Sukulainen ei edes kiittänyt saamistaan vauvanvaatteista, grr...

jonkunlaista maksua, mutta eipä ole näkynyt. Viimeksikin annoin kassillisen vaatteita, joista olisin saanut vähintään kirppiksellä 30e, sukulainen lupasi 10e, mutta eipä ole summaa kuulunut.

Päätin, että oli viimeinen kerta, kun sukalaisille vaatteita ja kenkiä annan.

Laskettuaika on lokakuussa! Ja joukossa oli lahjaksi saatuja mm. Bobon vaatteita, joita oli ehditty vain kerran käyttää. En tosiaankaan tuputtanut noita vaatteita, vaan kaikki oltiin kyllä norkumassa.

Ei se nyt voi olla tuollaisesta muotoseikasta kiinni. Kyllä minä ainakin olen ollut vaan onnellinen, kun oon saanut turhia vaatteita pois nurkista. Miksi ihmeessä minä haluaisin säilytellä täysin tarpeettomia vaatteita. Hyvä kun tulevat hyötykäyttöön.

Siis tottakai saaduista vaatteita kiitetaan kauniisti, vaikka eivat olisi edes tarpeeseen! Ja tassa tapauksessa kun oikein ovat vaatteita pyytaneet olisi todella kunnon kiitokset (ja ehka joku rahallinen korvaus tai vaikka kahvipaketti tai jaatelot ap:n lapsille) olleet paikallaan. Kummaa kun ei osaa aikuiset ihmiset kayttaytya.

että ei se ole yhtään sen kohteliaampaa lahjoittaa vaatteet niin, että toisen kuuluu jäädä johonkin kiitollisuuden velkaan. Ei sillä, on toki epäkohteliasta jättää kiittämättä, mutta kyllä lahjoittajakin saa olla pyyteetön.

Vaikka vanhoja ovat. Siksi en mielelläni ota vastaan.

En voi käsittää, miten epäkohteliaita ja kiittämättömiä ihmisistä on tullut. Syyllistetään siitä, että lahjan antaja pahoittaa mielensä, kun lahjan saaja ei vaivaudu sanomaan " kiitos" . Se on YKSI sana, eikä se voi olla liikaa vaadittu keneltäkään tuollaisessa tilanteessa. Minä todellakin pahoittaisin mieleni.



Turha tulla sanomaan, ettei itse ota vanhoja vaatteita, ettei tarvitse sanoa kiitos. Ap:n tapauksessahan vanhoja vaatteita nimenomaan PYYDETTIIN, mutta oletettiin näköjään itsestään selvästi, että ne myös annetaan ilman mitään vastinetta. Tämäkö on teistä kiitollisuudenvelkakammoisista aivan normaalia, kohteliasta käytöstä?

Mieheni työkaverin lapsenlapselle. Edes tuo työkaveri ei ole miehelleni mitenkään läheinen. Kovasti kiittelivät aina tämä ukin välityksellä - ja laittoivat sitten ukin matkassa kuvan pojastaan meidän antamissa vaatteissa ja pari hyvää punaviinipulloa :)



Mitään ei oltu vailla. Oltiin vain hyvillään, että vaatteet menevät tarpeeseen. Tähän mennessä ovat saaneet varmaan kolme isoa jätesäkillistä. Ja lisää taitaa mennä piakkoin....



Kyllä kiitos kuuluu ihan peruskäytöstapoihin ja kiittämättömyys on kyllä osoitus aika nolosta käytöstapojen puutteesta :(

Tietysti lahjasta on kiitettävä, oli huono tai hyvä, toivottu tai toivomaton!!!



Vai onko nämä puolustajat niitä, joiden omaankaan repertuaariin eivät kuulu alkeelliset käytöstavat kuten tervehtiminen ja kiittäminen???

...kierrätetään myös aikuisten vaatteita kuten jakkupukuja ja marimekkoja:)

- on sujunut hyvin jo vuosia...

Paha mieli kyllä tommosesta jää. Kyllä sen ymmärtää jos joskus unohtuu, mutta kun ne samat ihmiset ei vaan osaa käyttäytyä...

...

Ällistyttää nämä nykyajan tavat, ei kiitetä, tervehditä... Minä annoin myös viisi vuotta nuoremmalle sukulaiselleni lasten vaatteita - todella hyväkuntoisia. Odotin kiitosta vaan eipä tuota ole kuulunut.



t. kalkkis-äiti, 36 vee

Tuttu äiti antoi ison läjän (monta muovikassillista) poikansa vaatteita sukulaisnaiselle, joka sai samaa sukupuolta olevan lapsen. Tämä tuttu äiti ei pyytänyt lainkaan rahaa, ajatteli, että vaatteet pysyvät suvussa. Eipä aikaakaan, kun tämä toinen mamma oli mitään kysymättä myynyt kaikki vaatteet kirppiksellä niiden jäätyä pieniksi omalle pojalleen.



No, ei siinä kaikki. Sitten tuttu äiti sai toisen lapsen, tällä kertaa tyttären. Hän pyysi tältä sukulaismammalta vaatteita (tällä oli myös vähän vanhempi tytär). Olihan tuttu äiti luopunut eka lapsensa vaatteista tämän perheen hyväksi, joten sitä voisi odottaa vastapalvelusta. Sukulaismamma toi kaksi muovikassia vaatteita, jotka oli hinnoiteltu niin, että niiden kokonaishinnaksi tuli yli 250 euroa! Sukulaismamma oli hinnoitellut vaatteet kirppishinnoilla. Kuinka röyhkeä voi ihminen olla? Hän oli myynyt toisen vaatteet kirppiksellä ja pitänyt saamansa rahat itse!



On ihan käsittämätöntä, että toisen vilpittömään anteliaisuuteen vastataan tällä tavalla. En tajua, miten joku voi olla noin ahne!

Tosin ei se niin mene, että käyttäydyn typerästi, koska kaiki muutkin tekee niin. Sitä vaan on viimeaikoina sattunut sellaisia hyötyläisiä kohdalle, että paras näköjään olla lainaamatta tai antamatta mitään. Seuraavan kerran lahjoitan vaatteet mielummin Venäjälle.



Kuten joku jo sanoikin, niin tyypillistä, että se on aina ne samat ihmiset, jotka eivät osaa käyttäytyä. Tuo samainen sukulainen on tullut kutsumatta meille syömään ja poistunut kiittämättä. Kenties olen nipo, mutta kyllä minä otan nokkiini moisesta.