä nyt siksi lopettaa!

Killa ¿ hui kun jännää. En nyt sitten vielä onnittele kun niin pyysit, mutta hyvältä kuulostaa. Mulla on itselläni edelleenkin niitä menkkakipuja ja ne tulee sellaisina aaltoina. Yritin jo eilen niistä etsiä tietoa netistä että pitäisikö huolestua kun ne edelleen jatkuu, mutta ehkä huolestun vasta sitten jos kipu on jatkuvaa. Tuosta tuhruttelusta sun kohdalla en olisi huolissaan, sitähän on ollut monilla ja silti ovat raskaana olleet. Hitsi, miten sä pysyt nahoissasi siellä kun joudut odotteleen sitä verikokeen tulosta huomiseen. Mites sun mies otti testausuutiset vastaan? Täällä jännitetään sun kanssa ihan kympillä. Tuuthan heti kertoon maanantaina veritestin tuloksen. Mun mielestä toivoa antaa myös se, että sulla on jo pp16, eikö? Vieläkö sulla on luget käytössä?



leijona kyseli fiiliksiä ekasta ivf:stä. Meille se tuli ns. selvänä jatkumona 2 epäonnistuneen inssin jälkeen. Kävi selväksi, ettei ne inssit meillä mitään auttaneet. Vaihdettiin julkiselta Tampereen AVA:lle, koska meillä on jo ikää ja jonot julkisella oli pitkät. Käytiin tammikuussa eka käynnillä avalla ja munasarjoista löytyikin sitten kysta joka pitkitti hoitojan alkua elokuulle asti. Silloin se oli poistunut itsestään. Mulla aloitettiin pienellä määrällä gonalia (150 iu) kp2 ja pistäminen ei oo ollu mulle ongelma. Neula on pieni ja vatsamakkaraa löytyy =) Orgalutranin ja pregnylin pistäminen on vähän ¿säätämistä¿, mutta nekin menee. Mulla tuli heti alunperinkin vähän munarakkuloita, mutta kun lääkäri toisen ultran jälkeen ilmoitti että saadaan ehkä vaan YKSI kypsä, niin repesin ihan täysin. Koko matkan junassa Treelta pidättelin itkua, etteihän tää VOI mennä näin huonosti. Niin vain kävi, että 7 rakkulasta, 5 oli kypsiä, 4 hedelmöittyi ja VAIN yksi selvisi siirtoon. Se yksi siirrettiin ja siitä siis plussa. Vielähän en ole ultrassa käynyt eli en tiedä onko se oikeasti mukana. Mutta tätä ns. lyhyen kaavan ivf:ää en kokenut liian raskaana, parit kilarit otin piinailun aikana ja kerran töissä rähjäsin piikityksen aikana =). En tiedä kuinka kova pudotus olisi ollut jos olisi tullut nega. Toisaalta, yritin tsempata itseäni ajattelemaan että vain joka kolmas ivf onnistuu, ja itseasiassa avallakin olivat ihmeissään että heti eka onnistui.



hapö ¿ hyvältä kuulostaa =) Vielä muutama päivä testiin !!



keijulle pahoittelut tädistä =(



ON: kovia aaltomaisia menkkakipuja on edelleen ja ne vähän huolestuttaa. Tein netissä vähän omaa galluppia eilen ja tulin siihen tulokseen, että vasta kun vuotaa kunnolla tai kipu on yhtäjaksoista niin huolestun. Nyt ei auta kuin odotella ekaa ultraa joka on 2.10.



t. Afternoon

Kävin kyyditsemässä miehen lentokentälle ja nyt yritän saada aikani kulumaan. Vaikka tähän yksinoloon on jo tottunut kohtuullisen hyvin, täytyy silti pitää itsensä kiireisenä. Hiljaisina hetkinä se ikävä iskee helpommin.



Kylläpä täällä on jännät ajat meneillään! Ihan heikompaa hirvittää.



Killalle peukutan ihan täpöillä. Lupaavaltahan tuo kaikki kuulostaa, mutta ymmärrän kyllä pointtisi. Toivon kovasti, että kaikki päättyisi hyvin. Samaa toivon tietysti kaikille teille/meille muillekin.



Jessikselle ja häpölle tsemppiä piinailuun! Ja olihan niitä siirtoja takana muillakin ja piina-ajat käsillä. Tsemppiä siis kaikille muillekin! Kumpa tänne tulisi taas sellainen plussapuhallus... *toivoo ja haaveilee*



Buumille pahoittelut negasta ja Keijulle tädin saapumisesta. Aurinkoisia ajatuksia molemmille!



Tervetuloa kaikille uusille ensikoille! En ole varmaankaan ehtinyt tervetulotoivotusta aikaisemmin kirjoittaa. Tästä porukasta saa kyllä sellaista virtuaalivoimaa, että huonotkin hetket on kestettävissä.



ON: Käyn kyllä lukemassa viestejänne edelleen, mutta olen tietoisesti vältellyt liiallista koukkuuntumista. Oma pää (siis tämä yläpää) on tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin aikoihin ja elämä hymyilee -myös parisuhteen osalta. Miehen kanssa on sotkut selvitetty ja solmut avattu, joten nyt voidaan optimistisesti katsella tulevaan. Mies juuri eilen laskeskeli, että adoptioneuvonnan aloittamisesta voi sossutädille soitella jo 1½ kuukauden päästä. Ei siis aikaakaan, kun pääsemme projektin alkuun, ihan konkreettisesti. Täytyy kyllä myöntää, että menen jo hieman asioiden edelle, koska eilen mainitsin miehelle sisarustoiveesta. Onneksi mies on niin jalat maassa -tyyppi, että osaa pitää munkin jalat maan pinnalla. =D



Huiskutukset kaikille, ja etenkin niille joita en erikseen maininnut. Yritän päästä taas kärryille kuulumisistanne. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla surffailla kaiket illat, kun ei tarvitse miestäkään viihdyttää.

~dese